![]() |
Sammuntuvan poroja |
- Mitä se semmonen synti ja mitä sie tuommosta mietit? Pena ilmestyi tyhjän puolelta parvekkeen oven
eteen ja katseli ulos. – Pakkasta! Sitä oli Palkisessaki aamulla liki 30 astetta.
- Mie muuta tiiä, mutta son Anna alkannu tutkimhan morraalifilosofiaa. Se miettii, että jos kirjottaa vaikkapa Markuista, nimmaalimasta löytyy varmasti ainaski kuustoista sennimistä, jokka luulee että on justhinsa hänestä se tarina, vaikka ei kuuna kullan valkeana olis Annaa tavannu, tai ees ettäältä nähny.
Oivaa vapisutti pitkään puhuminen.
- Tuommosilla
kierroksilla ei kannattes käyä, Pena rauhoitteli kaveriaan. - Ja mikä se
morraali muka on? Mitä se tarkottaa kirjottajan kannalta?
- Mie siittä
mithän tiiä, mutta Anna vain on taas turhan levoton. Se kulki aamuyöstä eestas kamarin ja keittiön väliä ja puhu
ittekseen.
- Suulas
ämmiriepu. Ittekseenpuhumista aina harjottannu. Son siittä kumma, että sei yksinkhään ossaa
puhumatta olla, Penaa huoletti, Oiva tuntui hengästyvän enemmän kun
henkiporolle oli sopivaa. - Ei sinun kannatte aina ottaa toesta kaikkea mitä se
sannoo.
![]() |
Jääskeläisen puolisusia |
- Tiiän tiiän. Otappa nyt rauhalisesti, Pena asettui makuulle maton reunalle ja katseli kun Anna haki taas uuden vesilasillisen keittiöstä. – Jotaki kummaa siinä kyllä on, mutta sie elä ota siittä taakkaa. Son Annala kirjailijan vappaus, ja jos se kirjottaa, mitä se näkkee, mutta ei sano että son se tai se Kalle, Erkki tai Ville vaikkapa Janakkalan Rehakasta, Irjalantien varresta, se jolla on se eläkkeelä oleva terveyssisar emäntänä - nin kirjottakhon. Eikö se sitä muka vieläkhän tiiä ko nuin pähkii?
- Ja synti, sitäki se hokkee, Oiva murehti ja katsoi Annaa, joka pesi tomaatin, siivutti siniselle lautaselle pätkän kurkkua ja palan keltaista paprikaa.
- Synti, mitä seki
muka on? Sole tuulta kummempaa, ko sattuu otolinen hetki. Ja jokhainen vastaa Raattaman
pankopojan portilla vain omista tekosistaan, niistä toisen sovi, ja varsinkhan luvatta,
vastuuta kantaa, Pena tasoitteli. - Kuuleppa ko mie sanon: Suuressa tokassa on
monta poroa. Jos jokhaisen tekemiset aikoo kontolleen ottaa, jääpii omat laskut
maksamatta. Niinsevainon. Et siekään kauaa jaksa henkiporona, jos et rauhotu. Annanki
sopis asettua ja kirjottaa mistä tykkää. Sole sen kummosempaa, se jatkoi päättäväiseen
sävyyn.
Oiva rauhoittui. Anna tuli sohvalle ja otti sukankutimen, sydäntalven kahdeksas pari valmistuisi tuota pikaa. Kahvinkeitin tuhahteli keittiössä, mikro piipitti maitoa valmiiksi. Leivänpaahdin heitti reippaasti sisuksistaan kaksi ruskeaksi paahtunutta palaa työpöydälle niin kuin se aina teki. Annaa alkoi naurattaa.
Nimien valitseminen tarinan henkilöille on ainakin minulle ihan oma prosessinsa. Ensinnäkään ei kenenkään oman lähipiiriläisen nimeä, toiseksi pitää makustella eri nimiä mielessään, että millaisen mielikuvan mikäkin nimi synnyttää jne. Poropojillasi onnistuneet nimet!
VastaaPoistaNo, minulla on ollut jo jonkin aikaa rakenteilla tarinakokoelma miehistä työnimellä Markut. Olin suunnitellut kokoelmalle nimeksi Ukot, mutta kirjailijakaverini Markku Hattula oli tekemässä Akat-kokoelmaansa ja päätin, että en "peesaa" häntä nimessä. Työnimeksi valikoitui Markku ihan vain vitsailun vuoksi. En edes tiedä vielä mikä lopulliseksi nimeksi tulee, mutta kokoelman ideana on käsitellä miehiä ja miehisiä ominaisuuksia hellän ilkikurisesti. Lähipiiristäni en myöskään kirjoita, vaikka sopivia kandidaatteja toki löytyisi pilvin pimein. Tarinoitteni ihmiset ovat sekoitus oikeista ja kuvitelluista tyypeistä, niinkuin jokaisella kirjoittajalla. Kiitos ajatuksestasi Petriina.
VastaaPoista