 |
| Äiti ja mie |
Tulevana viikonloppuna pe – su, meillä on opiskelussa Omaelämänkerrallinen jakso. Ennakkotehtävänä on Oppimistehtävä 1: Muiden tarinat oman tarinan taustalla. Ohjeena on lukea Pepi Reinikaisen teos Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat.
Tehtävänä on kirjoittaa jonkun isovanhemman tai toisen vanhemman tai kasvattajan tarina (4–8 liuskaa) pääkohdittain. Ohjeessa sanotaan, että tietoa voi hankkia esimerkiksi kirjeistä, haastattelemalla tai muistelemalla.
Tehtävänä on myös pohtia miten valitsemani henkilön tarina vaikuttaa minun omaan elämääni ja tarinaani ja herättääkö kirjoittaminen muistelemaan myös muiden lähisukulaisten tarinoita?
Voi herrajjestas sentään. Aikaisempien ennakko- ja oppimistehtävien kimppuun olen rynnännyt tavanomaisella riemulla ja valtavalla intensiteetillä, mutta tämä? Tämä takkuaa niin että! Olen jo jonkin aikaa miettinyt kenestä kirjoittaa. Mistä saan tietoa esim. isovanhemmistani? Mistä löydän heidän elämänsä? Millä tavalla pääsen heidän ajatuksiinsa ja sydämeensä?
 |
| Akustipappa |
Tiedän toki sukufoorumit ja kirkonkirjojen digiarkistot sunmuut arkistot, mutta niistä olen löytänyt vain nimiä ja päivämääriä. Ja yhden Amerikan tädin. Mie tarvitsen tien syvemmälle, mutta en löydä sitä. Edes äitini tykö. Hän hävitti aikoinaan kaiken käymänsä kirjeenvaihdon ja sitä oli runsain mitoin. Meillä todentotta kirjoitettiin.
Haastateltavat ovat dementoituneet tai makaavat haudoissaan, on huono kysyä. Ainoaksi tavaksi lähestyä jää omat muistot, mutta muistanko oikein? Mikä tapahtui oikeasti ja mistä olen nähnyt vain unta?
Mikä muistamastani tapahtui minun läheisilleni ja mikä muille sukulaisille, naapureille, opettajalle. Mitkä asiat tapahtuivat vaikkapanyt Välskärin kertomuksissa tai Tottisalmen perillisessä?
Deadline on huomenna ja minulla on valmiina yhdeksän ensimmäistä sanaa: En tuntenut äitiäni, vaikka elin hänen rinnallaan 62 vuotta.
Kivistää! Mieltä kivistää!
AnnaY
Kun ohjeissa sanotaan,että tietoa voi hankkia myös muistelemalla,niin muistele!Kaikki muistosi ovat "oikeita" oli niillä sitten todistettavaa todellisuuspohjaa tai ei.Ne ovat omia mielen muistoja,jotkut oikeasti tapahtuneita,jotkut sellaisia millaisiksi oma kyky ja ymmärrys ovat ne sillä hetkellä tai myöhemmin muovanneet.Elämä on kuitenkin yht´aikaa sekä faktaa että fiktiota.Ajattelen minä.En tiedä oliko tästä mitään apua,mutta hengessä olen mukana ja hyvä siitä vielä tulee.Halaus<3
VastaaPoistaKiitos myrsky. Muistot on niin sekalainen kokoelma kaikkea mahdollista, että niistä ei aina osaa erottaa oikeasti tapahtunutt. Onneksi ja onnettomuudeksi. Kiitos kannustuksesta.
PoistaSyntyihän se lopulta maanantaihin puoleen päivään kun oli pakko, mutta pusertaa piti.
Ajattelen samoin kuin Syysmyrsky. Kun pääset alkuun, tarina alkaa viedä Sua mukanaan! Toivon mä.
VastaaPoistaKiitos Petriina, se tottavieköön vei lopulta mukanaan. Kuusi liuskaa lähti. Vähän hätäiseen meni, kun oli kiire toisaalle.
PoistaKyllä se siitä, toivon parasta ja uskoisin että löydät sanat ja tunteet, pakottamalla se on vähän vaikeaa joten otappa rennosti ja sano ettei ole pakko, jos ei halua vaikka oliskin. Joskus itsensä sumuttaminen saattaa avata portit tai sitten ei, se jää nyt pahasti Sinun varaasi, toivon etten ainakaan lisännyt paineitasi pöhölöllä kommentilla, edellisiin yhtyen ja onneksi niistä ei kumpikaan ollut mies:)
VastaaPoistaKiitos mustis. Ohjeesi on hyvä, mutta nyt ei ollut aikaa ottaa rennosti. Oli muuta menoa.
PoistaMinulla on tapana lähteä usein kävelylle, jos teksti tökkii. Käveleminen auttaa, vaikka en aina edes muista lenkillä kertyneitä ideoita. Pitäisi olla sellainen salasanelukone mukana.
samaa ajattelin kuin myrskysiskokin: sinun muistosi ovat täysin oikeita!
VastaaPoistaminulla oli turussa asuessani onni päästä pepi reinikaisen kurssille, yhdelle niistä jonka pohjalta hän on mainitsemasi kirjan kirjoittanut. nyt on ollut mielessä täydentää niitä kirjoituksia, ehkä vielä pääsen alkuun, kun aikaa kuluu...
Kiitos taivis rohkaisusta. Joskus tai aika useinkin sitä miettii, että miten valtavan eritavalla ihmiset asioita muistavat. Eritoten sisarukset. No, täs tapauksessa sitä on enää turha miettiä. Sisko ei halua enää pitää yhteyttä. Se on surullista.
PoistaPiti vielä sanomani, että kirjoittaminen kannattaa. Sinullakin on poikasia!!
PoistaSiullakin Akustipappa!
VastaaPoista