224-sanat ovat Myrskyn jälkeen

Kun palasin Kettukalliolta, hain Tuulin pyöräkellarista. Se näytti olevan hieman hämillään, mutta ilme vaihtui riemuksi, kun se näki pilkahduksen auringosta. Talven mittainen roikuskelu kellarin seinällä oli ollut liikkumaan tottuneelle pitkäveteistä, eikä lopputalvesta sen rinnalle ilmestynyt tyyni ja hiljainen Shimano tainnut sen sydämessä vielä saada suurempaa ilotulitusta aikaan, vaikka alkuun kovin suurelta intohimolta vaikuttikin?
- Voi, Aurinko! Lumesta puhdas piha, hei Anna joko pyörätiet ovat ajokunnossa? Joko päästään Kettukalliolle? Kumman kautta ajetaan, suuren mäen vai mutkaisen tien? Voi, Aurinko, joko krookukset kukkivat, miten tasetit ja narsissit, tulppaanit, miten voivat vanhat paksut koivut?? Tuuli oli intoa täynnä. Se näytti unohtaneen Shimanon ainakin hetkeksi.

- Voi krookukset ja Kettukallio, hirmumyrsky moottorisahoineen, kaatuvien puiden valitus, surin hiljaa mielessäni. Mitähän Tuuli arvelee kun näkee puuttoman tontin, se kun niitä puita aina halasi ja silitteli. Juttelikin niille aamuauringossa, kyseli mitä kuuluu. Motkotti niille viime syksynä lehtiharavoinnin aikaan ja ehdotti, että rullaisivat vain lehtensä suppuun ja avaisivat ne taas keväällä ja eläisivät kuin kuuset ja männyt. Mitä sitä joka vuosi uusia lehtiä tilaamaan, tuhlausta sellainen!

- Et viittis Anna pehmoisella rätillä pyyhkäistä pikkasen runkoa, samalla voisit vähän laittaa öljyä ketjuihin ja ilmaa renkaisiin. Äläkä laita sitä vanhaa oliiviöljyä, niin kuin Tunturi Tuiskuun aikoinaan, vieläkin sen ketjut haiskahtivat vähän italialaiselta, hih.. sellaiselta elähtäneen kulahtaneelta Berlusconilta. Kipaisepa vaikka siellä pyöräkorjaamolla hakemassa oikeata ketjuöljyä ja kysy samalla, josko takakappaan pitää jotakin laittaa?
Voi sentään, Aurinko. Laitas minut tuohon Auringonläikkään vähäksi aikaa, jos sitä saisi vähän väriä pintaan, talvi on niin haalistanut..
Hei, kiillota kissansilmä, on vähän sameaa tuo takanäkö ja osta etuvaloon uudet paristot. Jätit vanhat talveksi paikoilleen ja ne ovat kyllä hapettuneet pahasti. Viimeistään syksyllä tarvii valoja ja ehkä nyt keväälläkin vielä, jos iltapimeällä jossakin haahuillaan...

Tuuli pulputti innoissaan, eikä huomannut pihaan sujahtavaa Shimanoa, ennen kuin Komea Poliisi toivotti aurinkoista iltapäivää.
-  Jokos Tuulikin haluaa pyöräteille, turuille ja toreille?                                 
- Hirmuisesti on intoa täynnä, sanoi tuossa juuri… aloitin.. Huomasin huvittuneen ilmeen Komean Poliisin kasvoilla.
- Sanoi tuossa juuri.. Niinpä niin, olihan se melkoinen talvi.. melkein tuntui, että siellä kellarissa oli tunnelmaa kuin ihmisten maailmassa konsanaan. Oli pelkoa, ärsyyntymistä, kiukkua, suurta yhteishenkeä ja joulutunnelmaa, uusia tulokkaita ja vissiin pikkuisen jopa tunteitakin ilmassa! En olisi uskonut, että pyöräkellarissa sentään..

- Se myrsky ja mekkala tuossa viikolla oli kyllä kamala.
- No niin oli, mutta onneksi oli, en muuten olisi löytänyt tätä satujen maailmaa. Onhan niitä myrskyjä ollut, elämässä ja kellarissa ja tulee aina olemaan. Harmi, että en jo alkusyksystä huomannut tuoda Shimanoa joukkoon, olisi ollut mukavaa seurata talven tapahtumia.

- Hei, olen kirjoittanut asioita muistiin, haluaisitko lukea niitä? Voisin vaikka keittää kahvit vai oletko teenjuoja, pullaa ei minulla kyllä ole, mutta voin tehdä pannaria ja pakastimessa on vielä Kettukallion viimevuotisia marjoja ja .. Tuuppasin vähän kovakouraisesti Tuulin telineeseen.

- Älä töni, se kiljahti, ollaanpas sitä nyt niin innokkaana että…

- Se on taottava silloin kun rauta on kuuma, sihisin Tuulille, ole nyt hiljaa ja tyydy osaasi. Sait sentään roikkua melkein koko talven Shimanon kyljessä. Muistatkos kun hätyytit minut pois pyöräkellarista ja sanoit että täs on nyt jotakin meneillään?

Poliisi asetteli Shimanon telineeseen Tuulin viereen. - Mikäs siinä, kyllä kahvi aina maistuu ja olisihan se mukava saada pannariakin ja vielä marjojen kanssa.
- Minulla on vaniljakastikettakin, sellaista vaahtoutuvaa, laitan kahvin mutteripannulla, voit valita haluatko espressoa tai maitokahvia.. saat  lukea satujani sillä aikaa kun teen pannaritaikinaa… selitin innoissani..

- Vai vaniljakastiketta, tuhahti Tuuli, vai vaahtoutuvaa ja mutteripannulla kyllä sitä nyt yritetään koko rahalla..... pfaff!!?!

Voi herrajjestas sentään…

AnnaY