Pyysin Taivissiskoa marraskuun alussa pistämään blogini samakasasta hetkeksi pois. Minusta tuntui siltä, että jäsenyys kirjoittajayhteisössä aivan kuin velvoittaisi kirjoittamaan ja kommentoimaan myös toisten kirjoittamaa säännöllisesti. Ja siihen minulla ei kerta kaikkiaan tuntunut silloin riittävän voimia.
Nyt toivon, että jaksan taas enemmän ja pyysin orvokkia laittamaan blogini takaisin listoille. Mukavaa silti, että osa kasalaisista löysi minut myös ulkopuolelta. Kiitos siitä että pysyitte lukijoina.
Toisaalta erillään oleminen oli tosi mielenkiintoinen
kokeilu, sillä kaikenmaailman ts. t....at ja mol...iat jäivät pois, mutta
ve...äiset ja yllättäen is...lilaiset innostuivat. Tarkoitan tällä vain ja
ainoastaan hakukoneita, muutoin ne eivät ole minusta kiinnostuneita. Eikä esm. az...
kukaan minusta mitään tiedä. Sen enempää kuin ts...kaan, eikä sani.....sa,
vai mikä se ny oli? Tulikohan se nyt edes oikein kirjoitettua? tuo Azer… Tästä oli pakko poistaa nimiä, paukahti kuusi uutta hakuosoitetta listoille?
Mielenkiintoista puolestaan on se, kuka tai ketkä Ranskassa
minua lukevat, tai ketkä britit ja kuka Irlannissa asuva. Saksassa asuu yksi
lukija, toinen Espanjassa ja kolmas Unkarissa. He lienevät sentään ihmisiä?
Olen täs parina yönä miettinyt, että ihminen toipuu aina,
jos ja kun antaa itselleen siihen luvan. Toipuu siitäkin, että kokee joskus tulleensa
väärin kohdelluksi. Niin pahalta kuin se alkuun tuntuukin.
Elämä on joskus haastavampaa kuin arvaakaan! Ja niin arvokasta, että sitä ei hitto vieköön kannata tuhlata suremiseen. Sittenkään.
Elämä on joskus haastavampaa kuin arvaakaan! Ja niin arvokasta, että sitä ei hitto vieköön kannata tuhlata suremiseen. Sittenkään.
Pakko siteerata lopuksi - taas kerran - lempikirjaani Pikku Prinssiä. Tällä kertaa en kirjoita ruususta enkä ketusta, vaan tähdistä. Ja siitä, miten tärkeitä ystävät jokaiselle ovat ja miksi heistä ei kovin kevein perustein kannata sentään luopua.
”- Tähdet ovat eri
ihmisille erilaisia. Matkustajille tähdet ovat oppaita. Toisille ne ovat ainoastaan
pieniä valopilkkuja. Tiedemiehille ne ovat arvoituksia. Liikemiehille ne ovat
kultaa.
Mutta kaikki nuo tähdet vaikenevat. Sinulle tähdet tulevat aina olemaan
aivan erilaisia kuin muille.
- Mitä tarkoitat?
- Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu sinusta, kuin
kaikki tähdet nauraisivat koska minä asun eräässä niistä ja koska minä nauran
eräässä niistä. Sinun tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa.
Pikku Prinssi nauroi lämpimästi.
- Ja kun sitten kun olet unohtanut surusi ( ihminen unohtaa
aina) niin olet iloinen siitä, että olet tuntenut minut. Tulet aina olemaan
ystäväni ja sinun tekee mielesi nauraa kanssani. Ja aukaiset joskus, noin vain
huviksesi, ikkunan…. Ja ystäväsi hämmästyvät kovin nähdessään sinun nauravan
katsellessasi taivaalle. Silloin selität heille: Niin, tähdet saavat minua aina
nauramaan!”
Minusta tähdissä on parasta se, että ne voi nähdä, vaikka taivas on pilvessä.
Teksti ja kuvat AnnaY
"Olen täs parina yönä miettinyt, että ihminen toipuu aina, jos ja kun antaa itselleen siihen luvan. Toipuu siitäkin, että kokee joskus tulleensa väärin kohdelluksi."
VastaaPoistanimenomaan! laitoitpa taas sanoiksi sen mitä täs oon ajatellut! saunoin eilen toista kertaa uuden naapurini kirjastonjohtajatteren kanssa ja hän mainitsi "ruokkineensa mustaa koiraa" - kuten minäkin, toissayönä varsinkin, kun vatvoin nuoremman poikasen pitkää ajoreissua.
mutta siis sinun sanoihisi! KUN ANTAA ITSELLEEN LUVAN! miten usein käykään, ettei itse anna lupaa!
tehdään tästä oman luvan vuosi. toipua. kaikesta.
ja nauretaan tähtiin vaikka taivas ois pilvessä.
Kiitos sisko Taivis. Mustaa koiraa minäkin taas viime yön!
PoistaYritän kuitenkin antaa itselleni luvan olla myös onnellinen. Erityisesti siitä, että olen vielä elossa ja saan nauraa tähtiin, vaikka ne minulta piiloutuvatkin.
