.JPG)
Luin
uutisen, jonka mukaan ” 33-vuotias
helsinkiläismies sai vuonna 2011 tuntemattomalta henkilöltä sähköpostiviestin,
jossa hänen kerrottiin olevan erään ulkomaalaisen henkilön perinnönsaaja.
Perinnön suuruus olisi lähes 14 miljoonaa puntaa. Mies vastasi sähköpostiviestiin ja sai sen jälkeen moneen otteeseen sähköpostissa ohjeita, joissa häntä pyydettiin maksamaan erilaisia maksuja, jotta perintösumma saataisiin siirrettyä hänen pankkitililleen.
Mies siirsi rahaa yhteensä ainakin 40 000 - 50 000 euroa. Lopulta hän alkoi epäillä, että häntä kenties olisi huijattu. Viimeisen siirron mies teki vuoden 2012 loppupuolella.” IL. 24.1.2013
Mistä meitä mänttejä oikein sikiää? Kuka oikeasti uskoo tällaisiin uutisiin? Onko rahanhimo tai rahan tarve niin hirveän suuri, että se sokaisee fiksummankin ihmisen?
Kuka uskoo, että tieto suuresta perinnöstä ilmoitettaisiin noin vain sähköpostilla? Ja kuka osaa valita juuri oikeanlaisen ihmisen viestin vastaanottajaksi? Sellaisen jolla on rahaa lähetettäväksi? Onko huijari tuttu, vai onko koko uutinen pelkkä rasvainen ankka, jotta lehteä taas saataisiin myytyä?
Kaikkea sitä pitääkin taas ajatella, niin kuin nyt sitäkin, miten altis ihminen on huijattavaksi. Miten sokea sitä on rahanhimossa. Tai tavaran. Tai jonkun muun? Olen joskus hirveän kauan sitten vastannut erääseen nettikilpailuun, jossa palkintona oli vaikka mitä ja juuri minä olin melkein ensimmäisellä sijalla palkintojonossa. Siitä alkaen on roskapostini täyttynyt erilaisista mainoksista ja kilpailuista ja aina olen melkein etusijalla.
Takavuosina lehdet käyttivät näitä ”ennakkoarvontoja”. Sain tilaajana vähän väliä postia, joissa kerrottiin juuri minun päässeen jo ensimmäisen kynnyksen yli milloin missäkin arvonnassa ja juuri seuraavalla hetkellä tulisin saamaan joko uuden Audin tai ainakin käsipyyhkeen. No en vastannut kutsuihin ja jäin voitoista paitsi.
Mikä lie se luonteenpiirre ihmisessä, joka saa uskomaan, että voitto on vain kilahduksen päässä. Että taivas aukeaa huomenna tai viimeistään ylihuomenna.
Lottoanko? No totta helskutissa, vaikka en aina muista edes tarkistaa mahdollisia voittoja. Sehän on melkein kansanhuvi, jota olen harrastanut siitä asti, kun Lotto Suomeen rantautui. Suurin ja miltei ainoa voittoni on ajalta kun asuin Hesassa. Voitin 42 markkaa. Kaljottelin voittosetelit silloisen kumppanini kanssa Paavo Nurmessa. En ollut vielä oppinut viiniin.
Lienen liian herkkäuskoinen? Liian monessa!
Ja miten kuva liittyy rahaan? Jos voittaisin Lotossa riittävän suuren summan, muuttaisin Pariisiin. Nyt joudun vain piipahtelemaan siellä.
Teksti ja kuva AnnaY
Tuota ihmisten mänttiyttä ja hyväuskoisuutta minäkin olen ihmetellyt!
VastaaPoistaMinäkin olen lopettanut vastaamisen eri kilpailuihin, kun sen jälkeen sähköposti on täynnä mainosroskaa. Ja ehdoton olen siinä, etten missään tapauksessa laita puhelinnumeroani mihinkään. Siitä alkaa sellainen puhelinterrorismi ettei pahemmasta väliä! Muutama vuosi sitten erehdyin! En enää!
Minulla ikilotto, enkä tarkistele voittoja, tulee kun tulee, se menee automaattisesti veikkauskortin tilille.
