Klassinen kusetus osa 2.

Minun piti kirjoittaa aivan muusta, mutta kun luin allaolevan uutisen, oli pakko tarttua aiheeseen. 

Minun piti nimittäin kirjoittaa siitä, miten pakkauskoot pienenevät niin juustoissa kuin pakastekasviksissakin, mutta pakkauksen hinta säilyy ennallaan. 

Naapurimaan meijerin pohjois-suomessa valmistettavat juustot ovat malliesimerkki. Aikaisemmin lempijuustoni pakkaus oli 400 grammaa, nyt 380. Kilohinta on noussut, mutta pakkauksen hinta ei.

Pakastekasvisten, niiden suikaleiden joita joskus hätäpäissäni käytän pataruokiin, pakkaus on äkkiä keventynyt 200 grammasta 180  grammaan. Ja lakupötkyt! Kevenevät ja ohenevat koko ajan, kohta niitä ei edes näe. Suklaapatukatkin jo 54 grammasta 48 grammaan! Kilohinta noussut samoin kuin juustoissa, itse patukan hinta ei.

"50-vuotiaan amerikkalaisnaisen lyhytkestoinen suhde päättyi murhayritykseen.

Lasvegasilainen nainen etsi elämänsä miestä XXXX.com-deittisivustolta. Pian nainen tapasi 53-vuotiaan miehen, jota hän tapaili reilun viikon verran syksyllä 2010. Elämänkumppaniksi miehestä ei kuitenkaan ollut ja nainen päätti lopettaa suhteen heti alkuunsa.
Mies ei hyväksynyt eroa. Neljä kuukautta ensitapaamisesta hän murtautui naisen autotalliin ja puukotti tätä. Nainen selvisi onneksi välikohtauksesta hengissä. 
Mies myönsi poliisikuulusteluissa yrittäneensä tappaa naisen ja kertoi surmanneensa myös toisen saman sivuston kautta tapaamansa naisen. Mies tappoi itsensä vankilassa ennen oikeudenkäyntiä.
Puukotettu nainen vaatii nyt XXXX.comilta kymmenen miljoonan dollarin korvauksia.
- Oikeusjutun pohjana on XXXX.comin mainonta, joka tuudittaa naiset ja miehet valheelliseen turvallisuudentunteeseen, sanoi naisen asianajaja. XXXX.comin mukaan syytökset ovat "absurdeja", eikä sivusto voi vastata miljoonien asiakkaidensa teoista. Lähde: New York Daily News"  Ref.. IL 27.1.2013

Tapaamistapoja- ja paikkoja on melkein yhtä monta kuin on ihmisiä jotka haluavat tavata toisensa. Nettideittifirmat mainostavat turvallisuutta, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sen tarkoittavan, että ne takaavat ihmisten käyttäytyvän kunnolla ja olevan luotettavia.

Yksi E-Marketin hauskoista (?) lausahduksista on, että parasta nettideittailussa on se, että koskaan ei voi tietää kuka toinen on. Sehän on pahinta, eikä suinkaan parasta. Mutta eihän sitä koskaan voi tietää kuka tai minkälainen toinen on, tapaisipa hänet millä tavalla vain. Yksi parhaimmista elämänvaiheistani alkoi klonksahtelevasta viemärinkannesta joka valvotti öisin. Kansi vaihdettiin ja siitä alkoi purjehtiminen jota kesti neljätoista vuotta.

Toinen hyvä suhde alkoin bussipysäkiltä, kun kohdalleni pysähtyi mies joka kysyi puhunko saksaa. Vastasin, että valitettavasti en mutta englantia jonkinverran. Mies vaihtoi sujuvasti siihen ja kysyi tiedänkö mikä takanani oleva talo mahtaa olla. Vastasin, että tiedän, asun siinä. Meillä oli tosi mukavaa, kunnes hänet siirrettiin Tokioon. Lähes vuosi kielikoulutusta ja vaikka tapasimme harvakseltaan, osasin hetken jopa saksaa. ;-)

Klassista kusetusta deittikanavilla on paljon. Arvostan sitä, että naimisissa olevat kertovat siviilisäätynsä jo profiilissaan. Jos ja kun vastaa sellaiseen, tietää jo suhteen alussa, mistä on kysymys. Olen vain ollut ymmärtävinäni että niiltä osin rehelliset ovat harvassa. Niin naisissa kuin miehissä.

Mutta luonteenpiirteet ja ulkomuoto ovat joskus oman toiveajattelun luomuksia. Tapasin täs taannoin mukavan miehen. Olimme kirjoitelleet ja soitelleet jo jonkin aikaa ja Hän kertoi ilmoituksessaan olevansa 178 senttinen ja varreltaan sopusuhtainen. Kun näin hänet asemalaiturilla hieraisin silmiäni. Minua vastaan käveli pikkasen minua pidempi, korkeintaan 170-senttinen varsin tanakka ja vatsakas setä.

Menimme kahville asemaravintolaan. Setä kertoi ennekuin ennätin kysyä, että hän ei pääsisi edes tapaamaan ketään, jos kertoisi todelliset mittansa. Sanoin hänelle, että eihän tällainen johda mihinkään. Hän vastasi, että toivoo löytävänsä jonkun, joka ei niin mitoista välitä.

Kun kysyin, miksi hän vastasi juuri minun ilmoitukseeni, sillä hain profiilini mukaan pitkää ja solakkaa, hän sanoi, että ei ollut huomannutkaan asiaa. "Tämä on vähän tällaista hakuammuntaa!" hän sanoi. Minä sanoin, että valitettavasti hän osui nyt harhaan, olisi pitänyt yrittää toisenlaista hajontaa. Mutta meillä oli tosi hauskaa ja nauroin hänen jutuilleen vesissäsilmin. Tarkoitushakuista tai ei, kusetusta kumminkin.

Eihän sitä koskaan voi tietää kuka toinen on, vaikka tapaisi kirkon katolla, niin suurta onnenkauppaa sen oikean ihmisen tapaaminen on. En kehtaisi kuitenkaan ylläolevan uutisen naisen tavoin vaatia ketään tilille epäonnistuneista ihmissuhteistani, sillä ajattelen niin, että jokainen on oman onnensa seppä ja luo itse oman tulevaisuutensa. On sitten löytänyt kumppanin millä tavalla tahansa.

Silti olen surullinen. Omastakin puolestani.

Teksti AnnaY
Kuva HH