221-sana on Sydänsuruja

Kävin saunassa, se on tärkein viikoittainen rentoutumishetkeni. Istuin lauteilla kaikessa rauhassa ja kuuntelin kiukaan huokauksia. Se äänteli oudon raskaasti ja aivan kuin pientä itkun pihinääkin olisi piisistä kuulunut. Heitin lisää vettä kiville ja huokailu sen kuin vain paheni. Niiskutus kuului jo niin äänekkäänä, että se kaikui pitkin saunakäytävää.

Nikotteleva itku alkoi haitata löylynautintoani. Katselin kiuasta tosi huolestuneena, kunnes tajusin, että murheen äänet kantautuivatkin kiukaan yläpuolella olevasta ilmastointikanavasta. Voi herrajjjestas sentään. Itku kuului pyöräkellarista! Hätäännyin, mitähän siellä nyt on tapahtunut?

Loikkasin kiireesti pesulle, raavin vaatteet ylleni sen enempää peilailematta, pusero takaperin, pyyhe hiuksilla kiirehdin pyöräkellariin. Avasin oven pahoja peläten. Tuuli itki vuolaasti telineessään. Se aivan vapisi murheen voimasta. Sen tukijalka roikkui velttona alaspäin ja ohjaustangon kädensijat olivat surusta sykkyrällä. Syvät nyyhkäykset taivuttivat sen runkoa kaarelle ja syvältä sen sydämestä nouseva ulina aivan särki korviani. Toiset pyörät kuiskailivat hätääntyneinä ja pienet takertuivat varmuuden vuoksi vanhempiinsa, vaikka eivät vielä tunteiden syvyyttä ymmärtäneetkään. Ne ymmärsivät kuitenkin, että jotakin surullista oli tapahtunut. Niiden mielessä pyöri kysymyksiä kysymysten perään.

- Tätäkö se aikuisuus olisi, tuntemattomia tunteita ja suurta murhetta, ne kyselivät hiljaa toisiltaan? Aikuisilta ne eivät uskaltaneet kysyä. Olivat nimittäin jo yrittäneet talven mittaan kysellä niiltä kellarin tunnelmista, mutta aikuiset olivat vain vastanneet, että ette te näistä asioista mitään ymmärrä!

Istahdin kynnykselle. Tuuli uikutti ja toiset hyrisivät hiljaa myötätunnosta ja pyyhkivät kyyneleitä etuvaloistaan. Kissansilmät sameina, ne katselivat myötätuntoisesti katonrajaan. Kysyin varovasti, mitä oli tapahtunut.

- No, kun se Shimano… nikotteli Tuuli. Se A-rapun poliisin pyörä, se komea ja niin minulle sopiva, kivasti nuorempi, uljas, suorarunkoinen ja 24-vaihteinen … ulvoi Tuuli surkeana.
- Niin mitä se teki, se Shimano, aloitin kiivaaseen äänensävyyn. Mitä se pahuksen katukiitäjä ja lirkuttelija nyt on tehnyt?
- Se Shimano…. lähti!
- Mihin lähti?
- Se muutti pois. Eilen. Ei edes hyvästellyt, jätti minut kuin pyörävaras jättää varastamansa. Käytti hyväkseen ja jätti niille sijoilleen.

Voi herrajjestas sentään. Sydänsuruja pyöräkellarissa. Ja tuollainen ulina yhden Shimanon perään.
- Kokoa nyt jo arvokkuutesi ja rauhoitu, ei meillä itketä kenenkään perään. Muista  vanha ohjeeni: Ei haittaa, jos myöhästyt bussista. Seiso vain pysäkillä niin aina tulee seuraava, miesten ja bussien perässä ei kannata juosta!
- Bussien ja miesten…, se oli sentään Shimano, pyörien aatelia! 24-vaihteinen, käsi- ja jalkajarrulla turvallisuustakuulla…. uaaa……..
- Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin, tokaisin. Ne kiiltävät tuppaavat olemaan koko ajan hakusalla, ei niitä kannata rinnalleen valita. Tyydy sinäkin tavalliseen, olet paljon rauhallisempi ja tyynempi!
- Ai tavalliseen, niin kuin sinä, tavalliseen, tuhahti Tuuli happamasti nyyhkeensä lomassa. Sinun haaveesi ulottuvat niihin pitkiin ja komeisiin, miksei siis minunkin?
-Ja siksi elän yksin!

Ovelta kuului avaimen rapsahdus. A-rapun poliisi avasi oven.
- Tervehdys! Pitää palauttaa tämä kulkuväline takaisin kellariin. Se alkoi niin kummasti jukuroida tuolla sohjossa. On se sitkeä tämä talvi, ei anna sitten millään periksi keväälle. Olkoon vielä ajelematta, kylmääkö valittanee vai lumen määrää? Saunaanko olet menossa?
- Saunaan.. siis tulossa.. eikun menossa .. tulin vain katsomaan tuota... yritin sopertaa.

Poliisi nosti reippaasti Shimanon Tuulin viereen, toivotti hyvää illanjatkoa ja lähti. Tuulilta pääsi vaimea naurunsekainen itkunikotus. Sen runko oikeni.

- Hyvää illanjatkoa, sekin toivotti hyvin napakasti ja katsoi minua sen näköisenä, että voisin pikaisesti jo poistua. Palasin saunaan, aikaa oli vielä puoli tuntia. Ilmastointikanavan kautta kuului hyrinää. Sellaista …  onnellista?

AnnaY