Oli outoa,
outoa kerrakseen,
että kanana
kotkotti rotta!
Oli kissana
kukko.
Kanan munana
lukko
ja rottina
oravia tukko.
Mutta
vieläkin hullumpaa nähtiin:
Lensi emäntä
lintuna tähtiin.
Oli hevonen reessä
ja isäntä eessä.
Ja valaina
ui minkä ennätti
jo naapurin
porsaat veessä.
Oli hiirenä
kissa ja norsuna hiiri,
juoksi pihassa
kilpikonnat.
Lapset heiniä
söi, lammas
lauluja möi,
koira navetasta
siivosi sonnat!
Mutta
tunkiolla makasi siili
ja siinä sen
viisaus piili.
Kun rauhassa
lojuu vain paikallaan,
niin
lämmintä lantaa päälleen saa.
Menee elämä
eteenpäin.
Kas – matoja
syöden näin!
Teksti ja kuvat: AnnaY
Kaikki on vinksinvonksin,
VastaaPoistatai ainakin heikunkeikun,
mutta siiten tuli vastaan siili,
joka kehräsi kuin kissa.
Kiitti Ripsis. Meidän pihas ulkoilutetaan kahta kania valjaissa. Luulin ensin kissoiksi. ;)
PoistaRajoja rikkova riemullinen runo! Tuli jotenkin vapauttava olo, tunnen olevani tuo siili tunkiolla, niin ihanan lämpimän lantaksan alla!
VastaaPoistaKiitti Petriina, rajojen rikkominen on mukavaa. Leikittelin vähän, mutta totta toinen puoli.
PoistaJotenkin tutun kuuloista,paikoitellen.Mutta monella riimin tekijällähän on samantapaisia kuvioita.Minulle tulee tuo Itkosen Jukka mieleen,vaikka sinunhan nämä sanat ovat.Sanoilla leikkiminen on kivaa,jos sen osaa.
VastaaPoistaMyrskysisko, kiitti. Minun sanojani, ei edes muokattu kenenkään toisen riimeistä.
PoistaRiimittely on kuitenkin omanlaisissaan raameissa aina ja olen nähnyt tällaisia "roolien" vaihtoja muillakin kirjoittajilla. Lastenrunoissa erittäinkin.