Perhana sentään. Olen täs jo jonkun aikaa hehkuttanut miten
hyvin menee ja kerännyt aplodeja sieltä sun täältä. Ei olisi pitänyt.
Päivä alkoi kohtuullisen hyvin. Kävin ensin hierojalla,
sitten piipahdin kolmen hehtaarin lähikauppaan ja ostin soppatarpeita.
Miten se
onkin nyt keittojen aika. Porkkanoita, sipulia, punaisia linssejä, tuoretta
korianteria ja kookoskermaa kulki kassan kautta liitännäiseen. Aikomukseni oli kokata taas intialaisvaikutteista.
Tiesin, että kotona odottivat kiltisti lempeä curry, savuntuoksuinen kipakka chilijauhe, kuivattu tyynenoloinen persilja ja suloisen punertava Himalajan ruususuola.
Kylkiäisestä kassiin hyppäsivät sangen reippaasti ja täysin omasta aloitteestaan pullot Anna Godorniu-kuoharia ja
Appassimento Vivaldi 2010-punaviiniä.
Kurvasin kotiin kirppiksen kautta. Sieltä löysin yhdellä! eurolla
Julia Cameronin kirjan Tie luovuuteen. Olin aikas tyytyväinen siihenastiseen.
Kotikadulla, siinä samassa kohdassa, jolla toissakesänä keikahdin keulakoristeeksi sen yhden papparaisen konepellille, kaaduin kaikkine kantamuksineni suoraan polvilleni. Silmissä vilisi tähtiä ja taisi siinä pari planeettaakin viuhua sinne sun tänne, sillä edellä meni juuri se polvi, jonka satutin liki vuosi sitten kesäkuussa, kun juoksin miehen perässä saunaan.
.JPG)
Vieläkään en tiedä, kumpi sattui enemmän. Se vanha vai tämä
uusi. Mutta voitte olla varma siitä, että isku palautti mieleen taas kaiken.
Hyvässä ja vähemmän hyvässä. Sillä tunteeni asuvat jaloissani. Ne muistavat ja muistuttavat.Olen kietonut polven ympärille paksun pyyhkeen, jonka poimussa on kaksi pussia suikalejuureksia ja yksi kylmäpakkaus. Onnun varmasti ainakin viikon. Jos en kaksi.
Myötätuntoa vastaanotetaan.
Soppa jääköön odottamaan vuoroaan, mie tilaan pitsan! Toivottavasti sen tuo ihannemieheni. Hän jolla on niin muhkeat viikset, että niiden varjoon voi mennä vaikka liialta auringonpaisteelta piiloon.
AnnaY
Kuvat ovat siitä edellisestä telomisesta ja paikasta jossa se tapahtui.
Ps. Eläköön lasiteollisuus. Mutta Annaa en tohdi vielä avata.
Myötätuntoa lähetetään täältä oikein ISOSTI!Toivotaan,että ei nyt kuitenkaan kovin pahasti käynyt.Illemmalla sitten korkkaat sen kuoharin,otat rennon asennon ja ajattelet ihania asioita.Minä ajattelen sinua<3
VastaaPoistaKiitos Myrskysisko. En tohtinut korkata. Pitä nauttia tulehduskipulääkettä pillereiden muodossa.
PoistaEilisen kylmähaudutuksen jälkeen polvi käy kuumana, mutta onneksi ei hölsky. Eikä ole pahemmin turvoksissakaan. Kipeä vain. Toistakin kivistää. Liekö myötätunnosta?
Oisko niin että kun polvi kolahtaa niin kirjoitukset vain paranee? Ilomielellä, vesi kielellä luin soppasuunnitelmiasi!
VastaaPoistaKiitos Petriina. Eikös sitä sanota, että tuskasta syntyvät parhaat jutut. ;))
PoistaTänään on sopan vuoro.
Voi, voi mites sinä nyt niin kompastuit vai oliko tien liukkaus syy vai mikä? Totta, tunteet asuvat (myös) jaloissa, kokemusta on.
VastaaPoistaMyötätuntoa lähettelen sinulle ja niin pikaista polven paranemista kuin suinkin. Muista hellitellä myös mieltäsi, joka tapa ehkä myös nopeuttaa tai ei saa tuntumaan paranemisaikaa niin ikävältä.
Kiitos Ripsis, kotikatuni on ollut hiekottamatta koko talven ja siinä on melkomoinen jääkenttä. Kävelen usein ajoradalla, siihen ajetaan hiekkaa tämän tästä. Nastarenkaille!
PoistaNyt vaati jokunen auto tilaa itselleen ja mie jouduin taiteilemaan kasseineni jalkakäytävällä.
