Selänpesijän paluu?

”Muruseni, sun suloiset pakarasi ovat ihanan mustat, kuiskasi selänpesijä ja moiskautti pusun olkapäälle. Sellaisen makean. Maistelevan. Ja hellän. Sitten puraisi vähän.”

Eilen satoi lisää lunta. Kävin illansuussa uudelleen lenkillä ja sain kulkea täysin yksin, ilman ainuttakaan vastaantulijaa. Ilman sitä, että kukaan olisi kulkenut edelläni. Sain tehdä omat jälkeni.

Upea tunne. Olin yksin äänettömässä vastasyntyneessä maailmassa. 

- ”Riekko, orava, jänis, orava, riekko. Naali?” juttelin aamulla yhdeksän jälkeen puoliääneen, kun kävelin metsän kautta kohti Levi-Keskusta. Uudessa lumessa ei näkynyt jälkeäkään ihmisestä, ja kun katsoin taakseni, näin vain omat jälkeni eläinten jälkien rinnalla. Ajattelin, että voi jospa ihmiset tulisivat edes joskus miettineeksi, minkälaiset jäljet he jättävät luontoon, ja toistensa sieluun, kun he astuvat väleen aivan liian raskaasti. Olin surullinen siitä, että on ihmisiä, jotka polkaisevat pahasti ja vielä hiertävät ja painavat kantapäällään, että varmasti toiseen sattuisi. 

Pakkasta oli kymmenen astetta ja ”tykit” lumettivat jo rinnettä jota tavallisesti kipeän. Aurinkoisesta päivästä huolimatta päätinkin viettää puoli päivää kylpylässä. Sain hintaansa nähden varsin oivallisen jalkahoidon ja nautin suunnattomasti Marian asiantuntevasta, myötätuntoisesta ja hellästä käsittelystä, mutta sen päätteeksi huomasin haluavani lisää.

Varasin saman tien turvehoidon.

Saamastani esitteestä luin, että  "Lehtosuon hoitoturve on puhdas suomalainen luonnontuote, joka nostetaan suosta käsin koostumuksen rikkoutumisen estämiseksi. Hoitoturpeeksi hyväksytään vain paras raaka-aine, joka jauhetaan erittäin hienoksi massaksi heti nostamisen jälkeen. Turpeeseen ei lisätä mitään, ainoastaan maatumattomat puunpalaset poistetaan.” 

Sain pikkupikkuiset mustat tangat, tohvelit ja kylpytakin. Katselin suihkussa hetken tangoja, naru siellä, toinen täällä. Eivät kuulu normaaliin elämänmenooni, vaikka pitseistä pidänkin, mutta ”maassa maan tavalla” virnistin itselleni, ja kiskaisin narut asiaankuuluville paikoilleen. Kapusin hoitopöydälle ja kun Auli alkoi hienotunteisen huolehtivasti levittää alastomalle kropalleni lapsuuden muistot mukanaan tuovaa suolta tuoksuvaa turvetta, ajattelin, että mitä sitä turhia ujostelemaan. 

Kun Auli asetteli ympärilleni Anselmi avaruusapinan alumiinikaapua, sanoin, että  olen kantanut tätä elämän kuluttamaa ”hengen temppeliä”, tai se minua, jo 65 vuotta ja se näkyy. Itsekseni ajattelin, että riekon kynnen jäljet ovat kuin ompeleita ihollani, saattaapa arpina olla mukana pari oravan loikkaa ja jokunen jäniksenkin, naalin tassunrivi kukaties? Ja vaikka en sudenjälkiä aamulla nähnytkään, tiedän, että jokunen susi on raapaissut ihoni pintaa. Kavalista ketuista jätän täs kohtaa nyt puhumatta! Niistä myöhemmin.

Kauhtuneenkin kauneuden eteen on naisen kerta kaikkiaan tehtävä se mitä tehtävissä on ja mie kävin jo varsin kuumana, kun nousin laverilta ja menin suihkuun. Esitteen tekstin mukaan turve vauhdittaa aineenvaihduntaa, tekee ihon pehmeäksi ja rentouttaa koko olemusta. Mutta kokemuksesta sanon, että sen pois peseminen omin voimin on kyllä varsin haastavaa.

Jaa-a. Palasiko selänpesijä? No ei tietenkään. Uneksin vain, kun aloin kirjoittaa. Laitan silti kohta saunan lämpenemään. Turvetta on vielä siellä sun täällä. 

Teksti ja kuvat: AnnaY

Ps.. STUDIO FEEL IT – palveluja saa myös Tampereella ja tiedot löytyvät osoitteesta www.studiofeelit.fi 

Kursivoitu teksti turpeesta on peräisin turvehoidon esitteestä. Hoitajat Levillä ovat Maria Vainio ja Auli Erola-Mursu. Marialla on muuten mielenkiintoinen ammattiyhdistelmä. Hän on kosmetologi ja taksinkuljettaja. Auli on kouluttautunut kosmetologiksi ja luontaishoitajaksi. Taisi olla yhdeltä osaamisen alueeltaan myös kampaaja?

AY