298-sana on Keittolaukauksia 2.

http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1047633 linkissä kerrotaan mm, että:

"Punajuurikas sisältää monipuolisesti kivennäisaineita: paljon kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Vitamiineista punajuuresta löytyy A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja, erityisesti folaattia, jonka saanti suomalaisessa ruokavaliossa on vähäistä. 

Folaatti vaikuttaa punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan sekä verisuonten ahtautumiseen. Punajuurikas saa värinsä antioksidantteihin kuuluvista betalaiineista. Betalaiinien terveysvaikutuksia ei vielä tunneta, mutta niillä saattaa olla merkitystä hapettumiseen liittyvien sairauksien estossa. Punaisen väriaineen uskotaan edelleen vaikuttavan mielialaa kohentavasti ja punajuuren tryptofaanin antavan hyvää oloa." Nitraatistakin muistutetaan, mutta - lukekaa itse!

Punajuuri on aina ollut mieleiseni syötävä, eikä vähiten siksi, että se kuului ruokapöytään lapsuudesta alkaen. Meillä syötiin usein talven mittaan etikkapunajuuria, en tosin tiedä miksi. Lapsuuteni ateriat perustuivat pääasiassa perunaan ja kalaan, sillä isä kalasti ja perunat olivat halpaa perusruokaa.

Etikkapunajuuret täydensivät liharuokia, jotka olivat arjessa harvinaisia. Ruskean lenkkimakkarakastikkeen, jauhelihasta valmistetun murusoosin tai äidin lihapullien seuralaisena oli aina sokeroitua puolukkahilloa ja punajuuria. Samoin oli niin maksakastikkeen kuin -laatikonkin kaverina. Punajuuri piti pintansa myös makkaran sijaisena ruisvoileivän päällä. Punakuorisen pallojuustoedamin se värjäsi milloin raidalliseksi, milloin teki siitä laikukkaan, maut sopivat oivallisesti yhteen – mun suussani! Minua on aina viehättänyt myös punajuuren väri, vaikka se monissa keitoksissa haaleneekin väleen oudonlaiseksi.

Punajuuren vahva maku ja monet uudet käyttötavat ovat pitäneet sen edelleen suosikkilistani kärkipäässä. Mielenkiintoinen variaatio Borts-keitosta syntyy, kun lisää soppaohjeeseen hyvin huuhdeltua, pieneksi pilkottua hapankaalia ja korvaa lihan suppilovahveroilla. Muut sienet eivät täs kohtaa punajuurelle pärjää, sillä se nielaisee maut itseensä sangen tomerasti! Niin kuin tekee hapankaalikin.

Punajuuri-perunalaatikko ei värillään ajatuksena ens alkuun houkuttele. Mutta kun laittaa peruna- ja punajuuriviipaleet kerroksittain vuoronperään ja kerrosten väliin siivuttelee vuohenjuustoa sopivassa määrin, syntyy kerman – voin – ja kananmunan yhdistämänä oivallinen pakkaspäivän ”loora”. Sen voi laittaa uuniin kypsymään päivälenkin ajaksi ja tuoksuva ruoka on valmis kotiin palattua. Punajuuret kannattaa esikypsyttää kiehauttamalla, sillä niiden kypsymisaika on pidempi kuin perunalla.

Punajuuri ja sinihomejuusto tykkäävät toisistaan! Niistä syntyy helposti ja nopsasti talvinen soppa. Käytän keiton runkona kaupoista saatavaa, valmiiksi kypsennettyä makkaran näköisessä pötkylässä olevaa punajuurisosetta, johon lisään mielihalujeni mukaan erilaisia lisukkeita.

Varoituksen sana on täs paikallaan, sillä ensimmäistä sosepötkyä avatessani, osa sisällöstä luiskahti tiehensä ennen aikojaan ja löysi itsensä keittiön... tuota.. entiseltä vaaleanharmaalta matolta. Vaikka massa on tankeaa kuin makkara, se on sangen liukasta ja kun iskin veitsen sen kylkeen, kosti massa tökkäyksen viattomalle matolleni. Tylyä!

Punaisen puolalaisen puolikuuman emalikattilan pohjalle kipataan reilu roiskahdus kotimaista rypsiöljyä, johon lisätään hautumaan naisen nyrkin kokoinen pieneksi pilkottu sipuli. Lisätään jäljelle jäänyt punajuurimassa sipulin joukkoon (se matolta kaavittu heitetään roskiin), sekoitetaan ja haudutellaan hetki. Lisätään sekaan n. kolme-neljä desiä vettä ja annetaan punajuuren hetki muistella matkaa pötkylästä kattilaan. 

Tovin kuluttua kattila siirretään syrjemmälle ja mukaan sekoitetaan kolme desiä kermaa ja pussillinen homejuustomurusia. Palautus haalenneelle liedelle, jossa soppaa hämmennetään hitaasti kuumentamalla, mutta EI KEITETÄ enää. Lautasen pohjalle reilu lusikallinen creamfreshiä ja annoksen päälle tuoretta persiljaa ja homejuustomurusia! Loraus kurpitsansiemenöljyä ja muutama savuporonokare. Täysjyväviljasta valmistettua patonkia voi liottaa sopassa… aahh .. vie kielen. Bon apetit!

Siitä se vasta soppa syntyy, kun punajuurimassaan lisää sekalaisia sieniä, sipulia, kermaa ja viidenpippurin sekoitusta! Lautasen pohjalle annostellaan reilusti creamfreshiä. Keiton pinnalle ripotellaan grillivastuksen alla rapeaksi paahdettuja sienimurenia, esm. lampaankääpää, joiden rinnalla grillautuu ilosta tirisevinä valkosipuliöljyssä pikaisesti kiepautetut ruisleivännokareet tai suikaleet tai tikut… ihAn sama. Ja persiljaaaaa!!! Taitaa muuten olla uusi rakkauteni? Voi herrajjestas sentään – tuore persilja?

Pikkuvinkki: Suolaan sopan vasta kymmenen minuuttia ennen syömistä. Keitolle sopii saada huilata hetki ennen lautaselle joutumista ja kun juustoissa ja sienissä on usein reippaasti suolaa ennestään, voi soppa muutoin loppupeleissä olla aivan liian suolaista!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Punajuurikas tietää kertoa mm. että punajuuri lisää kehon typpioksidipitoisuutta, joka taas sisältää hapantumista (ei hapettumista) edesauttavia ainesosia. Siksiköhän olen välillä niin hapan?

Teksti ja kuvat: AnnaY