Kissa kermakupilla

"vaikka polku pitkä on, kivinen ja kaita"

on syytä puhua (mahdollisesta) tulevasta kirjasta ystäville niin monta kertaa, että he lakkaavat kysymästä, koska se ilmestyy ja alkavat hymyilla vinosti, kun vain sanotkin kirjan nimen. Siin kohtaa on pakko uskaltaa.

Ja vaikka nostaa rimaa korkeammalle ja korkeammalle, tarkistaa tarkistamisen perästä, niin virheitä jää. Onneksi ovat kuitenkin vain kauneusvirheitä, pari pilkkua väärässä paikassa ja pari repliikkiviivaa puuttuu, mutta ”ei kolo komiassa haittaa” sanoi eräs kalju ystäväni aikoinaan.

Karvastelevat silti.

Kirjailija Markku Hattula ja Anna Tiitta
Kuva: Pia Herme. Aamuposti 

Aamuposti teki mukavan jutun tiistain 17.11. lehteen.

Tapani mukaan hymyilen kuvassa maireana kuin kissa kermakupilla, mutta kirjani ja Samuli Parosen seura ja seuran järjestämä Kirjan vuoden 2015-tilaisuus sai mukavasti julkisuutta.

Uusi kirjakauppa pikkukotikaupungissa lupasi jo ottaa kirjoja myyntiin. Kunhan tulevat! Nimittäin: eiliseen asti kaikki posti BoD:n ja allekirjoittaneen välillä kulki sujuvasti, mutta kun kirjapaketin olisi pitänyt tulla, kuriirikuljetus oli palauttanut sen lähettäjälle ja kertonut, että olen antanut väärän osoitteen.

Paino kyseli hätäisesti, josko olen muuttanut ja unohtanut kertoa asian heille. Unohtanut! Voiherrajestas sentään! Teki mieli sanoa, että paskanmarjat, mutta kerroin kohteliaasti, että nimi ja osoite ovat oikeat ja että ole muuttanut. Laitoin vielä viestin loppuun, että minulla on voimassa vanha kunnon osoitteen antamiskielto ja myös mainoskielto ja että puh.numeroni on salainen. En löydy (toivottavasti) mistään rekistereistä. Ans kattoo miten ämmin käy.

Onnitteluja on satanut monelta taholta. Niistä olen iloinen. Iloinen olen myös parista tuhahduksesta ja esittelykirjani tylystä ohittamisesta. Ne kun eivät kerro niinkään kirjasta saati minusta, vain ja ainoastaan tuhahtelijan luonteenlaadusta. Toivottavasti itse en koskaan syyllisty samaan, kun innokas esikoiskirjailija antaa melkein pehmeäksi silittelemänsä kirjan käteeni. Kateus on kamala tauti jos se pääsee oikein pesiytymään ihmiseen. Se ei parane koskaan, ei vaikka päärlyt saisi kaulaan ja kultavanteet ranteisiin.

Elämä on suolaista ja makeaa, punaista ja mustaa. Niinkuin ennenkin. Onneksi on kirjoittaminen ja melkomoinen joukko kirjastani kiinnostuneita. Sitä vain harmittelen, että melkein viimemetreillä poistin kokoelmasta yhden kahdeksansivuisen tarinakokoelman. Se kun oli mielestäni vielä raakileasteella. Mutta luettuani sen illalla, tiesin, että teksti olisi ansainnut paikkansa. Se nimittäin kertoo yhdestä perisuomlaisen kateuden ilmentymästä, kateudesta joka ei oikeastaan perustu mihinkään järjelliseen, ainoastaan siihen, että haluaisi riistää toiselta onnistumisen ilon keinolla millä hyvänsä.

Tuuletan silti:                        HUOM! HUOM! MUUTTUNUT AIKA

Ei niin pientä pahaa - kirjan julkaisutilaisuus pidetään 

Riihimäellä Vihreällä talolla, 

os. Pohjoinen Asemakatu 1 

torstaina 26.11.2015 klo 17.30 - 19.00. 

Tervetuloa glögille ja tutustumaan kirjan kirjoittajaan.

Kirjoja myynnissä.

Teksti ja kuva: AnnaY

ps. www-sivut ovat vielä kehittelyvaiheessa ja osoite on väliaikainen. Lopullinen osoite tulee joulukuun alusta olemaan www.annatiitta.com