Ei pitäisi lukea uutisia

pahoittaa vain mielensä, mutta mitenkään väheksymättä ihmisten aitoa uskoa, sanon, että itse uskonnot saavat joskus nykyelämälle vieraita ja outoja piirteitä.
Ihmettelen suuresti, miksi paavi pesi nuorisovankien jalat ja suuteli niitä kaupan päälle? Voi hyvänen aika sentään. Tiedän, että jalkojen peseminen perustuu kertomukseen viimeisestä ehtollisesta ja että se on yksi kirkon perinteistä, mutta oliko se tässä nimenomaisessa tapauksessa kikka kuutonen, jolla ihmiset saadaan uskomaan valituksi tulleen nöyryys?

Toinen asia mitä olen taas kerran ihmetellyt, ovat ristiinnaulitsemisen muistoksi esitettävät ristin tiet useammassakin seurakunnassa. Miksi liki kaksituhatta vuotta vanha tapahtuma tuodaan vieläkin todisteeksi rikoksesta ihmisyyttä vastaan? Onhan maailmassa tapahtunut monin verroin yhtä suuria ihmisyyttä koskevia rikoksia ja tapahtuu kaiken aikaa.

Vetää apeaksi sekin uutinen, jonka mukaan brittinainen voi saada vankeustuomion, koska lounasti naimisissa olevan miehen kanssa tämän kotona ja joi kaiken kukkuraksi vielä viiniä. Silläkin asialla lienee uskontoon perustuva laki takanaan.

Kunnioitan ihmisen vakaumusta, eritoten silloin, kun hän elää vakaumuksensa mukaisesti, enkä halua missään nimessä ivata tapoja, joilla he vakaumustaan osoittavat. Mutta kyseenalaistan ne kyllä.
Puhuttaako nykyihmistä jalkojen peseminen ja suuteleminen, kun uutisista saa samanaikaisesti lukea vanhoista ja uusista rikoksista lapsia kohtaan aivan liian monen uskonnon piirissä? 

Tai puhuttaako ristiinnaulitseminen, kun yhä enemmän ihmisiä asuu pakolaisleireissä tai tapetaan poliittisten pyrkimysten ja uskontojen välisissä sodissa?

Miksi tämä kaikki teatteri, kun naisen voi pidättää seurustelusta naimisissa olevan kanssa, mutta ei miestä, tai kun nainen erotetaan yhteisöstään ja laitetaan jopa vankilaan sen vuoksi, että hänet on raiskattu, mutta mies ei joudu asiasta vastuuseen?

Uskonnot! Miten onkin niin ahdistavaa ajatella Pääsiäisen ilosanomaa tämän kaiken keskellä? Ja mikä se oikeasti on? Onko kysymys anteeksiantamisesta ja –saamisesta? Uskottelevatko uskonnot, että puolestamme on annettu uhri, joka on suostunut ottamaan maailman synnit kantaakseen, eikä meidän enää tarvitse tuntea edes syyllisyyttä? Onko kysymys  siitä, että tekojaan katunut ja ne anteeksisaanut voi jatkaa elämäänsä viattomana, ilman, että joutuu millään tavoin sen enempää vastuuseen teoistaan.

Miksi kukaan ei kysy ihmisiltä, miten aiot korvata pahat tekosi? Miten aiot hyvittää uhreillesi? Vai kysyykö?

Kummallista?  Ai niin, pääsiäisen ilosanoma? Olin aika pieni, alle kouluikäinen, kun katkoin pajunoksia ojanpenkalla vyötäisiäni myöten lumessa. Minulla oli äidin sakset. Ahneuksissani juutuin lopulta kiinni nuoskalumeen. Huusin äitiä ääni hätää täynnä ja hän tuli lapioimaan minut irti.
Pääsiäinen, muistan ajatelleeni, se varmaan tarkoittaa että pääsee irti. Että joku tulee lapion kanssa, jos ei muuten pääse.

Nyt kun ajattelen tapahtunutta, muistan että äiti moitti minua tiukasti. Hän sanoi, että koska aiheutin hätää ja huolta ja kaiken kukkuraksi kadotin hänen ainoat saksensa lumeen, minun on vietävä pajunoksat naapurin mummulle.

Kadonneet sakset minun oli korvattava papalta saamillani kahdella sileällä sadan markan paperirahalla.

Arvatkaa vaan harmittiko ja paniko miettimään?

Teksti ja kuva: AnnaY, ymmällään.