Pohjoinen oli puhunut minulle jo pitkään.

Se oli sanonut minulle, että tule pois sieltä etelästä. Tule pois lokkien kirkunasta, kirkonmäellä huutavista naakoista, asvaltin hajusta, reunakivien hakkaajista, mopojen yöllisestä metelistä, naapureista jotka tupakoivat parvekkeella. Illasta aamuun yksinäisyyttään räkyttävistä villakoirista, joita yhä edelleen pidetään "ihmisen parhaina ystävinä."

Tule pois.

Se oli sanonut minulle, että tule pois sieltä. Tule pois sellaisten ihmisten keskeltä, jotka ottavat enemmän kuin koskaan edes haluavat antaa. Ihmisistä, jotka nyppivät palasia sinusta kuin nälkäiset näädät kuolemaisillaan olevista peuroista. Ihmisistä, jotka eivät ymmärrä yhtään mitään yksinkertaisesta ihmistenvälisestä vastavuoroisuudesta.

Tule pois!

Se oli sanonut sen jo monta kertaa. Ja mie menin. Aamulla tunturin rinne kutsui jo kuuden aikaan ja se haastoi nousemaan vaikeimmasta paikasta. Pani minut kiipeämään Koillisrinteen pahinta kolukkoa, vaikka toisaalla odotti 770 puusta tehtyä painekyllästettyä porrasta. Ja kaiteet.
Ja gondolihissi, joka keikkui kutsuvasti
ruohikkoista rinnettä vasten.

Kiipesin.

Kelkkakourun yläpäässä seisoi mies sinisessä haalarissa. Hän katsoi kiipeämistäni. Kun olin jo siinä rinnalla, mies sanoi, että sopiiko kysyä, minkä verran sitä rouvalla on ikää. Minä siihen, että 65, just eilen juhlin.

- Ja vaikeimmasta paikasta piti sitten nousta? Mies naurahti ja sytytti sikarin. Savu tuoksui yllättävän hyvältä ja teki pilven miehen kasvojen eteen. Minä olin ylpeä itsestäni. Kello oli puoli kahdeksan.

Kuukkeli vihelsi illansuussa lähipuussa,
kun savustin kuistilla kalapalaa.

- Ota osasi sanoin ja heitin sille palan leipää.
Se jäi lähimäntyyn ja vihelsi uudelleen. Luin sen ajatukset.

 - Antais nyt tuota kalaa kans.

Laitoin lautasen kuistin kaiteelle.

- Ota! sanoin ja kuukkeli kumarsi kalapalaselle.

Mitä se ihminen enempiä tarvitsee.

Tunturin.

Kuukkelin.

Leipää ja palan kalaa.

Ja sen, että joku viheltää siinä lähellä.

Mutta siitä minä ehdottomasti jo kieltäydyn, että antaisin elämästäni pois koko ajan enemmän kuin saan. Se ei ole enää edes kohtuullista! 

Teksti ja kuvat: AnnaY
Kirkkaalla säällä laelle näkyvät Pallastunturit ja Ylläs.