Miten se onkin niin vaikeata? Editointi. Toisinaan
kirjoitettu lause tuntuu ainutlaatuiselta ja uudelta, kuin juuri
syntyneeltä, toisinaan se on perusmättöä, kliseistä, moneen moneen kertaan
kirjoitettua ja sanottua. Tee siinä sitten valintoja.
Kill your darling, sanottiin koulutuksessa painokkaasti.
Pitää olla rohkea ja poistaa tarpeeton, vaikka se tuntuisi parhaalta mitä
siihen mennessä on kirjoittanut. Tärkeintä on ymmärrys siitä, mikä on kirjan
juonen kannalta oleellista.
Yksi ennakkolukijoistani sanoi, että jokainen
henkilö, joka ei ole kirjan kannalta tärkeä, pitää poistaa. Herrajjestas
sentään, mistä mie sen tiedän? Hän ohjeisti asiaa sanomalla; päälle liimatut.
No, nyt se on kuitenkin tehty, sillä luottolukijani sanoivat
ryöstävänsä käsikirjoitukseni ennen kuin editoin sen hengiltä. Sekin vaara on
olemassa, siitä myös puhuttiin koulutuksessa. Jossakin vaiheessa henkilöiden ja
tapahtumien lisääminen ja poistaminen eivät enää paranna tulosta.
On muuten jännä ilmiö se, että kun lisää henkilölle uuden
ominaisuuden, joutuu tarkistamaan tekstin kaikissa niissä luvuissa, joissa
henkilö esiintyy. Lisäsin yhden pienen ominaisuuden ja jouduin käymään läpi n.
60 sivua valmista tekstiä. Ei kannata
mennä muuttamaan punapäätä brunetiksi tarkistamatta kaikkea mahdollista.
Takana on valvottu yö. Käsikirjoituksen editoitu versio
lähti aamulla Niinalle.
Sydän on taas muistuttanut ikävästi itsestään. Toisaalta –
onneksi, vaikka valvottaakin. Kurkkasin aamuyöstä vanhaan markettiin ja siihen
toiseen. Miten tuttuja profiileja siellä olikaan. Liki vuosien takaa. On se
sentään hyvä, että joku asia maailmassa pysyy ennallaan. Ihmismarkettien
tarjonta. Pitäisiköhän aktivoida profiili? Vai tekisikö uudet? Useampi profiili
samalta etsijältä näkyy edelleen olevan muodissa.
Aamulehden mukaan kirkosta eronneet joutuvat jatkossa maksamaan kirkkovihkimisestä. Herrajjestas sentään, mikseivät joutuisi! Miksi pitäisi saada ilmaispalvelut organisaatiolta, jonka jäsenmaksuja ei maksa? Kirkollisverohan lienee maksu palveluista? Vai olenko väärässä?
Et ole väärässä tuon viimeisen jutun kanssa. Liturgisen violetin taustavärin innoittamana olen samaa mieltä, ei hautauksia eikä vihkimisiä "toisten siivellä".
VastaaPoistaKirjan tekemisestä en sano mitään, miussa ei ole arvioijaksi, koska en ole yhtikäs kirjailija. Ihailen sun intohimoasi :) Ja niitä aiemmin olleita ruuantekojuttujasi ihan mahdottomasti.
Kiitos Anjuusa. Minulla on varmaankin liian yksinkertainen pää. Jos et maksa - et nauti eduista!
PoistaKyllä mie niihin ruokiin taas palaan, jahka saan pisteen opiskeluille.
Kun aloitin opiskelun, mun tavoitteenani oli tehdä valmiiksi kolme asiaa: Näytelmä, novellikokoelma ja romaani.
Näytelmä on valmis. Kolme teatterialan ammattilaista on sanonut siitä, että sehän on ihan oikea näytelmä, mutta ei välttämättä vielä valmis teatteriin.
Novellikokoelma ilmestyy omakustanteena syksyn mittaan ja romaankäsikirjoituksen kahteen kertaan lukenut ja tarkastanut opettajani kannustaa laittamaan sen kustantajakierrokselle.
