Kun kevät, koko kesä ja jo elokuun alkukin, on mennyt ruoan ja juoman kanssa vallan kurittomasti mellastaen, ja kun pakkolepo kuntosalilta on polven takia ollut voimassa kesäkuun 14. päivästä alkaen, on muutama rasvasolu löytänyt tiensä takaisin kroppaani. Ja niin kuin niiden on tapana, eivät ne ole tohtineet yksin palata, vaan ovat tuoneet muutaman toverin tullessaan.
Jotta ne eivät pitkään viettäisi omaa riemulomaansa lanteillani, olen aloittanut häätötoimenpiteet.
Jotta ne eivät pitkään viettäisi omaa riemulomaansa lanteillani, olen aloittanut häätötoimenpiteet.
Tein taas vanhan kunnon annoksen SKarppaajan pannaria:
Kolme-neljä kananmunaa (koosta riippuen), purkillinen rasvatonta raejuustoa ja samankokoinen purkillinen rahkaa sekoitetaan tarmokkaasti keskenään ja lopuksi massaan lisätään rippunen suolaa. Taikina kaadetaan halkaisijaltaan 28-senttiseen vuokaan ja tasoitetaan. Kypsennetään 200 asteessa kunnes pannari on täysin hyytynyt ja pinta mukavan ruskea. (Juhlavamman version saa kun laittaa puolet raejuustoa ja puolet rahkaa ja purkillisen cream freshiä! Mmmm…. erityisesti marjojen kanssa!)
Kurkun ja tomaatin seurana neljäsosasta pannaria saa tuhdin aamunavauksen yhdelle. Jos haluat suolaista, ripottele päälle homejuustoamurua tai parmesanraastetta ja lämmitä mikrossa hetki. Jos taas olet enemmän makean ystävä, laita päälle marjoja ja huiskahdus vaniljaa ja stewiaa.
Jos tunnet itsesi oikein nälkäiseksi, ei kalorimäärä nouse kovinkaan hurjaksi, vaikka syöt sekä suolaisen että makean siivun. Joskus olen yllättänyt itseni myös silkalla voilla. Lämmitetyn pannaripalan päälle pehmeää voita sulamaan ja a vot sanos veli venäläinen, herkku on valmis.
Sunnuntain kunniaksi tekaisin SKarppaajan pitsan. Siihen rakensin tutun pannaripohjan, jonka päälle ripottelin sipulin, mustapippurin ja sormisuolan kanssa voissa kuullotettuja kantarelleja ja pieneksi pilkottua kuullotettua kukkakaalia. Koko komeuden peittelin runsaalla annoksella kotimaista pitsaraastetta. Pitsa vietti uunissa hiukan pidemmän ajan kuin peruspannari, mutta tulosta kannatti odottaa!
Vihreän seppeleen lautaselle rakensin tuoreesta basilikasta, tuorekurkusta ja villirucolasta. Annoksen päälle ripottelin basilikalla maustettua neitsytrypsiöljyä ja tummaa balsamicoa. Puolikas on sopivan kokoinen lounas ja jos illalla vielä maistuu, niin mikroon vaan. Kirpeyttä antaa valmiina kaupasta ostettu kurkkupikkelssi, kun vain tarkistat, että siinä ei ole liiemmin sokeria. Ja kun yritin kuvata kaunista pitsaa, kamera ilmoitti, että lataa nyt helskutissa akut!!
Tänään piti sitten palata arkeen.
Nauris on kotimaisista kasviksista aivan liian vähälle huomiolle jäänyt ruoka-aine. Parhainta se on tietenkin jältättynä! Jälttäys tarkoittaa – niin kuin me kaikki tiedämme – juur pellosta nostettua kullankeltaista juuresta, jota etuhampailla tai pikkulusikalla raastetaan eli jältetään - suoraan suuhun.
Tänään kokeilin nauriin uutta tulemista soppana:
Pilkoin kaksi reilunkokoista naurista ja kolme keskikookasta ryvässipulia suikaleiksi. Valurautaiseen paistinpannuun lorautin reippaanlaisesti kotimaista rypsiöljyä ja liki kourallisen voita. (Lapsen kourallisen, hyvin hyvin pienen lapsen!!) Kun rasva kihisi, mutta ei tirissyt, pudottelin sekaan vuoroon naurissuikaleita ja vuoroon sipulia, kunnes paistos tasaantui hiljalleen kuplivaksi seokseksi, jossa eri aineosat elivät edelleen selvästi erillään.
