Menneen talven lumet?

Vihdoinkin valmista! Siinä meni vielä juhannusyökin kirjoittamisen merkeissä. Tai ei se vielä valmis ole, ei läheskään, mutta itse tarina on valmis. Henkilöt tarvitsevat vielä lisäpiirteitä ja joidenkin joutaa jopa poistua takavasemalle. Opettajani lukee käsikirjoituksen ja antaa palautetta, toivon mukaan reilulla kädellä - ja niin uskonkin.

Oli se vain varsinainen matka. Käydä kahteen kertaan läpi ja kirjoittaa uudelleen 178 liuskaa. 

Sataseitsemänkymmentäkahdeksan liuskaa! Mukavaa ja samalla rankkaa, sillä olin alkanut jo kyllästyä koko porukkaan, niistä oli tullut liian itsenäisiä mun pirtaan. Minunhan sentään olisi pitänyt saada määrätä miten he käyttäytyvät ja mitä tekevät. Mutta ei. Jukureita enimmäkseen. Pohjoisen kansa. Sitkeitä ja kovapäisiä ihmisiä. Varsin anteliaita toki niin henkisesti kuin aineellisestikin, mutta – omanlaisiaan. Laitan käsikirjoituksen postiin Rovaniemeltä. Sopii jotenkin.

Täs kaiken keskellä on pitänyt monenlaista myrskyä, sellaistakin, josta en välitä edes kirjoittaa. Ainakaan vielä. Mutta suuri ilonpilkahdus liittyy pohjoiseen. Omistan nyt yhden kuudesosan mukavan kokoisesta modernista lomatalosta Levillä ja lähden loppusyksystä käsikirjoituksen kanssa ”korkean paikan leirille”. 

Menen viimeistelyharjoituksiin ennen kuin laitan tarinan kustantajakierrokselle. Mutta vain - jos opettajani katsoo että siinä on riittävästi aineksia. Uskon, että hemoglobiiniarvoni eivät nouse liian korkeiksi, sillä aion pitää huolta riittävästä nesteytyksestä ja teen sen omaehtoisesti, toisin kuin suomen hiihtomaajoukkue vannoi  tehneensä.

Kuopuksen lapset ovat Palkisporosta saaduista kuvista aivan täpinöissä. Ilontyttö soitti illalla ja sanoi haluavansa Lappiin mukaan jo heinäkuun viimeisellä viikolla. Kun mainitsin hyttysistä, hän sanoi tyynesti huitovansa ne pois ja minullakin on hyttysten torjuntaan yks uus keino. Kerron siitä myöhemmin jos onnistun!

Uutisia olen ennättänyt lukea sen verran, että kaksi oli ylitse muiden. Kuka lie varastanut menneen talven lumia Saariselällä? Turhanaikaista niiden perään on haikailla. Eikös sitä sanota, että uusi lumi vanhan surma.. hih..

Toinenkin uutinen pisti silmään! Vihdoinkin on alettu kiinnittämään enemmän huomiota valtion virkamiesten reissuihin, vaikka tämä uutinen lienee vain jäävuoren huippu! Kyllä minä vain olen sitä mieltä, että sopii sitä seminaarissakin istua jos se matkaan liittyy, vaikka omasta porukasta vain murto-osa mun lisäkseni istui aamulla virkeänä kanssani kuuntelemassa luennoitsijoita Eufamin konferenssissa Riiassa jokunen vuosi sitten. 

Poissaolijat saivat kylmiä pyyhkeitä organisaation hallitukselta. Meitä muita ei silti kehuttu - ihme kyllä.

Illalla matkaan. Matkustan pitkästä aikaa yöjunassa ja makuuvaunussa, ihan vain kokeilun vuoksi. Tulevat matkani Leville kun hoituvat kai parhaiten niin. En välitä lennellä, yritän omalta osaltani huolehtia otsonikerroksesta ja torjua mustia aukkoja elämässäni.

Nautitaan tästä ainutlaatuisesta olemisesta. Mitäpä muutakaan me voidaan!  Minä ainakaan. Mutta sitä mie ihmettelen, että miksi en saa enää omia kuviani liitettyä postauksiin?

Teksti: AnnaY

Kuvat siskon mies Ylläkseltä ja HH Saariselältä