Mieltä hellin illalla ja jatkan tänään. Päivällä piipahtaa ystävä josta tulee kolmas luottolukijani. Pohdimme hänen kanssaan syntejä ja syyllisyyksiä kirjassani. Hän on pappi. Mielenkiintoista.
Anna mun kaikki kestää! Mutta tuo alkaa olla jo hiukka liikaa yhdelle ihmiselle.
VastaaPoistaMulla on jalkapotilas kotona, kolmas kuukausi alkaa s-lomaa. Ei oo kivaa.
Kyllä se kestää. Jos tuntisin olevani tekopyhä, sanoisin, että niille annetaan jotka jaksavat, mutta en sano.
PoistaSanon, että olet oikeassa. Kohtuullisuuspykälä kohdallani on jossakin päässyt unohtumaan.
Tai sitten olen vain itsetuhoinen ja hakeudun tuon tuosta myrskynsilmään.
Kiitos. Ja kiitos.
Kolmas kuukausi? Siinä on potemista. Myötätuntoa potevalle ja kanssaihmisille.
Iso hali sinulle ja polvellesi, AnnaY!Kuvan perusteella sattui varmasti aika lailla! Ainakin ruotsinkielinen "högmod går före fall" -sananlasku kertoo ylpeyden seurauksista. Näen kuitenkin jotain positiivistä tässä onnettomuudessasi, paitsi että sait aikaan kivan kertomuksen, pullosi säilyivät ehjinä. Kannattaa nyt varoa avaamasta niitä liian aikaisin, ettei ka(a)du ! ;)
VastaaPoistaKiitos Milena. Tuo kuva on siitä kesäkuisesta kolhusta. Onneksi tästä ei seurannut noin kirjavaa. Se on vissiin niin, että kun syyttä suotta kaatuu, pääsee vähemmällä.
PoistaEläköön lasiteollisuus. Vahvoja ovat pullot nykyisin. En avaa hetkeen, syön tulehduskipulääkettä.
Katumisesta ajattelen noin yleisesti ottaen, että se taitaa olla turhaa. Tehty mikä tehty ja opiksi on otettava.
En jaksa katua tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni. Ajanhukkaa.
Yritän - huom siis YRITÄN - sen sijaan jättää tekemättä asiat, joita joutuisin katumaan. Ja siinä sitä kuluukin "aikaa ja tupakkia", vaikka en edes polta.
Itse otan elämän liian vakavasti monta kertaa... voisi hassutella enemmän ja nauraa myös...
PoistaVappu Taipale on sanonut, että pitäisi nauraa pitkin päivää, sillä nauru on koko kehon terapiaa mielen lisäksi. Yli viiskymppiset nauravat kuulema vain kuusi kertaa päivässä ja se on tosi vähän.
PoistaTuttua kompuroimista minullekin. Hyvä ettei sinulle pahemmin käynyt ja että lohtujuoma säilyi ehjänä.
VastaaPoistaKiitos marizan, lohtujuomaa tarvitaan taas jossakin vaiheessa.
PoistaKyllä meitä langenneita naisia riittää... ;)
VastaaPoistaHyvä että säästyit kipsiltä, nyt vaan paranemaan päin, jookos !?
Kiitos Anjuusa, luulen että selviän säikähdyksellä ja tänään ymmärsin, miksi se on aina se sama polvi. Siksi että toinen polvi olisi ehjä! Ja siksikin, että se on se leikatun puolen jalka.
PoistaPolvet huomaa erityisesti silloin, kun niille kaatuu ja eritoten sitten sen jälkeen. Toivottavasti pääset säihkähdyksellä ja pienellä manauksella..
VastaaPoistaMukavasti turisit tapahtuman, laitoit hieman jännitystäkin mukaan.
Kiitos Orvokki. Tuntuu, että tällä kertaa selvisin. On se kyllä jäykkä ja jomottelee, mutta kipulääke auttaa. Jaa mitä jännitystä? Pitsakuski vai? No hän on siin kolmevitonen. Viiksiään vain ihailen.
PoistaToipumista toivotellen, vammasi ei näytä niin pahalta kuin ehkä tuntui/tuntuu?
VastaaPoistaTällaistä se on, miettii yksi noita, joka heilahti tuolilta kurottaessaan eteisen ylähyllyille tärväten takalistoaan, muhkuraista ja ennestään siniveristä nilkkaa. Muuten ei olisi hävettänyt, mutta kun niin matalalta putosi:)
Kiitos mustissiskoseni. Mustelmat ovat joskus tarpeen. Jos ei muuten niin muistuttamaan siitä, että kannattaa varoa - ettei saa niitä lisää!
Poista