Sihinän laannuttua siirsin kasvisseoksen punaiseen puolalaiseen emalikattilaan, jossa paistamisen ajan olivat kiehuneet nauriiden ja sipulien naatit yhdessä suolan ja peruspippurin kanssa. Myönnytyksenä nykyajalle kaivoin alalaatikosta esiin usein väkivaltaisesti käyttäytyvän tehosekoittavan kapistuksen, jolla annoin vauhtia valurautapannun muikean makealle sisällölle, jotta se suostuisi sekoittumaan punaisen kattilan kaveruksiin. Joskus vaan on pakko olla kova!
Kameran akkujen lataus onnistui yli odotusten, mutta punaisen kattilan sisältö oli niin oudon väristä, että kamerani – esteetikkona – ei suostunut sitä kuvaamaan. Maku sen sijaan oli oikeasti taivaallinen, eritoten, kun leikkasin sopan rinnuksille aimo lohkareen kirnuvoita! Voi herrajjestassentään!!!
Enkelten keittiössä oli El Grande Catastrofe jokin aika sitten. Kun aamuvarhaisella napsautin kattovalaisimen päälle, näkyi leimahdus ja mittaritaululta kuului pamahdus ja valot sammuivat! Onneksi pakastin ja liesi sentään toimivat.
Soitin heti maanantaina huoltoyhtiöön ja huoltomies, se joka ei uskonut sadevesipumpun vikaan, ilmaantui paikalle jopa ennen aikojaan. Totesimme yhdessä haastavan tilanteen ja hän tilasi oitis paikalle sähkömiehen. Mittaritaululla vaihdettiin vikavirtakytkin? Nyt kaikki pelaa. Siis Vikavirtakytkin? Ihmeellisiä ovat herrojen elkeet.. tuota.. siis sähkön tiet!
Vanhaa valaisinta uudelleen koulutetaan kynttiläkruunuksi. Saas sitten nähdä! Täs peräänkuulutetaan insinööriä tai vastaavaa, joka osaa purkaa valaisimen johdotukset ja jolla on porakone! Minulla ei ole.
Kiitos! Pannaria kokeilen heti huomenissa!
VastaaPoistaOle hyvä Petriina ja kiitos.
PoistaJos haluat sellaisen herkkupaistoksen, sekoita annokseen vielä n. kaksi kukkuraa ruokalusikallista mantelijauhoa.. nam! Kalorit on kotona!
Minäkin uhrasin aamulla melkein puoli tuntia (half an hour) tekemällä esikeitetyistä ohranjyvistä, varhaiskaalisilpusta ja soijarouheesta sekoituksen, johon lisäsin hiukan vettä ja rypsiöljyä ja kaksi kasvisliemikuutiota. Kiehautin koko moskan ja nostin kattilan kiehuvan kuumana pörtilöön, jossa se saa hautua siihen asti, kunnes mies ja poika palaavat kalastusretkeltä, joka on kestänyt puolitoistaviikkoa. He ovat paluumatkalla Iisalmen kohdalla, soittivat äsken.
VastaaPoistaLisäksi riemuissasi heidän kotiinpaluustaan tein pakastimesta löytämästäni, vain joitakin vuosia parasta ennen paketista torttutaikinaa, siitä tuli 12 neliönmuotoista kappaletta, joiden päälle levitin omenahilloa ja kanelia.
Mahtavat he ilahtua, kun huomaavat, miten paljon olen ponnistellut ja uhrannut aikaa saadakseni heidät hyvälle tuulelle. Ovat varmaan, raukat, väsyneitä pitkästä ajomatkasta.
Tuota ensimmäistä pörtilöruokaa en uskalla suositella. Ennen meillä oli koira, joka toimi esimaistajana, mutta se on kuollut. Rauha hänen sielulleen. Se oli ystävällinen ja auttavainen, vahtikoiraksi tarkoitettu, mutta se hyppi ilosta korkealle ilmaan, jos joku vieras sattui tulemaan.
Tuossa sinun reseptissäsi oli liikaa ammattisanastoa. En ymmärtänyt kaikkea.
Voisin rohkaistua kokeilemaan tuota pörtilöruokaa, vaikka minulla ei ole koiraa! Tuntuu mielehkiintoiselta. Kiitos vinkistä.
PoistaEnnenkuin uudelleentäytin pakastimeni mustikoilla ja mansikoilla, valmistin jäljellejääneistä pakkauksista milloin kitäkin - en kehtää edes kokeiluistani täs kertoa!
