160-sana on … loiset

Olin yhtenä tosipahana hirvikärpässyksynä nuoremman poikani ja hänen poikiensa kanssa sienimetsällä. Saimme saaliiksemme kolme suurta sangollista suppilovahveroita. Kun palasimme kotiin, jouduimme riisumaan jo ulkona liki jokaisen vaatekappaleen pois ja nypimme kilvan rappusilla kuulaassa ja kirpeässä syksyisessä auringonpaisteessa hirvityksiä toisistamme. Savolaisminiä palasi töistä ja tokaisi puolialastoman joukon puuhastelun nähdessään: - Kas vain, apinaperhe aterialla!

Inhoan hirvikärpäsiä sydämestäni, täysin tarpeeton olio! Sienet kuitenkin kuuluvat herkkuihini ja tunnistankin kaikki ne joita syön ja toisillekin ruoaksi laitan. Suppilovahveroilla ja allekirjoittaneella on aivan erityinen suhde. Kun kuljen poikani tai ystävieni kanssa metsässä, en näe ainoatakaan suppilovahveroa. Perässäni kävelevät keräävät sitten jäljiltäni sankokaupalla hienonmakuisia metsän antimia.

Olen vakuuttunut siitä, että kun suppilot kuulevat tassutteluni, ne vetäytyvät kiireesti edestäni sammalikon uumeniin ja pompahtavat taas pintaan, kun olen onnekkaasti ne ohittanut. Tai sitten ne kuulevat selostukseni metsän, kasvien ja luonnon ihmeistä ja ovat kuulleet kailotukseni jo niin monta kertaa, että ovat kyllästyneet siihen.

”Voi herrajestassentään, katsokaa nyt tuota punajäkälää kuinka sydämeenkäyvää .. ja tuota tavallisen harmaata laitettiin kuivattuina ennen vanhaan tuplaikkunaruutujen väliin kosteutta keräämään yhdessä avoimien tulitikkuaskien kanssa .. voi kuinka upeata karhunsammalta… missähän muuten karhut nyt piileskelee… hyvänen aika kuinka hieno puolukkamätäs.. tiesittekö, että puolukka on hyvää hoitoa ummetukseen … kun taas kuivattu mustikka hoitaa hyvin ripulia .. ja nuoria mustikanlehtiä voi lisätä kuumaan veteen hautumaan.. poistaa ylimääräistä nestettä kehosta, varsinkin yhdessä koivunlehtien kanssa .. katsokaa nyt tuota korkeata pilarikatajaa .. sen marjoja voi aivan hyvin kerätä ja kuivattaa mausteeksi hirvipataan ...jne jne!”

Ystäväni ja läheiset ymmärtävät hyvin ongelmani. He arvelevat ystävällisesti sen johtuvan vääränlaisista silmälaseista. Olen sanonut heille, että ne on kyllä tarkkaan harkiten hankittu ulkonäön takia, sillä sisällä näen yleensä hyvin ilman niitä! Lasit kyllä asettavat minulle ulkonäköpaineita, kun eivät vastaa tarkoitustaan, ainakaan suppilovahveroita kerätessä.

Lähipiiriläiset joille suppilovahverot mieluusti antautuvat, huolehtivat onnekseni sitä, että kaapissani on aina suuri pussillinen näitä kuivattuja herkkuja. Heillä on hellän hilpeä aavistus siitä, että talven mittaan pääsevät nauttimaan Enkelten Keittiössä kermaista suppelisoppaa ja ruispohjaan sävellettyä parmesaanilla paranneltua piirakkaa. Kaalilaatikkoa jossa suppelit korvaavat lihan yhdessä makean keltasipulin kanssa ja pitsassa samat aineosat korvaavat tylsältä maistuvat herkkusienet. Pastaa kermaisessa suppelikastikkeessa, säestyksenä salottisipulia ja ripaus mustapippuria. Sopii kyllä soitella paremmissakin piireissä.

Puikulaperunoita pituussuuntaan lohkottuina, pintamaustettuina ja uunipaahdettuina runsaassa kirnuvoissa paistetulla suppelirouheella ja millinriekaleiksi silputulla sipulisekoituksella ryyditettyinä. Makeat etikkapunajuuret röyhistelevät mielellään rintaansa suppeliruokien seurassa ja paistattelevat erityisen mieluusti kermaisen pastakastikkeen kirpeänä kylkiäisenä.

Metsässä on paljon tarpeellista. Monessakin metsässä. En silti vielä ole oikein oppinut ymmärtämään mitä varten hirvikärpäset ovat olemassa. Mihin ravintoketjuun ne oikein kuuluvat? Loiset?

Ihmettelee AnnaY