Olen rikas. Rikkaampi kuin luulin.

Minulla on mahdollisuus kolmeen maailmaan. 

Yliseen, aliseen ja keskiseen; siihen missä olen. Olen omalla paikallani kun touhuan arkisia, syön, siivoan, nukun tai luen.

Ylisessä saan ajatella ja kirjoittaa, alisessa voin levätä kaikesta kohkaamisesta.

Ylisessä saan unelmoida, alisessa luopua kivutta unelmista.

Olen rikas. Rikkaampi kuin luulin.

Sen kaiken muistin ja ymmärsin taas pohjoisessa, metsässä ja tunturissa, matkalla Taivaskerolle ja takaisin. Särestöniemen glleriassa ja maisemassa. Palkisen tuvassa, kun ulkona tuuli ja satoi, kun takka savutti ensin ja luovutti sitten tulen tulla.

Keskisen maailman rajallisuutta ja oman tilan pienuutta ajattelin yöllisellä kotimatkalla henkilöauton takapenkillä, kun kuuntelin etupenkkiläisten puoliäänistä levollista jutustelua, kuljettajan lyhyitä hämillisiä naurahduksia, musiikkia. 

Kuu oli puolikas ja kojelaudan merkkivalot hehkuivat. Loppumatkasta notkelmissa usvalauttoja. ”Alavilla mailla hallanvaara”. Kaunein lause mitä tiedän. Sanoin sen ensin hiljaa ja sitten ääneen. "Alavilla mailla hallanvaara." Sanat lauloivat.

Alisen rajalla.

Pelottaako Annaa, kysyi kuljettaja. 

Ei, tai oikeastaan vähän, sanoin. En ole pitkiin aikoihin kulkenut autolla lähes kahtatoista tuntia. 

Pelottaa oli väärä sana, enemmänkin tuntui epätodelliselta ja optinen harha muutti ylämäet alamäiksi ja toisin päin, eikä tasamaa osannut aina päättää kumpi oli.Vietti väleen alas, väleen ylös ja auto ihmisineen siinä välissä. 

Vastaantulevien valot ahdistivat. Kohtaamisen jälkeinen pimeys tuntui paremmalta, vaikka silmissä leijui pitkän aikaa kullanvärisiä pilkkuja.

Ylisen edessä.

Pitäisi kirjoittaa, mutta päässä on liikaa ajatuksia.

Elän keskisessä. Tee sitä tee tätä. Selaan kuvia. Luen saivoista ja noitarummuista.

Teksti ja kuvat Anna Y

Kuvat Särestöniemen museosta

http://www.sarestoniemenmuseo.fi/