199-sana on Jakomäki

Kävin keräämässä pyykkejä illansuussa. Menin hiljaa pyöräkellarin ovelle ja tunnustan, laitoin taas korvani avaimenreikään, sillä totta kai minua kiinnosti, mitä siellä oli meneillään. Siis salakuuntelin.

- Ne jyrää meitin, kuului monesta suusta.

- Kärpäsellä on apujoukkoja, jotka tukevat sen aivoituksia mielin määrin. Jostakin kumman syystä sen kannattajiin on liittynyt muutama itikka, jokunen paarma ja epälukuinen määrä erilaisia tuntemattomia pistiäisiä. Raskaassa hunajalastissa lentävä mehiläinenkin on jatkanut kaikkia parjaavaa parkuaan. Kuului sanoivan A-rapun kakkoskerroksen kolmivaihteinen naistenpyörä.

Pidin korvaani edelleen avaimenreiässä, vaikka tiedän että salakuuntelija kuulee harvoin hyvää itsestään. Olin katsonut rikkinäiseen peiliini liian monta kertaa ja tunnistin pyöräni tunteet, kun se sanoi sydämensä syvyydestä.  - Sille piikittelylle pitää nyt laittaa loppu.

Avasin pyöräkellarin oven. Kissansilmät katsoivat minua kovin ihmettelevin ilmein. Ne olivat hämmennyksissään, sillä pyöräkellarista oli suunniteltu talvi-iltojen ja –öiden iloja. Siellä oli odotettu mukavaa ja sopuisaa yhdessäoloa kevättä odotellessa. Pyörät olivat odottaneet kultturelleja keskusteluja, vinkkejä talven pimeyden ja kaamoksen taittamiseen, mielenkiintoista yhteisoloa, hämärän hyssyä ja kelpo… hmm.. peruselämää.
- Annakulta, kerro missä mennään? Miksi meidän pitää kokoajan olla varustautuneina milloin mistäkin päin tuleviin hyökkäyksiin?

- Joidenkin pyöräkellareiden, aloitin varovasti, - joidenkin yhteisöjen ongelmana on liika kiltteys. Niissä ei haluta sulkea kellarin ulkopuolelle pakkaseen ainoatakaan suojaan haluavaa pyörää. Kun mukaanpääsykriteereitä ei ole, joukkoon sujahtaa mukaan kaikenlaista!

- No se nyt on ihan hyvä asia, kiljaisi alakerran mamman punainen Jupiter! Se oli aivan oikeassa. Mukaan pitää päästä jokaisen, joka tarvitsee sijan talven kylmää vastaan.

-Toinen asia ovatkin sitten nuo erilaiset ötökät ja niiden mukanaan tuoma epäjärjestys, kaikenlaiset surinat ja purinat, jätöksistä nyt puhumattakaan, saneli harkiten keskustelun lomaan A-rapussa asuvan taloyhtiön puheenjohtajan 24-vaihteinen maastoajamiseen sovellettu musta Monark!
- Mene Sinä kuule ittees…. kuului katonrajasta!
- Shhhh… sihahdin tiukasti! Taloyhtiön hallitus päättää, minkälaisia pyöriä varastoon laitetaan. Muista kuinka kävi vanhalle rakkaalle Tunturi Tuiskulle, kun oltiin lomalla! Se vietiin heinäkuussa kierrätyskeskukseen, ja herraties minkälaiseen pyöräkellariin se sieltä joutui!?

- Kuulin sen asuvan nykyisin kerrostaloalueella Peltosaaressa, pikkukotikaupungin Jakomäessä, kuiskasi pyöräni hiljaa katonrajasta. - Voihyväjumala sentään voi pyöräparkaa!

Siinä pyörien keskellä hämärän hyssyä viettäessäni, pitsipöksyjä ja astiapyyhkeitä viikatessani kuulin ilmastointikanavasta pikamoottorin surinaan kuorosodan tyyliin liittyneitä muitakin surinoita ja murinoita.

Ei ihme, että pyörät ovat huolissaan. Minäkin olisin, ellen olisi aivan vakuuttunut siitä, että turhat surinat mitätöivät itse itsensä, aikanaan!

AnnaY