Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Klassinen kusetus osa 3.



Nyt ne ovat menneet muuttamaan tarjousmaksalaatikonkin! Eikö niille mikään ole enää pyhää?
Kun joulukuussa ruokin koiraystävääni, rasiassa oli neljäsataa grammaa. Kun olis taas tarpeen koiranmuona, rasiassa onkin enää 350 grammaa. (Anteeksi kaikki ostomaksalaatikon ystävät, mutta ruokin sillä vain kylään tulevaa koiraa. Itse en suurin surminkaan suuhuni laittaisi, paitsi tietenkin äärimmäisessä hädässä.)
Maksalaatikon kohtelusta närkästyneenä tarkistin joutessani muutkin valmisruokahyllyt ja huomasin, että suurin osa 400 gramman pakkauksista oli kutistunut kokoon 350. 
Samoin oli käynyt eräälle täytetylle tuorepastalle, jota usein ostan. Kusetus siis jatkuu ja hintojen korotukset ajoitettiin sopivasti alvin noston yhteyteen.
Mutta minun piti kirjoittaa kirjoittamisesta. Siitä, että kieli köyhtyy.
Olen nykyisin käännöskirjoja lukiessani törmännyt jonkun kerran siihen, että kielestä on tullut aivan liian suoraviivaista ja ”oikeakielistä” ja ihmetellyt syytä siihen. Sama ilmiö on ollut jo jonkin aikaa näkyvissä myös kotimaisessa kirjallisuudessa. Kieliopillisuus rules ja mehevät ilmaisut ovat kadonneet. Kirjoitetaan "kirjakieltä!"
Olen kirjoittanut novelleja ja opiskelutehtäviä Officen wordilla ja sen perusasetuksilla. Se on joskus huomautellut punaisella, jos olen kirjoittanut sanan väärin. Kun joudun julkaisemisen vuoksi muuttamaan kaikki tekstini käsikirjoitusformaattiin, kieli muuttuu.
Novellin tai romaanin perustana on aina hyvä tarina oivaltavine käänteineen, mutta mausteena ja jopa värinä on itse kieli. Kirjoittajan ääni!
Käsikirjoitusformaatti huomauttelee sanojen järjestyksestä ja mäkättää kaiken aikaa kieliopista. Käskee lyhentämään niitä ihanan pitkiä virkkeitä joita mieluusti viljelen ilman pilkkuja ja kehottaa röyhkeästi välillä tarkistamaan sopiiko käyttämäni sana kirjoittamani tarinani tyyliin.
Ja niin löysin syyllisen! Epäilen, että Officen käsikirjoitusohjelma saattaa joskus olla syyllinen siihen, että toiset tekstit maistuvat silkalta paperilta eikä niissä ole mitään omintakeista itse tarinan lisäksi.
Ja että hyväkin tarina vesittyy, kun sitä ei väritetä sanajärjestystä muuttamalla ja/tai rajoja auki repimällä.
Jokaisella kirjoittajalla on oma kirjoittajan äänensä. Opiskeluryhmässäni on kuusitoista ja Proosareiden ryhmässä kymmenen erilaista kirjoittajan ääntä. 
Kummassakin ryhmässä on yhteistä se, että annetusta teemasta tai sanasta syntyy täysin erilainen ja erilaiselta maistuva kirjoittajansa mukainen teksti. Miksi ne äänet joskus katoavat ja muuttuvat paperiksi? Miksi ne muuttuvat kieliopillisesti oikein kirjoitetuiksi, mutta kieleltään köyhiksi?
Minulle on sanottu, että minulla on tarinankertojan ääni. Pidän siitä. Ja pidän siitä kiinni, sanoipa käsikirjoitusohjelma asiasta mitä hyvänsä. Kaiken ei todellakaan tarvitse maistua samalta.
Kusetusta täs kohtaa on se, että kone kuvittelee päättävänsä puolestani käytänkö sanaa mie tai minä. Ja kirjoitanko esim, - Ulkona on lumimyrsky, sanoi alakerran mamma. Vai niin, että xx xxx– , alakerran mamma sanoi. Käytän sumeilematta omaa sanajärjestystäni ja päätän itse mikä on soljuvaa kieltä missäkin kohtaa.
- Ai? Sitten kukaan ei julkaise tekstejäni? Vai?
- Eisevväliä, julkaisen itse!
 Teksti ja kuvat: AnnaY

14 kommenttia:

  1. Kyllä raskassoutuiset imperfektit ja muut klassiset monimutkaisuudet ovat eri runollista kieltä kuin joku kuivettunut preesens, mutta suuntaus on menossa tähän, hyvin yksinkertaiseen ilmaisuun?