Mitkä sanat sinulta menivät yli ymmäryksen??
PS: Piti vielä sanoa, että tuo kuvasi on herkullinen! Sanoin sen nyt.
VastaaPoista... tarkoitin ensimmäistä kattilakuvaa.
VastaaPoistaKiitos. Pidän kuvasta itsekin kovasti. siinä on jotakin menneen maailman lumoa.
PoistaKiitos taas hyvästä blogistasi. Sama täällä, kesä mennyt ilman kuntosalia ja sen kyllä huomaa. Vaikka sitä juoksee metsässä mustikoiden perässä, niin ei se ole sama kuin sali.
VastaaPoistaOma skarppaaminen pitäisi aloittaa.
Kannustaen eteenpäin.
Kiitos salikaveri. Kohta alkaa treenit jahka polvi kestää! Skarpataan yhdessä sitten.
Poistayli älyn menivät: stevia, sormisuola, pitsaraaste, villirucola, balsamico ja ryvässipuli, ne ainakin. huomaat, että olen ala-asteella ruuanlaitossa.
VastaaPoistayleensä herkuttelemme pelkillä resepteillä tai ruokakuvilla, tehdessä ne jotenkin lässähtävät. mutta mun mies osaa laittaa a´la bongolaa. sitä tarjoamme aina jos on vieraita. se on takuutuote. onnistuu melkein aina.
Stewia on uusi makeutusaine,
Poistasormisuola on suurirakeinen suola,
pitsaraaste on juustoraastetta jossa voi olla useammanlaista juustoa mukana,
villirucola on vihreä pienilehtinen todella maukas yrtti josta voi tehdä salaattia,
balsamico on italialainen maustekastike tai paremminkin mauste-etikka,
ryvässipuli on vanha suomalainen sipulilajike, siis sipulit kasvavat ryppäänä toisissaan kiinni.
Kruunukytkin, hmm...tuossa on sen verran nuuuukasti lamppuja, että hanki himmennin ja hehkulamput. Jos nuo kuvan valaisimen lamput ovat energiantuhlauslamppuja. Sähkömiehiä taas on tungokseen asti.
PoistaPedroseni, tuo valaisin on hajalla. Se paukahti, kun rikkoi sen vikavirtasuojan, sanoi sähkömies! Aion hankkia uuden valaisimen.
PoistaRungosta saa mukavan kynttiläkruunun mökin kuistille, mutta siitä pitää purkaa piuhat pois. Lamppujen pesät ovat juur sopivat kruunukyttilöille.
se varmaan paukahti siksi, kun jokin lampuista teki oikarin. Valaisimelle tulisi tehdä eristysvastusmittaus. Harvemmin nuo vikavirtasuojat särkyy. Laita vaikka kuva mittaritaulusta, niin katson ihan mielenkiinnosta, mikä siellä posahti. Valaisimen modifiointi kynttilävetoiseksi lienee pikku juttu.
PoistaTe sähkärit! Erityisvastusmittaus? Vikavirtasuoja vaihdettiin, sillä se hajosi kun valaisin hajosi.
PoistaMittaritaulussa on vain vipuja. Putkiremontin kaverina uusittiin sähköjohtoja ja mittaritaulut v. 2007.
Joskus minä mietin ihan tosissani, tarvitsisinko minä oman "sähköputkimies, joka on lisäksi remonttimies"... niinkuin kuopuksen esikoinen kertoi nelivuotiaana yhdessä isänsä kanssa olevansa.
Hommaan pitää valtuuttaa sohvanvaltaaja, en minä saa itse niitä piuhoja irti!!
Kiitokset sanavarastoni kartuttamisesta!
VastaaPoistaVoitko kuvitella, AnnaY, ne KEHUIVAT sitä pörtilöruokaa! Tuli kaksi vierasta sopivasti paikalle, kun kattila oli pöydällä. Heistäkin se oli hyvää. Uskomatonta. Se oli mun oma sävellys. En jaksa tehdä ohjeiden mukaan, kun aina jotakin puuttuu.
Sieltä kalamatkalta oli tarttunut mukaan KOIRA! Sillä oli synkeä historia takanaan, kuolemantuomio. Heltyivät ja pelastivat.
Korvaisikohan pörtilön padan laittaminen vanhanaikaiseen styroksiseen kylmälaukkuun? Ilman kallea tietenkin! Villaviltti vielä pakkauksen ympärille?