Olen tyytyväinen siihen, että olen tehnyt sen mitä halusin. Se, julkaistaanko kirjoittamaani missä ja milloin, on sitten aivan toinen asia.
Runokokoelma valokuvineen on vielä vaiheessa.
Olet ollut ahkera! Minäkin olen saanut aikaan kirjan Books on Demand -nettiyrityksen avulla. Toivon, että julkaisisit myös blogitekstisi, ellei osa niistä kuuluu novellikokoelmaasi. Ne ovat todella lukemisen arvoisia! Lycka till!
PoistaOnnea kirjallesi!! Hyvä Milena.
PoistaKiitos Milena. Muokkaan ja painatan omakustanteena äitiin liittyvistä blogiteksteistä kokoelman pojille, poikien lapsille ja itselleni. Voi olla että laitan siihen muitakin "viisauksia" ja heikkoja hetkiä. Pitäisiköhän sitä tarjota peräti myyntiin? No - aika näyttää.
Mietipä asiaa! Halutessasi, voisit lähettää muutaman sähköpostikyselyn kustannusyhtiöihin ja lehtiin. Itse olisin kiinnostunut tällaisesta kirjasta. Monella on omat henkilökohtaiset kokemukset vanhemmista sukulaisistaan, joihin he kaipaavat vertailukohteita. Vanhusten määrä on kasvanut hyvin paljon viime vuosikymmenien aikana. Yhdyskunta tarvitsee enemmän tietoa miten kehittää palvelujaan.
PoistaKiitos Milena, mietin asiaa. Tällä hetkellä blogini äitiä koskevat kirjoitukset ovat hänen hoitotiiminsä käytössä.
PoistaOlet tehnyt hienon ja vaativan työn, noin monta käsikirjoitusta pienessä ajassa!
VastaaPoistaVeteraani-isäni sai kirkolta ilmaisen hautapaikan, mutta haudan kaivamisesta ja peittämisestä seurakunta laskutti reippaasti. Nurmikon hoidosta maksamme joka kesä erikseen, ellei, se ajellaan pari kertaa kesässä kauempaa, mutta hautakiven edessä heinä saa seurakunnan puolesta kasvaa rehottaa vapaasti.
Kiitos Petriina. Määrän on mahdollistanut virkamiesmäinen tapa kirjoittaa. Asettua aamusta koneen ääreen ja jatkaa liki iltaan. Olen vuoden ajan tehnyt runsain mitoin 8-10 tuntisia "työpäiviä".
PoistaMie maksan Purjehtijan haudan hoitamisesta vielä jonkin aikaa. En tiedä olisiko maksu sama, jos hän olisi ollut kirkon jäsen. Haudan kaivamisesta ei vielä 80-luvulla tarvinnut maksaa erikseen. Paikasta maksettiin tuplamaksu, mikä oli mielestäni ihan oikein.
Voit ansiosta onnitella itseäsi: ahkeruus on ilo.
VastaaPoistaPaljon onnea ansiokkaalle puurtamisellesi.
Kyllä sydäntään pitää kuunnella.
Samaa mieltä kirkollisverosta eli ilmaispalvelut vain veron maksajille.
Kiitos Ripranie. Olen täs pitänyt kirjoittamistaukoa muutaman päivän, sillä olen huomannut, että sekin helpottaa sydänvaivoja.
PoistaHei! Onnea kovasti kirjalle! Syksyllä toivottavasti innostun minäkin asiasta, kun deadlinet alkavat kirjoittajaryhmissä, jonne taas menen, jos pääsen.
VastaaPoistaIhana kesä on ollut , hienot ilmat.
Hyvää syyskesää! terveisin merilii
Kiitos merilii, mukavaa että luet kirjoituksiani! Sinne vain, kirjoittajaryhmiin. Se on jotenkin niin - en edes tiedä mitä sanoa.
PoistaOi. Ihana lukea sun saavutuksista! Onnea kaikelle! Ja iloa sydämeen <3
VastaaPoistaKiitos taivis. On sellainen olo, että iloa tulvii ovista ja ikkunoista. Olenkohan kohta taas kontallani?
Poista