Arpoja, arpoja!

Blogistaniassa on yksi erityinen piirre jota en oikein ymmärrä. Tai onhan niitä monta muutakin, mutta tänä aamuna tekee mieli tarttua arpajaisiin, joita niin monissa blogeissa on meneillään.
Sanokaa minulle miksi niitä on.

Arpajaisiin voi osallistua yhdellä arvalla, jos laittaa nimimerkkinsä kommenttisarakkeeseen, kahdella jos kommentoi ja kolmella jos kirjautuu kaiken tämän lisäksi myös vakituiseksi lukijaksi. 

Tunnen itseni tänään sangen kurittomaksi ja pikkasen ilkeäksikin ja minun on pakko toistaa tuo edellä oleva kysymys: Miksi?

Ja kun tunnen tänään olevani vielä tavallistakin rohkeampi, vastaan itse: Me ihmiset olemme aina valmiita kokeilemaan onneamme ja aina löytyy niitä, jotka sen tietävät. Mikä muuten selittäisi kansakunnan laajan osallistumisen milloin minkäkinlaisiin arpajaisiin?

Enimmäkseen arpajaisten tarkoituksena on kerätä rahaa arvonnan järjestäjille. Mikä on blogiarpajaisten motiivi? Rahaa niissä ei kerätä. Arpoja ei myydä. Olisiko motiivina saada ihmisten ahneuteen vedoten lisää kommentteja tai peräti lisää naamoja lukijalistalle? Vai onko kaiken takana sittenkin raha? Saavatko erilaisia tuotteita blogeissaan mainostavat kirjoittajat lisää rahaa itselleen lukijamäärien avulla?

Toisetkin arpajaiset juolahtivat tässä kesken kaiken mieleen. Ovatko ihmiset kuin ässäarpoja toisilleen? Tiedättehän ne arvat joissa raaputetaan esiin voittoja. Jos löydät kolme samanlaista merkkiä tai jotakin muuta asiaa, voit voittaa!

Jokainen ostaa ”arvan” tietämättä mitä se sisältää. Kukaan ei tiedä, onko arvassa voitto vai menivätkö rahat ”suen persiiseen” vanhaa sanontaa lainatakseni.  Siinä sitä sitten raaputellaan varovasti pintaa puolin ja toisin kunnes paljastuu mitä jäi käteen. Saiko jotakin vai joutuiko maksamaan tyhjästä.

Jouluna minua erityisesti kosketti yhden laulun säe: ”Ovat voitot ja tappiot aavikon hiekkaa kyynelten rinnalla.” Siitä huolimatta osallistun uudelleen ja uudelleen elämän arpajaisiin ja uskon, että voin vielä voittaa.

Minä voin voittaa, sillä varsinaiset arpajaisethan tämä elämä on.

Olen vakuuttunut siitä, että saan vielä päävoiton, siihen on pakko uskoa, sillä se pitää minut elossa. Minulla on omaan elämääni toistaiseksi voimassa oleva kestolotto! Niin kuin on jokaisella. Ja arvonta on joka päivä, aina kun astun elämäni suojateille.

Kuulin runoryhmässä, että Herajoella hengailee yksinäinen SUSI! Kettukalliolle ei ole sieltä matka eikä mikään!

Teksti ja kuva: AnnaY