Kotimatkalla junassa

mietin, että olen mie huonompiakin sijoituksia joskus tehnyt. Kävelin pitkin junaa neljän vaunun päähän ravintolavaunuun ja päädyin ostamaan ison huurteisen. Sen seurauksena moitin itseäni hankkeen vähättelystä. Hyvä on hankinta.

Viikko meni ulkona. Jätin suosiolla kylpyläpäivän väliin, kun aurinko vain paistoi päivästä toiseen. Se paistoi hyttyspaukamat punaisiksi, mutta väliäkö sillä. Aloevera-geeli auttoi raapimisen kanssa.

Kävin tunturissa neljänä päivänä. Polku Levi-keskukseen kulki tuvan nurkalta. Matka edestakaisin on n. viisi km ja kiipeily päälle. Se kyllä tuntui. Pohkeissa. Kahtena päivänä kiersin pururadan kautta kaupalle. Se toi mukavan reilun 2xkuuden km lisän viikon liikuntasaldoon. Samoin kävely matkalaukun ja repun kanssa lauantaina pysäkiltä mökille ja viikon päästä takaisin. En halunnut tilata taksia.

Mieltä kivisti vähän – pelkkää poroseuraa. Olisihan sinne samoille rinteille sopinut ja paripetiin mahtunut joku hoikanharmaakin. Mieli olisi vielä enemmän keventynyt, kun olisi voinut katsella hmmm… No, kaikkea ei voi saada.

OmaLomaOsake-idean ”isä” on luonut hyvän systeemin loma-asumiseen. Osakkeeseen liittyvä ennalta määritelty joka kuudes käyttöviikko mahdollistaa, ainakin näin villille ja vapaalle omistajalle, loma-aikojen sopivanrytmisen käytön. 

Työssä oleville toivon mukaan myös.  Ja osakkailla on mahdollisuus vaihtaa viikkoja keskenään niin halutessaan. Itse olen miettinyt, josko saisin vaihdettua aikoja niin, että kävisin harvemmin, mutta olisin talossa pari viikkoa kerrallaan. Viihtyisin varmasti, eikä matka rasittaisi kohtuuttomasti.

Reissun piti olla käsikirjoituksen viimeistelyyn tarkoitettu ”korkean paikan leiri”, mutta editointi jäi valitettavasti sangen vähäiseksi. Tunturi kutsui enemmän. Se suorastaan vaati joka aamu lähtemään.

Kun olin toisena perättäisenä aamuna kiivennyt punaisessa puvussani Länsirinteen kapeata kivikkoista polkua ylös, kelkkakourun pappa kysyi yllättäen ikääni. Kun vastasin, että seuraavaksi mittariin paukahtaa 65 v., hän sanoi: ”ja tuosta vaikeimmasta paikasta vain pitää kiivetä, on

tuolla kylpylän takana rappusetkin?”

Naurahdin ja vastasin, että en mie rappusia tunturissa tarvi. Ja saatoinpa kiivetä tulevan juhlapäivän kunniaksikin. Setä ehdotti kourukelkkaa alas menoon. Siitä sentään kieltäydyin. Kävelin loivemman kautta.

Sydänrytmi palautui melkein kuin ennen vanhaan. Taidan toipua – tai selvitä pelkällä säikähdyksellä. Ja kuuden viikon päästä taas …

Teksti ja kuvat AnnaY