191-sana on komento

Uskollisimmat lukijani muistavat keväisen polkupyörähankintani ja -harjoitukset, joista kirjoitin blogissani e-marketissa. Seikkailut uuden kumppanin kanssa jatkuivat pitkin kesää ja helteitä. Mökkimatka taittui polkien useammankin kerran ja kahta eri reittiä. Polkupyörästä kouliintui hyvä ja uskollinen kumppani, joka vain yhden kerran kesän aikana valitti.

Toinen polkimista alkoi elokuun lopulla kitistä, tapahtuneesta taisin jo aiemmin kirjoittaakin. Vein pyörän oitis ”merkkikorjaamolle” takuuhuoltoon. Ystävällinen merkkikorjaaja otti jakoavaimen ja kiristi polkimen kiinnityskohdan ison mutterin. Sanoi jotta - polkaisehan tuosta torin ympäri, jos vielä kitisee, tule takaisin, jos ei, jatka matkaa! Kiittelin oivaa palveluasennetta ja tein kierroksen kehotuksen mukaisesti. Kitinää ei kuulunut ja vaikka olin saanut luvan jatkaa matkaani, palasin kiittämään ja ostin uuden pumpun, sillä vanhassa pumpussa oli sellainen vika, se enempi veteli ilmat pihalle kuin rengasta täytti.

Kun kuntosalilleni on kaksi ja puoli kilometriä, olen ajellut sinne pyörällä kieli keskellä suuta ja ollut tyytyväinen hyvin hiekoitettuihin pyöräteihin. Selkäkivun pikkuhiljaa pahetessa, päätin kuitenkin lopettaa pyöräilyn ”tältä kesältä” ja viedä rakkaan vaelluskumppanini kivitalon kellariin talvivarastoon. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Pyörävarastoon kun ei ole minkäänlaista luiskaa, vaan pyörä on kannettava sinne tavallisia kerrostalon portaita pitkin.

Kun kuitenkin olen tottunut itse asiani hoitamaan, pyyhin hellästi rappuharjalla lumikerroksen pois pyörän taipeista ja satulasta. Puoliksi lumen peitossa oleva kissansilmä katseli minua varovaisen toiveikkaana.

- Hei hurraa, lenkille!? 

Rapsuttelin lumia pois ja juttelin siinä samalla nätisti pettymystä lieventääkseni.

- Nyt on kyllä jo niin kylmä, että olisi aika mennä talviunille pyöräkellariin. 

Koko pyörä vavahti.

- Oi Ei, Ei kellariin, siellä on pimeää ja kosteaa.

- Siellä on kyllä aivan kuivaa ja lämmintä, tilanne parani huomattavasti putkiremontin jälkeen. 

- Niin mutta kun alakerran mamman punainen Jupiter kertoi, että siellä on kurjaa, pyörä nyyhkäisi!!

 - Ahaa, ajattelin. Polkupyörien ulkotelineessä on käyty keskustelua talvehtimisesta. 

Samalla kun mietin talvehtimistaktiikkaa, ravistelin etukoria kevyesti ja lumen alta paljastui ohjaustangon keskellä oleva kirkas heijastinsilmä. Senkin ilme oli hyvin syyttävä, kun kerroin, että pyöräkellari on rakennettu juuri polkupyöriä varten. Sanoin, että siellä on kahdenlaisia telineitä, toisessa voi napottaa perinteisesti ja toisessa pääsee nousemaan toisten yläpuolelle, seinälle.

- Seinälle, ilahtui pyörä, pääsisinkö seinälle?

- Olipa hyvä veto, tuumasin itsekseni ja aloin raahata kaunotarta jomottelevan lonkan päällä rappuja alas. Teki niin helskutin kipeää, mutta joitakin asioita on vain pakko tehdä.

Pyöräkellari on saunakäytävässä kahden palo-oven takana. Katselimme siitä ovelta hetkisen. Kuusi pyörää kymmenestä oli asetettu omalle tukijalalleen sikin sokin pitkin avointa tilaa!

- Kuinka kuritonta sakkia, puuskahti pyöräni, eikö noilla ole tapoja, vai ovatko niiden omistajat huolimattomia, eivätkä piittaa muista hmm.. polkupyöristä lainkaan?!

- Soo soo, ovat varmaan olleet kiireisiä tai eivät ole vain tulleet ajatelleeksi, rauhoitin pyörääni ja laitoin sen hetkeksi tukijalan varaan. - Odotas siinä, järjestelen hieman.

Laittelin pyörät ojennukseen telineeseen. Omani odotti jo kärsimättömänä seinälle pääsyä. Onneksi siellä oli vielä kahden pyörän paikka vapaana. Nostin ystäväni seinätelineeseen.

- Hui, se kiljaisi, tämä on kyllä aika korkealla! 

- Kyllä sinä siihen totut, ensimmäinen tunti se hirressäkin on hankalin, siteerasin tuntematonta viisastelijaa.

- Ensimmäinen tunti…pfafff..!

Kun sammutin valot, pimeydestä kuului pieni ääni.

- Lupaathan käydä minua katsomassa talven aikana, etten aivan unohtuisi? 

- Lupaan kyllä, käyn aina saunareissulla kurkkaamassa kuinka voit. Älä ole huolissasi. Voi hyvin ja ota rauhallisesti, ensi kesänä tehdään paljon pitkiä reissuja.

- Joo joo.. moi sitten.

Kotini on kaksi kerrosta pyörävaraston yläpuolella. Kun palasin illalla yhdeksän jälkeen kokouksesta, olin kuulevinani alhaalta tyytyväistä hyräilyä. Kuulin myös itkua ja hammasten kiristystä. Olin hyvin onnellinen. Polkupyöräni oli ottanut pyöräkellarissa komennon haltuunsa ja laittoi siellä kumppaneitaan ojennukseen sormi pystyssä, tai tässä tapauksessa varmaan tukijalka alaspäin sojottaen!!

AnnaY