202-sana on Tunturi-Tuisku

Piiraisen Petterin tummansininen tilapirssi suhauttaa nopeasti Naapurikaupungista Pikkukotikaupunkiin. Kuljettaja on monilta mökkimatkoilta tuttu pitkänhuiskea komistus, jota naurattaa, kun juttelemme alkutalven tapahtumista kertovista kirjoituksistani. Hänelle on tullut tavaksi lukea niitä aseman taksitolpalla juniltatulevia odotellessaan.

Petteri kantaa nenä pikkasen jo pakkasesta punottaen joulumarkkinaostokseni kotikerrokseen. Kelpo kassillinen paikallisten pientuottajien herkkuja, mökille hankkimani koivuluuta ja pieni valkoinen astiahylly kulkevat kevyesti. Kaksi viisikukkaista Joulutähteä keikkuu kuorman päällä. Halaamme lähtiäisiksi, Joulurauhaa. Annan hänelle punaisen Joulutähden ja konjakkipullon kiitokseksi kesän mökkimatkoista. Saan Petteriltä Valtavan Suklaarasian, kotimaisia lemppareitani. Näin on ollut tapana jo monta vuotta.

Ihmeekseni Petteri palaa rappujen alatasanteelta takaisin ja ehdottaa, josko kurkistettaisiin pyöräkellariin.
- Et voi olla tosissasi, kirjoitukseni ovat vain satuja, sanon ihmeissäni.
- Satujapa hyvinkin, tulehan nyt kuitenkin mukaani. Hän tarjoaa käsikynkkänsä, nappaan avainnipun ja niin mentiin.

Avaan saunakäytävän oven ja pysähdyn liki niille sijoilleni. Tunnelmassa on jotakin hyvin kaunista. Polkupyörävaraston oven alta näkyy himmeä valon kajo ja sieltä kuuluu hiljaista hyrinää. Jäämme hetkeksi oven taakse kuuntelemaan.

”Äiti lastaan tuudittaa, lasta Tuntureiden…” Avaan oven vähän varoen.

Shh … Shh .. kuuluu joka puolelta. - Hei sehän on Anna, ilahtuu vaaleanruskeanpinkki Tuuli-pyöräni. Voi Annarakas, olet tullut takaisin. ”Koska meillä on joulu, juhla armas lapsien?” Se laulahtaa puoliääneen ja osoittaa jalkatuellaan varaston valaistuun nurkkaan.

Voi sentään, voi herrajjestassentään. Siellä pilkottaa pari pikkuista lastenpyörää! Ne nojaavat kahteen luultavasti kierrätyksestä hankittuun, perusteellisesti kunnostettuun Tunturi-pyörään.
- Voiko olla? Voiko olla totta? Onko tuo punainen minun Tunturi Tuiskuni, se joka vietiin kierrätyskeskukseen kesällä? Luulin sen joutuneen Jakomäkeen?
- Se joutuikin, aluksi, mutta sitten sen uusi omistaja löysi tästä talosta elämänkumppanin ja he muuttivat yhteen. Opiskelijoita ovat ja hankkivat kierrätysaatteen kannattajina paljon toisten hylkäämiä kelpo tarvikkeita, saavat ne melkein ilmaiseksi. Kertoo Tuuli kuiskaillen tärkeällä äänellä.
- No mistä nuo pienet sitten… aloitan..
- No ne ilmaantuivat siihen eilen illalla, sen tarkempaa tietoa meillä ei asiasta ole!

Olemme pyöräni kanssa kuiskailleet varovaisesti, jotta emme häiritsisi Pyöräkellarin rauhaa. Petteri vetää minut takaisin saunakäytävään ja sulkee hiljaa oven.
- Vai satuja ja tarinoita, hän naurahtaa, mistähän nuo pyyhkeesi sitten ovat pyörien päälle lennähtäneet?
- Ai niin, nuo pyyhkeet?

http://www.youtube.com/watch?v=8gLFbugXVqE

AnnaY