Eilisiä eilisiä

Olin viimeisen kerran vanhaan työhöni liittyvässä kokouksessa. Muistelimme organisaation toiminnanjohtajan kanssa, että olen ollut hallituksessa jo vuodesta 2001. Ihmettelimme kuorossa minne se kaikki aika on kadonnut. Oli vapauttavaa ja samalla vähän haikeaakin.

Kotijunamatkalla soitti mökkiäni myyvä välittäjä. Eräs pariskunta oli käynyt katsomassa paikkaa pariinkin eri kertaan. He ovat kiinnostuneita mökistä ja halusivat tietää sen remonteista. 

Kerroin kiltisti minkä tiesin, mutta sanoin, että en ollut paikalla joka naulan aikaan, vain joka toisen ja että teetin remontin ammattimiehillä. Ja en, en tosiaankaan tiedä, onko anturan ja laatan betoni tehty myllyllä paikalla vai tilattu betonifirmasta. Enkä sitäkään, paljonko laatan alla on soraa! Seitkytluvulla - toisten toimesta rakennettu!

Omituisin kuulemani kysymys liittyi puiden kaatoon. Ostajaehdokas halusi tietää, josko otan vastatakseni maaperässä koivunjuurien lahotessa tapahtuvat muutokset: Erityisesti sen, että  mökki saattaa kallistua suuntaan jos toiseenkin, kun sen alla olevat juuret lahoavat ja maatuvat ja rinne kuivuu!

Mietin siinä hetken ja vastasin välittäjälle, että en vastaa maaperästä! Jatkoin vielä, että en ota vastuuta myöskään siitä, jos salama iskee pihakoivuun, enkä siitä, että kesällä saattaa sataa. Siitäkään en suostu ottamaan vastuuta, että järvellä tuulee liikaa tai että tunnetusta kuhajärvestä loppuvat kuhat liiallisen kalastuksen seurauksena. Voiherrajjestassentään! Kanssamatkustajia nauratti. Minua ei. Olin äimistynyt ja ehkä hiukan kiukkuinenkin. Ottakoon tai jättäköön. Mun ei ole pakko myydä, eikä heidän pakko ostaa!

Kotona odotti kookosmaitoon keitetty intialaisittain maustettu kanakeitto, jonka olin tehnyt aamulla valmiiksi. Helppo soppa: Kanasuikaleet sekoitetaan edellisenä iltana Apetinan India-sulatejuustoon ja tilkkaan kookosmaitoa. Puolalaisen punaisen emalikattilan pohjalle roiskautetaan aamulla reilusti rypsiöljyä ja kaadetaan kamalannäköinen sotku öljyyn sihisemään ja tarttumaan kattilan pohjaan. Nopeasti vettä ensiavuksi, pussi sulanutta kukkakaalia ja pussi keittojuureksia sekaan, lisää vettä ja hämmennystä. (Se oli se kookosmaito!) Haudutusta kakkosella vajaa puoli tuntia.  Lämpö pois, loppu kookosmaito sekaan, ripaus suolaa, limemurskaa ja kurkumaa ja juoksu junalle.

Oli hyvää. Pidän intialaistyyppisestä ruoasta ja mietin hetken, josko viiniä, mutta kotona ei ollut valkoista. Illalla kirjoitin vielä kaksi novellia julkaistavaan kokoelmaan.

Elämä on avoin. En tiedä mitä on mutkan takana mäen alla, enkä sitäkään, mitä on tien päässä. Mutta menen silti. Olin tyyni ja tyytyväinen kun menin nukkumaan.

Että sellainen päivä. Teksti ja kuvat: AnnaY