194-sana on paljastuksia?

Olin matkoilla, jos nyt pikavisiittiä Tallinnaan voi matkusteluksi kutsua. Pikkasen yli puolillaan oleva laiva kuljetti joulujuomien hankintaan kumipyöräkärryillä varustautuneita matkalaisia yli miltei tyynen Suomenlahden. Orkesteri soitti vapaavalintaisia kappaleitaan ja tasapuolisuuden vuoksi solistit lauloivat myös vapaavalintaisesti, sillä molemmat miekkoset vetelivät kipaleita aivan omaan tahtiinsa. Ensimmäinen solisti pysytteli tiukasti kaksi tahtia jäljessä orkesterin soitannasta, toinen sentään pysyi miltei mukana, ainoastaan ¾ tahtia erotti hänet orkesterin poljennosta.

Matka ei alkanut kovin lupaavissa merkeissä, sillä ehätin varttia vaille ihmisenä bussijonoon aivan etuaikojaan, koska pelkäsin matkaseurani jostakin syystä myöhästyneen tuloajastaan. Päätin yleensä yksinkulkijana lähteä terminaaliin matkalippujonoon yhteisen aikataulutuksen jälkimmäisessä bussissa ja kiirehtimiseni raapaisi särön kovasti odotetun matkan alkutunnelmiin! Erilaiset rytmit soivat päässäni!

Matkan toinen päätarkoitus oli katsoa ja kuunnella oppera La Boheme, joka kertoo minkälaisessa köyhyydessä nuoret ihmiset ja taiteilijat elivät Pariisissa vuonna 1830. Ooppera kertoo heidän keskinäisestä solidaarisuudestaan ja tietenkin rakkaudesta, niin kuin nyt oopperoissa useimmiten. Tarinassa on myös ajan tavan mukaan elämänilon seuralaisena keuhkotauti, joka lopuksi tappaa verta yskivän sankarittaren rakastajansa käsivarsille! Karmeaa?! Tarinan juonen voi linkittää luettavakseen kirjoituksen alareunassa olevasta osoitteesta.

Vaikka tarina jäikin vähän ohueksi, eikä tragedia raastanut edes sydäntä rinnasta, oli sen toteutus aivan hyvä. Upeat äänet ja rooleihinsa ulkoisiltakin olemuksiltaan sopivat laulajat saivat plussapisteitä. Erityisen kunniakirjan ja runsain mitoin bonuspisteitä päädyin kuitenkin antamaan oopperan nykytekniikkaa hyödyntävälle lavastukselle, joka toteutettiin pääosin animaation keinoin. Kun talvi vaihtui kevääksi, vaihtui taustalla liikkuva maisema. Kun tarinan kulku muuttui suuremmaksi murheeksi ja sairaus eteni kuolemaan, taustalle heijastetuissa animaatioissa itsekseen huojuvat talot paloivat ja kaupunki raunioitui silmissä. Tyhjät ikkuna-aukot tuijottivat hyvin surullisina, ei mihinkään.

Mikä sitten linkittää tarinan tähän päivään? Oikeastaan itse tarina ei linkittynyt niinkään, mutta lavastus, illuusio linkittyi tiukasti. Se pani nimittäin miettimään, miten osa ihmisistä lavastaa elämää ja luo siitä harhakuvia itselleen ja toisille. Kuinka osa ihmisistä huvittelee kuvittelemalla elämää sen sijaan, että eläisi eteenpäin, ihan hissuksiin vaan. Miten monta kertaa uskotellaan, että kulissit ovat totta ja että tärkeintä on se mikä on näkyvää!

Kuinka usein ”suoritetaan” elämää? Täytyy olla tietynlaiset asunnot ja sisustukset. On hankittava oikeanlaiset lapset ja heille oikeanlaiset harrastukset. On elettävä trendien ja muotisuuntausten mukaan. Rakennettava omasta elämänpiiristä brändi, luomus jota esitellään ja jonka avulla uskotaan saatavan oikeanlaista nostetta. Mainosaikaa. 

Ostettua onnellisuutta on mainostettava liikkumalla oikeissa paikoissa oikeaan aikaan, varustautuneina oikeanmerkkisillä vaatteilla ja asusteilla, vaikka ne sitten olisivat Thaimaasta hankittuja halpakopioita. Asuntoina velkaiset, huojuvat talot ja maksukorttien tunnuslukuja näppäilemällä vaihdetut sisustuslehtien mallien mukaiset onnen kulissit. Elämän tausta-animaatiot!

Kuinkahan monelle kirkastuu elämän viimeisellä neljänneksellä, että on vain kuvitellut elävänsä haluamallaan tavalla. Moniko huomaa, että onkin elänyt elämää, jonka keskiössä on ollut lavastaminen ja suorittaminen.

Kuinka monelle paljastuu, että keisarilla ei sittenkään tainnut olla vaatteita! Vai paljastuuko?

AnnaY 

http://fi.wikipedia.org/wiki/La_boh%C3%A8me