Voisivatkohan nuo tutkijat lopultakin päättää, onko kananmuna herkkua vai myrkkyä! Taas kerran, tehdyn tutkimuksen mukaan, se on pahempi myrkky kuin tupakka, joka jo pitkään on ollut liki kaikkien myrkkyjen äiti arsenikin ja voiherrajjestassentäänmikäsenytonkaan jälkeen? Curaren!
No, tästäkin tutkimuksesta huolimatta pidän kananmunan mukana sapuskoissani.
Samoin kuin lohen, vaikka siitäkin – huohhh ..taas kerran, on löydetty sellaiset määrät myrkkyä, että ne kumoavat lohen syönnin terveysvaikutukset.
Ei elämästä kerta kaikkiaan selviä hengissä. Jos syö, saa myrkkyjä, jos ei syö, kuolee nälkään. Räyh?
Lupasin täs taannoin tarkastella mustikan ja rukiin yhteensopivuutta, sillä pidän niin rukiista kuin mustikoistakin ja kovasti. Niinpä tein uunissa pitkään haudutellen ruismustikkapuuroa.
Valmistin puuron suurimoista, sillä ne ovat karkeampaa tekoa kuin jauhot. Turvotin niitä ensin pari tuntia litrassa kuumaa vettä. Laitoin suurimot jo valmiiksi uunivuokaan ja ripottelin joukkoon ihan vähän Fariinisokeria, ehkä puoli desiä - saattoipa mennä enemmänkin. Uuniinmenomatkalla sekoittelin annokseen neljä desiä mustikoita ja ripauksen suolaa. Päälle lohkoin - vannon, kautta kiven ja kannon - vain ihan pikkasen kirnuvoita. Laitoin paistoksen kiertoilmauuniin keskiritilälle 140 asteen lämpöön löllöttelemään peräti neljäksi tunniksi. Siin odotellessani lojuin aivan häpeilemättä soffalla auringosta huolimatta ja luin Thomas Engerin kirjaa Valekuollut. Kannattaa nimittäin aloittaa siitä! Engeriin tutustuminen.
Söin saaliin kuumana kylmän maidon kanssa ja voi herrajjestassentään että se oli hyvää. Paitsi että saattaisi kyllä maistua kuumana myös voisilmän kanssa. Sitä kokeilen seuraavaksi.
Toisen mustikkajuttuni tein hapankorpuista. Murskasin korput pieniksi mutta purtaviksi palasiksi, vähän sellaiseksi roheeksi rouheeksi. Ripottelin sekaan taas sitä Fariinisokeria, kun Muscovado oli päässyt loppumaan. Keitin tanakkaa mustikkakiisseliä. Laitoin jälkiruokamaljan pohjalle kiisseliä ja päälle rouhetta. Toiseen kerrokseen tuli vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tiukkana vaahtona ja pinnalle reippaanlaisesti puolijäisiä mustikoita! Njam.
Vaikka pidän tärkeänä syödä terveellisesti ja hyvin ja pyrin löytämään uusia puolia eri ruoka-aineista, joskus minä vain näen punaista. Olen nimittäin sitä mieltä, että maksajista riippuen, ruoka-ainetutkimuksista saadaan aina erilaisia tuloksia. Jos kananmunien terveellisyyttä tutkitaan munantuottajien näkökulmasta, terveellisempää ruokaa kompaktissa koossa ja - muodossa saa liki ammatikseen etsiä.
Jos taas tutkimuksen maksajina ovat vaikkapa lihantuottajatahot tai joku muu kilpaileva taho, kananmunien "myrkyt" tukkivat valtimot ja muut elintärkeät verisuonet jo pelkästään pakkausta hiplaamalla. Sama lienee lohen laita.
Kun en usko siihen, että amerikkalaiset sen enempää kuin venäläisetkään koskaan kävivät kuussa, en usko myöskään tutkimuslaitosten puolueettomuuteen, vaikka puolueettomiahan niiden oikeasti pitäisi olla. Kuluttajan kannalta katsottuna.
Ja kun kuvat eivät onnistuneet niinkuin olisin toivonut, täs on pilvee pilvee pilvee! En nimittäin missään tapauksessa halua julkaista kuvia, jotka kertovat valmistamani ruoan olevan sinipunaharmaata mössöä! Jätän syöjille mahdollisuuden ihmetellä kokeilemani sapuskan makua sen ulkonäöstä piittaamatta!
Teksti ja kuvat: AnnaY
Syöminen on tosiaan hauskaa - silloin kun on nälkä!
VastaaPoistaTänään syötiin kylmäsavustettua kirjolohta - siis myrkkyä.
Jälkiruuaksi karviaisia suoraan pensaasta.
Oli siis myrkyllisen herkullinen ruoka meillä. ;)
Kuopuksen esikoinen on hauska nuorukainen. Kysyin häneltä kerran, oliko tarjoamani ruoka hyvää. Hän vastasi naurahtaen, että ethän sinä mummi pahaa ruokaa tekisi, sehän olisi hukkaan heitettyä aikaa ja ruoka-aineita.
PoistaSuuret vihreät karviaiset suoraan pensaasta ovat parhaita puutarhamarjoja mitä olen syönyt!
Kiitos ajatuksestasi Liisu.
Ainakin meikäläisen herkkua on kananmuna, n. 10 kpl 3 pv aikana.
VastaaPoistaTämä munajuttu on nyt tosin epämääräisen käyttötuurin saltimaa.
