262-sana on Draamaa ja kiukuttelua

Kyllä se niin kaikkien hermoille kävi se Tuulin ulvominen ja hammasrattaiden kiristely siellä telineessä, että alakerran mamman Punainen Jupiterkin jo vallan hermostui ja vaati piharauhaa. 

Jouduin viemään Tuulin viime tiistaina hetkeksi pyöräkellarin lämpöön taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan kehotuksesta! Pihassa oli tovin aikaa rauha. 

Nyt se on taas ulkona ja alakerran mamman Punainen Jupiter pitää sitä silmällä. Oven vieressä nuorekas Ainotar vilkuilee kissansilmällään vähän viekkaan näköisenä. Tuuli on kai rauhoittunut hiukan. Voi olla, että se jaksaa nyt odottaa marraskuulle, vaikka tiedänkin sen pienessä mielessään suunnittelevan ja pohdiskelevan jotakin.

Vanhasta tottumuksesta arvaan ja tiedänkin sen suuria suunnittelevan, se kun on varsinainen järjestelyjen mestari. Ainakin retki Lauttasaareen sillä on mielessä, purjehtimaan ja ratsastamaankin se haluaisi päästä. Pikkukotikaupungin puistoissa haluaisi norkoilla myötäänsä. Ja kumman kiinnostunut se on niin hisseistä, kuin makuuvaunumatkustamisestakin. 

Pariisi on sen suurin haave... hih.. polkupyörän! Eiffelin tornista höpöttää itsekseen ja laulaa Paariisin taivaan alla soi lauluni laaalaaalaaa....  Nin että tällaisen kanssa sitä on sitten matkaa taitettava...Tuuliparka ei taida enää muistaa olevansa polkupyörä?

Saarijärvelle sen vien kohta lallattamasta... hih... mokoman draamakuningattaren. Siellä Paavon kanssa pakiskoon jos ei muuta puuhaa keksi! Hih..

Olen täs miettinyt, miten meillä ihmisillä on taipumus tehdä tästä pienestä elämästä suurta draamaa. Kiihdyttää joskus omat ajatukset sellaisiin mittasuhteisiin, että ne ovat jo realiteettien ulkopuolella. Näitä päädyin pohdiskelemaan aamulenkillä. Olen ollut mukana hyväntekeväisyysjärjestössä useamman vuoden ajan. Pienessä yhdistyksessä on jo vuosia sitten otettu tavaksi, että luottamustoimet kiertävät kahden vuoden välein. Se on kirjattu myös sääntöihimme. Sääntöihin on kirjattu myös jäsenten hyviä velvoitteita, koska tavoitteenamme on tietenkin rahan hankkiminen erilaisiin paikallisiin ja kansainvälisiin avustuskohteisiin.

Yhdistys ostaa vuosittain joitakin tapahtumia niitä järjestäviltä tahoilta ja myy pääsyliput. Saamme reilun alennuksen, kun ostamme esimerkiksi jonkun paikallisesti järjestettävän pienen konsertin tai teatterinäytöksen. Myymme liput euron alle listahinnan ja kun myymme lippuja ystäville ja sukulaisille, asiakkaille, työtovereille, saamme mukavasti rahaa jaettavaksi.

Olemme pieni yhteisö pienellä paikkakunnalla, jossa olen aikas uusi asukas. Kaikki ystäväni asuvat toisaalla. Entiset työtoverit samoin. Laittelin sähköposteja ystäville ja tutuille ja kyselin kiinnostusta lippuihin. Samalla kerroin olevani itse tapahtuman aikaan toisaalla. En saanut omaa osuuttani lipuista kaupaksi ja kerroin sen kokouksessa. Asiasta on syntynyt suuri draama, jonka kuningattarena toimii yksi yhdistyksen jäsenistä. Hän on kiihdyttänyt itsensä kovin vihaiseksi ja kertonut saamattomuudestani siellä täällä niin että kohta vaihdan kadun toiselle puolelle hänet kohdatessani. Sain häneltä jopa kehoituksen mennä kadunkulmiin lippuja kauppaamaan.

En lähde kaduille kauppaamaan, ainakaan lippuja... hih.. Lähden Tuulin kanssa Pariisiin pitsit vilkkuen ja myyn kyllä kadunkulmissa jotakin aivan muuta... esm... hmm. Yhdistyksestä jään vihaisena pian jäähylle, sillä tiedän, että meillä on myös sellaisia hankkeita, joissa olisin ellen erinomainen niin ainakin pirun hyvä toimija, mutta en jostakin syystä pääse niihin osalliseksi! 

Että siittä repikööt...

AnnaY