VastaaPoistaJoku viisashan on sanonut, että olemme itse itsemme pahin vastustaja. Viisauden sanoma myös anteeksiannosta on, että sen on tapahduttava "itsen" kautta, luovuttamalla pois mielestä "pahat asiat". Se ei aina niin helppoa ole mutta onnistuu harjoittelemalla.
Tähtitaivas on upeaa katseltavaa.
Kiitos shamani. Yksi läheisimmistä ystävistäni sanoo minulle usein, että olen varsin anteeksiantavainen. Annan hänen mielestään anteeksi jo paljon ennen kuin toinen oivaltaa edes satuttaneensa.
PoistaJa vaikka ajattelen niin, että omaa pahaa mieltä ei saa läväyttää päin toisen naamaa, joskus niin vain käy. Ja se on surullista.
Taakkojen jakaminen on aivan toinen asia.
Kirjoitat lohduttavaa onnellisuusajattelua!
VastaaPoistaHaluan, että minunkin tähteni nauraa ja auttaa näin minua matkallani:)
Kiitos Ripsis. Lohdutan täs myös itseäni. Ja usko pois,tähtesi nauraa. Avaa vaan ikkuna sille.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPoistin edelliseni sen sekavuuden vuoksi (aamukahvi vielä juomatta, odottaa kyllä keittimessä!) Kunpa pystyisikin tuohon mistä Shamani niin viisaasti kirjoittaa, elämä olisi paljon helpompaa. Pahin vastustajamme lienee todellakin oma mieli, kadulla mahdollisesti päälle karkaavaa käsilaukkuvarasta lukuunottamatta!
VastaaPoistaKiitos petriina. Olen usein sanonut, että kateus on sielun home ja katkeruus mädättää mielen. Siksi yritän selviytyä ilman kumpaakin tunnetta.
PoistaShamanin ohje on hyvä. Monet asiat elämässä päättyvät ratkaisemattomina ja jos ei osaa itse luopua sellaisista, ne täyttävät mielen sopukat niin tarkkaan, että mitään uutta hyvää ei mahdu tilalle.
Johtuneeko se, että olemme itsemme pahin vastustaja, kenties huonosta omasta tunnosta??
VastaaPoistaMonesti ihmisen energiaa kuluu mahdottomat määrät turhuuteen, ajattelemalla esim. toisesta ihmisestä huonoja asioita, mollaamalla tai vaikkapa kadehtimalla heitä.
Miksi emme voisi elää elämäämme positiivisin mielin kaikkia ihmisiä kohtaan. Paljon helpommaksi omakin elämämme tulee...
Hyvää vuoden jatkoa Anna!
Kiitos ulleriina. Ja kiitos samoin.
PoistaPalailen hengessäni pikkuhiljaa shamaninkin esittämään ajatukseen siitä, että jokainen hautoo omassa päässään elämänsä tapahtumia ja jokaisella on oma sisäsyntyinen tapansa suhtautua niihin.
Se helpottaa. Voin ajatella ja päättää itse minkälaisen merkityksen millekin asialle ja tapahtumalle mielessäni ja elämässäni annan.
Sillä tavoin otan itse vastuun tunteistani, enkä sälytä niitä toisten vastuulle. Kukaan ei tee minua surulliseksi, ellen itse suostu siihen. Sama on ilon laita.
Totta on se mitä sanot positiivisuudesta. Mie en vain aina jaksa. Ja niinkin ajattelen, että tarvitsen joskus sen räyhämielen ymmärtääkseni, että paremmalla mielellä on helpompaa paiskoa polulla eteenpäin.
Pikku Prinssi on minulle myös rakas kirja,kuten varmaan tiesitkin,vanhoista E-marketin ajoista.Ja minulle taivaalla on monta nauravaa tähteä....Ilokseni huomaan itsekin osaavani vielä nauraa.Siitä(kin)olen kiitollinen.
VastaaPoistaRakas Myrskysisko. Sekin meille yhteistä. Ja se, että minunkin tähteni nauravat, vaikka minä itkisin kuinka. Se on niin lohdullista ja sekin, että haluan taas nauraa ja olla iloinen. Nauretaan yhdessä, tähdille ja toisillemme. Kiitos. Ja Kiitos. Tiedät kyllä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOtetaas uusiksi:
VastaaPoistaAnna,
hienoa, että "palasit ulos kaapista".
Oli jo ikävä.
Pedro
Tiukkaa teki, mutta sain kuin sainkin oven auki. Minunkin oli ikävä. Kiitos että sanot.
PoistaJoskus olisi hyvä olla hanhi, siis ei tyhmä, vaan ettei imisi itseenä kaikkea negatiivista, antaisi vaan mennä 'kuin vesi hanhen selästä'. Olisi kaiketi helpompaa.
VastaaPoistaMua naurattaa tuo kuviesi metamorfoosi, kolmesta kynttilästä muutosten jälkeen syntyy hienot tähdenlennot!
Kiitos Anjuusa. Toinen mitä joskus mietin on se, että olisin kala. Kala! Se ei huku, vaikka sitä pidetään veden alla kuinka pitkään tahansa.
PoistaTykkään leikkiä kameralla ja liikutella sitä valojen kanssa. Kiitos, että pidit ja sanoit sen.