Tykkään pannulla paistetusta hieman löysästä, tämä etenkin 16% kauraleivän päällä.
En tiedä toimiiko nämä stimulanttina, mutta ainakin libido on piristunyt huomattavasti, vai johtuneeko muusta, pienestä hieman pyöreähköstä.
Heh.. Ei ole kokemusta kananmunien vaikutuksesta libidoon. Enemmänkin kyllä arvelen, että siihen vaikuttaa ihmisten välinen kemia ja fysiikka ja pari muutakin luonnonlakia.
PoistaKananmuna on ristiriitainen ruoka-aine. Uskon kuitenkin, että sopivasti käytettynä sekin on syötävissä.
Kiitos ajatuksestasi max.
Ole hyvä. Niin ehkä se on jokin muu, "se" viikonvaikutin.
PoistaMutta yhden kummallisuuden olen tehnyt jo kauan sitten.
Pidän pirkka tonnikalapaloista. Niistä vihreistä, joista
kaadan auringonkukkaöljyn vekeen.
Mutta nyt viimeisen vuoden aikana niistä on alkanut jäädä kummallinen metalliin vivahtava maku suuhun.
Kokeilin tällä viikolla pitkän tauon jälkeen, ja taas.
Sama kumma maku. Jää viipyilemään suuhun pitkään.
Muistan lähiaikoina nähneeni tekstiä ko. peltipurkkiruokien metallien haittavaikutuksista, niiden pintakäsittelyn irtoamisesta elintarvikkeeseen.
Niin max. En nykyisin tai oikeastaan peräti vuosikausiin ole peltipurkkisäilykkeisiin koskenut. Pari ruokamyrkytystä opetti oikein olan takaa niitä välttelemään.
PoistaEihän se voi olla totta, että joku ruoka-aine ja sen ravintoarvo säilyy vuosikausia hyvänä peltipurkissa, vaikka siihen olisi holvattu öljyä mielin määrin.
Raaka-aineiden pitkät käyttöajat hämmästyttävät. En oikein usko, että ilman säilöntäaineita tuore ruoka säilyy kunnollisena kovinkaan pitkään.
Mul on pakkasessa jokunen peuranfile. Niille sopii hyvin kohtuullisen pitkäkin pakastusaika, vastaa esikypsennystä. Kahdeksan kuukautta takaa sen, että ne kannattaa vain kohteliaasti esitellä voita tirisevälle paistinpannulle ja syödä sitten pois.
Se sinun reseptillä tekemäni pannari oli tosi hyvää. Kiitos!
VastaaPoistaKiva kuulla Marizan.
PoistaJes munat ovat aina hyviä, sanokoot terveysintoilijat mitä hyvänsä, keitetty muna kovana ja paistettu pehmeänä kiitos ja kaikkihan se on vaarallista, jos niin ajattelee, jopa itse elämä?
VastaaPoistaJuicea lainatakseni: Ei elämästä selviä hengissä...
PoistaJa toinenkin viisaus tähän kun nyt tämän linjan valitsin.
Yksityisajattelija Matti Nykäsen helmi: Elämä on ihmisen parasta aikaa!
Kiitti Mustis.
Minäkin tykkäsin Annan pannarista, hyvää ja helppotekoista! Tässä samalla anteeksi, että jouduin poistamaan sun ja Ulliksen kommentit eilen kirjoittamani jutun myötä. Kävi niin että katsoinkin parhaaksi poistaa kortipelijutun blogistani.
VastaaPoistaKiitos Petriina. Ei haittaa poisto, mieki poistan joskus - tosin aika harvoin - kirjoitukseni. Syynä on yleensä joku inhottava kommentti asiaan.
PoistaKokeilkaas pannarista sitä sunnuntaiversiota, jossa n. puolet raejuustosta ja rahkasta korvataan creamfreshillä!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKyllä ottaa oikeinkirjoitus koville tänä aamuna!
PoistaPoistamassani kommentissani kerroin että eilisen tekstini poisto ei johtunut saamistani kommenteista, vaan ajateltuani tarkemmin jutun sisältöä, erinäisistä syistä katsoin parhaaksi poistaa sen. Joskus napsin blogiluettelostanikin tekstejä pois, mikä sitten saattaa harmittaa jälkeen päin! Kokeilen seurvaaksi pannarisi sunnuntaiversiota, laitan vattuja päälle, nam!
Jotkut aamut ovat! Ne vain ovat. Minulla eilinen huono.
PoistaJoskus sitä ei vain ole tyytyväinen tekstiinsä. Mie olen opetellut hiomaan ja hiertämään tarinaani kunnes olen tyytyväinen. Ajankohtaiset ajatukset tuppaavat livahtamaan virheilläkin varustettuina ja silloin korjaan ja korjaan jo julkaistua juttua.
Mie kokeilen sunnuntaiaamuun sellaista pannaria, että sekoitan taikinaan mustikoita ja paistan sen muffinsipellillä niin, että laitan koloihin avuksi ja varmuuden vuoksi paperivuoat.
Kokeilin nimittäin jo kerran. Laitoin homejuustomuruja mukaan ja paistokset tarttuivat peltiin niin kuin se kuuluisa hmmm.. Junttilan tuvan seiniin.
Hyvää oli silti kaikki mitä sain irti kaavittua!
"Kenen leipää syöt sen lauluja laulat"
VastaaPoistaEnpä voi kuin todeta, että näin se on asiassa kuin asiassa.