PoistaArvostan koiranpelastusta. Terveiset pelastajille!
jestas annay, miten ihanaa.
VastaaPoistatekstiä siis ja varsinkin ruokaa.
lisäsin kirjanmerkkeihin, että paremmin muistaisin!
ensi tiistaina aloitan. minäkin.
(ihanaa on tekstisi aina, siksi kai kommenttiin tuli tuo "varsinkin".)
PoistaKiitos Taivissisko.
VastaaPoistaHitsin hitsi. Nyt vasta huomasin, että jos poistaa yhden kommin ketjusta, poistuvat kaikki siihen viestiin tulleet vastaukset. Anteeksi - vaikka en enää muistakaan mitä siin oli. Poistin vain sen jo kertaalleen poistamasi!
SKarppaaja muuten tarkoittaa mun kielessäni sitä, että en ole puhdasoppinen karppaaja, sillä iloittelen väleen niin sokerilla kuin hiilareillakin. Meneillään on kokeilu rukiin ja mustikoiden kanssa. Raportoin jahkas onnistun!
hyvä kun poistit, ei kai siihen kukaan ollut vastaillut...vaikka joskus tulee samantien painettua vastaa"nappia" vaikka tarkoittaakin kommentoida.
VastaaPoista...ja skarppaaminenhan liittyy myös sanaan skarppi - tarkka, eikö?
no joka tapauksessa, minunkin mielessä tuo on ollut,tarkentaa taas mitä suuhunsa pistää - mutta kun ei mulla nyt ole munia! vaikka koirulassa on kanala! kanat kun on tehneet poikasia eikä tietenkää nyt ehdi munimaan!
vinkkasin muuten huilunsoittajalle näistä resepteistäsi :)
Kiitos Taivis, resepteistä saa vinkata.
PoistaSKarppina pitää olla. Jos laskee liian monta kiloa takaisin, on niistä luopuminen tällä iällä tosi vaikeata. Sen vuoksi yritän palauttaa itseäni ruotuun aikas pian iloluontoisen elämän aikana.
Ei ryppyotsaisesti, vaan kuitenkin itseäni armahtaen. Niin syömis- ja juomis- kuin muissakin elämän tärkeissä nautinnoissa!
Otin just muna-raejuusto-rahka pannarin uunista, hyvältä maistuu! Tulee entisaikojen uunijuusto mieleeni. Uskon iltapäivällä luokseni tulevan lapsenlapsenkin tykkäävän siitä.
VastaaPoistaMukava kuulla Petriina. Mie olen siihen aivan hurahtanut, sillä siitä saa niin monenlaista tarjottavaa riippuen siitä, mitä päällensä sirottelee.
PoistaOlen paistanut "taikinasta" myös lettusia lettupannulla. Marjaseosta päälle, sokerinhaluisille hilloa ja täydestä menee! Varsinkin Arlan maustamaton raejuusto on makeisiin täytteisiin vallan erinomaista.
Kiitos pannari reseptistä, kokeilen sitä tulevana viikonloppuna,kun se karppaus on minunkin mielessäni taas kummitellut.
VastaaPoistaOle hyvä Marizan. Minulla on suunnitelmissa mustikat ja ruis, minulle ennentekemätön yhdistelmä.
PoistaEnsi kuvasta tuli todellakin vanhan ajan mukava retrotunnelma mieleen, ehkä kotoisampikin. Naurista ei voi jälttää näillä raudoilla, joten on tyytyminen keitettyihin.. niin paljon kuin tykkäsinkin rauskuttaa ja pureskella. Mustikat taisivat jäädä kokonaan poimimatta? No, puolukat ovat odottamassa vielä.. salilla ei ole käynyt enää herran vuosiin, mutta jotakin rekkejä vetelen aina vieraissa ollessa ja koiran perässä juoksen ja karppasin eilen kinkkupaketin verran:) Se ei enää toistu, olin varmaan 4 vuotta syömättä muuta kuin kanaa ja kalaa..
VastaaPoistaMustissisko! Ovatko ne raudat ikuisesti sun suussasi?
PoistaSKarppaaminen mun kielelläni tarkoittaa olla tarkkana sen suhteen mitä suuhunsa laittaa, nii kuin Taiviskin pohdiskeli. Sellainen "puhdasoppinen" karppaaminen punaisella lihalla ja rasvoilla ei kuulu repertuaariini. Ruisleipää syön ja marjoilla mässäilen. Välttelen sokeria, jos lakritsaa ei lasketa.. hih..