Minun suurin voittoni on jotain 400 markkaa, silloin tällöin tulee muutama euro, viime vuonna kaiken kaikkiaan kai jotain 70 euroa kaiken kaikkiaan. Joka viikko menee ikilottoon 1 euro.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin se lävähtää! :)
Niinhän se on että tulee jos on tullakseen! Milloin minkäkinlainen Lottovoitto ;)
PoistaPitää sita odotellessa piipahdella Parriisissa pikavisiiteillä. saattas olla luvassa taas.
Niin se kun sain työpaikan Helsingin käräjäoikeudesta, pidän sitä eräänlaisena lottovoittona, vaikka se ei olekaan järin hyvin palkattua hommaa! :D
PoistaPariisiin tekisi taas mieli mennä käymään, teki mieli viime viikollakin! ;)
Elämä on jatkuvaa kusetusta, joskus jopa tuplasellaista: Ulkoilutan koiran kolmesti päivässä, vaikka tytöt lupasivat hoitaa hommat.
VastaaPoistaNiin meidänkin huushollissa kävi. Pojat ja mies halusivat koiran ja mie hoidin sitä yhdeksän vuotta.
PoistaMuutoin - kusetus on julma ja raaka harrastus ja jotkut tekee sitä huvikseen!
Tähän liittyen vanha kalevalainen kompa:
PoistaMitä eroa on vaimolla ja koiralla?
Nyt panit pahan. Enhän minä voi tietää, olen ollut vain vaimo, en koira. Ja siitäkin on aikaa.
PoistaKoiraa ei voi kusettaa kännykällä.
Poista;-))
PoistaOlen harkinnut lottokupongin täyttämistä. En tiedä osaanko enää, mutta ehkä se toisi vähän jännitystä elämään. Vieläkö arvotaan oikeat numerot lauantai-iltaisin?
VastaaPoistaMinulla on veikkauskortti, ja Ikilotto, ei tarvitse koskaan täyttää, kun sama rivi menee automaattisesti kunhan kortilla on rahaa.
PoistaKesällä lotto arvottiin sunnuntaisin, kai se taas on palannut lauantaihin, kun on talvi. En avaa koskaan telkkua niin aikaisin, joten en ole nähnyt niitä arvontojakaan.
Katson vain pelitilini netissä silloin tällöin, ja ilokseni sinne on joskus tullut jokunen eurokin. Ja jos tililtä loppuu rahat, siitä tulee sähköpostiin huomautus!
Mukavaa lauantaita!
Kyllä määkin niin kauhiast ihmettelin, että miten hyväuskoista höynäytettiin hänen muka saamallaan perinnöllä! Puhelinmyyjän aloitus: "Minulla on ilo ilmoittaa että sinut on valittu..." ekakerran kuultuna ensin sykähdytti minuakin, mutta kun selvisi että minut oli valittu - tai siis valittaisiin mikäli tilaisin ko. lehden - siihen joukkoon jonka kesken palkinto arvottaisiin, en ole enää kuunnellut ko. tarjouksia alkulausetta pitemmälle.
VastaaPoistaMinulle soitettiin kerran eräästä lehdestä: Onnittelut, olet voittanut 60 euron arvoisen lehtitilauksen!
VastaaPoistaMinähän ilahduin siitä tosi paljon, ja sanoin, että olipa kiva yllätys, mitä lehtiä saan valita?
Sitten se kerrottiin minulle. Minä siihen, että minulle tulee jo yksi noista mainituista lehdistä, saanko jatkotilauksen tuolla voittosummalla?
No, eihän se käynyt! Minun olisi pitänyt tilata toinen lehti koko vuodeksi, niin olisin sitten saanut jonkun listassa olevista lehdistä kaupan päälle, mutten sitä jota jo tilasin. Eli minun olisi pitänyt tilata yksi lehti lisää, ja olisin saanut sitten kolmannen kaupan päälle!
Suututti, ja sanoinkin sen selvin sanoin. Että jos sanotaan että olen voittanut 60 € lehtitilauksen sen pitää tarkoittaa myös että olen voittanut, eikä mitään kytkykauppaa siihen pitäisi kuulua.
Nykyisin lopetan lehtimyyjien soitot lyhyeen, kohteliaan ytimekkäästi.
Mieki sanon heti jo litanian alkuun kohteliaasti, että kiitos, mutta ei hukata meidän kummankaan aikaa ja suljen puhelimen.
VastaaPoistaKiitos ajatuksistanne kommentoijat.