    Mielestäni vaihtelu virkistää olipa kyseessä sitten kirjoittelu, kusetus tai vaikka maksalaatikko, jota en kyllä syö kenenkään valmistamana, mutta muistelen kyllä ajokoira Röllin isäntineen tykänneen kovasti tästä kaupallisestakin valmisteesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mustissisko. Yksinkertainen on usein kaunista, mutta siinä on se vaara, että jos yksinkertaistaa liikaa, tekee väritöntä.

      Eeppinen kerrontaa edellyttää, MINUN MIELESTÄNI, värikästä kieltä, ettei siitä tule tylsä!

      Poista
  2. Testaa se Office käsis ohjelma siten, että:
    Kirjoita koko teksti ilman isoja alkukirjaimia, pilkkuja, pisteitä, kaksoispisteitä, lainausmerkkejä, kysymys- ja huutomerkkejä.
    Laita kuitenkin tekstin loppuun aakkoset isoilla kirjaimilla ja kaikki nuo välimerkit.
    Sitten laita terveiset Mrs Officelle, jotta voi valita niistä merkeistä sopivivimmat ja sijoittaa ne mieleenseensä paikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pedrohyvä. Mie testaan sen helv.. tuota jonnekin muualle. Tai sitten en, vaan väitän vastaan ja painan ohita-nappia! Kiitti neuvosta(?)

      Poista
  3. Kukapa se helpompi uhri olisi kuin asiakas. Olen perunasta pitävä ja ostan myös valmisruokia, kun ne tulevat monesti halvemmaksi kuin itse tekemät. Valta ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä, josta olen eri mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Ripsis, ajoituksen ne osaavat kans. Joka tapauksessa hinnat muuttuivat alvin johdosta. Siihen oli helppo viskoa muutakin muutosta. Kiireiset hmiset katsovat vain pakkauksen hinnan - jos katsovat sitäkään.

      Poista
  4. Hulluja nuo jotkut "ohjelmat".

    Jouduin aikoinaan kirjoittamaan jonkin verran ns. liikekirjeitä. Koneessani oli päällä automaattinen tekstin korjaus ja minä hyväkäs luotin siihen.

    Minulla on aina ollut tapana kirjeeni alkuun laittaa yhteystietoni (nimi, osoite, puhelin) ja niinpä olin kirjoittanut nämä monenkin kirjeeni alkuun.
    Tosin puhelimen sijasta olin kirjoittanut "kännykkä".

    Useampia kirjeitä olin jo ehtinyt maailmalle laittaa, kun tulin kerran lukeneeksi tekstini aivan alusta alkaen.
    Ja kauhukseni huomasin, että tuo tekstiohjelmani ei tuntenutkaan sanaa "kännykkä" vaan oli sen ilman lupaani muuttanut muotoon "kännissä".

    Ei tuosta kukaan kirjeen vastaanottajista kuitenkaan mitään maininnut, mutta uskon kuitenkin maailmalla olleen iloisia ilmeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TK, hauska juttu, vaikka ei se varmaan silloin naurattanut. Sen olen oppinut jo työssä paljon kirjoittaneena, että luen ja luen, ennenkuin annan eteenpäin. Silti jää virheitä joskus.

      Poista
  5. Mä saisin varmaan lopullisen hepulin jos kirjoittaisin kertomasi kaltaisella ohjelmalla. Kirjoitan tämmöisellä joka ei huomauttele vaikka kirjoittaisin mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mieki saan hepuleita, varsinkin nyt kun Proosareiden antologiaan tulevien novellien pitäisi pian olla valmiina.

      Poista
  6. Työpaikalla olen joskus ihmetellyt, kun kielenkääntäjät muuttavat oikein kirjoitetun tekstin toisenlaiseksi. Miksi valitaan aina paras sana, muut samansisältöiset sanat kuolevat pois, ellei niitä saa käyttää. Ihan kuten aina söisi fruti-di-mare-pizzan, vaikka on monenlaisia pizzoja tarjoilla!

    Lisäksi olen epävarma sanajärjestyksestä, kun kirjoitan suomenkielisiä lauseita. Kielenkääntäjät aina muuttavat järjestyksen. Ruotsin kielessä sanajärjestys vaikuttaa itse kertomuksen sisältöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että kaksikielisillä ongelma on suurempi. Minulla olisi varmasti samanlainen ruotsinkielen suhteen, jos osaisin sitä.

      Oivalsit juuri sen mitä tarkoitin. Pitsoja niinkuin samaa tarkoittavia sanojakin on monenlaisia, miksi siis valita aina sama!

      Kiitos ajatuksestasi.

      Poista
  7. Älä usko kielentarkastusta. Sehän on vain yksi mielipide tekstin sisältöön - ja on kaiken lisäksi kone. :)
    Mukava kirjoitus - taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos orvokki, en uskokaan! Ja kiitos kehuista, ilahduttaa suuresti.

      Poista