170-sana on Auervaara

Olipa kerran, niinhän sadut aina alkavat, ympäröivän yhteisön näkyvissä onnellinen perusperhe, joka “hengaili” toisten caravaanareiden kanssa samoilla leirintäalueilla. Porukka piti yhteyttä toisiinsa muutoinkin kuin harrastuksen parissa, kunnes yksi perheistä muutti “vieraaseen maahan”. Yhteydet katkesivat, sillä yhteydenpito ulkomaille ei silloin ollut vielä niin helppoa kuin nykyisin.

Mies löytyi jokin aika sitten yllättäen Suomesta. Hän oli laittanut ilmoituksen “ihmismarkettiin”, josta yksi “vanhan poppoon” uusiosinkkunaisista tunnisti hänet kuvan perusteella. - Tapasimme miehen kanssa ja juttelimme mitä elämässä on tapahtunut näiden vuosien aikana, kertoi “Maija“.
- Päivitimme tietoja vuosien varrelta. Mies kertoi eronneensa ja asuvansa avoliitossa muutama vuosi sitten kohtaamansa naisen kanssa. Uusi kumppani oli vakavasti sairas ja juttelimme sähköpostitse, puhelimessa ja pariin kertaan tavatessamme sairauden etenemisestä. Ihmettelin hiljaa mielessäni, miten hänellä on otsaa etsiä uutta seuralaista, vaikka elämänkumppani sairastaa, Maija kertoi ajatelleensa.

Yhteydenpitoon tuli muutaman kuukauden mittainen tauko. - Tapasin hänet taas loppukesästä, jatkoi Maija kertomustaan. - Mies kertoi “Tuijan” kuolleen ja sanoi tekevänsä nyt surutyötä. Keväällä jo mies oli kertomansa mukaan laittanut ilmoituksen myös toiseen “markettiin”. Miehellä tuntui olevan myös kova puhumisen ja avautumisen tarve ja Maija saikin sitten ikkunan apposen ammolleen yhden miestyypin sielunmaisemaan.

Mies kertoi Maijalle, että hänellä on ollut koko pitkän avioliittonsa ajan naissuhteita ja kuvaili, kuinka etsimisen ihanuus ja “saaliin” saavuttaminen ovat aina yhtä valtava elämys ja suuri seikkailu. Mies sanoi kokevansa sen kuin metsästäjä, joka nauttii jäljittämisestä ja saaliinsa “kaatamisesta”.
- Hänen silmänsä loistivat kun hän kuvaili miltä “ekakerta” uuden kaadon kanssa tuntuu ja kuinka nopeasti intohimo kohteeseen taas sammuu ja kiihkeä etsiminen jatkuu. Maija kuunteli korvat punaisina.
- Vain silloin kun etsin, tunnen eläväni oikeasti, perusteli mies Maijalle elämäntapaansa. Ja Maija kertoi hämmästyneensä suuresti. Hän ei ollut “kuuna kullan valkeana” tiennyt miehen kaksoiselämästä, eivät muutkaan siinä tuttavapiirissä, no, miehet ehkä? Eikä toisista naisista tiennyt miehen kertoman mukaan hänen yli 30-vuotta rinnalla kulkenut vaimonsakaan.

- Kun tulin käymään kotimaassa, löysin taas kerran uuden kumppanin. Sillä kertaa intohimo vei minut niin hurjasti mukanaan, että päätin elää naisteni kanssa kahdessa eri maassa, kertoi mies Maijalle. Onni kahden naisen loukussa ei kuitenkaan jatkunut kovin pitkään, sillä lopultakin vaimolle selvisi miehen kaksoiselämän ja “Seija” otti avioeron!

Mies asettui vaatteineen, stereoineen ja tietokoneineen “Tuijan” asuntoon, mutta sama meno metsästyksessä jatkui jo aika pian, sillä mies kertoi kuinka suuri intohimo laantui jo muutaman kuukauden yhdessä asumisen jälkeen. Saalistus jatkui taas.
- Kaikki alkoi mennä pieleen jo silloin, kun Seija otti eron, kertoi mies Maijalle lyödyn oloisesti. - En ymmärrä yhtään, että niin kävi! Miksi Seija ei voinut hyväksyä asiaa? Tunnen monta naista jotka vain nauravat tällaisille asioille ja haluavat silti jatkaa avioliittoa, mies jatkoi kertomistaan vedet silmissä.
- Erossa jäi Seijalle yritys, talo ja tavarat, mies liki niiskutti, kas kun ne olivat “sattuneesta syystä” kaikki Seijan nimissä!

- Ymmärrän oikein hyvin Seijaa, Maija yritti sanoa väliin, mutta mies jatkoi tarinaansa selvästi itsesäälissä rypien. - Ei Tuijakaan ymmärtänyt yhtään kun hänelle selvisi, että minulla oli pari pientä intohimoista naisjuttua yhteen muuttamisemme jälkeen. Suuttui niin kovasti, että yritti heittää minut ulos asunnostaan! Vedet silmistä valuen mies kuulosti Maijan mielestä vilpittömästi surevan sitä, että hän on “aivan ilman omaa syytään menettänyt ensin vaimonsa ja sitten parhaan ystävänsä“!
- Naiset eivät ole toimineet oikein minua kohtaan!!
Kun Maija kysyi, mitä hän itse olisi tehnyt jos vaimo olisi pettänyt häntä, mies katsoi aivan hämmästyneenä ja sanoi tuohtuneena että tietenkin olisi heti ottanut eron!

- En tuntenut häntä enää, ihmetteli Maija. - En ymmärtänyt ja sitten yht´äkkiä ymmärsin. Olin tutustunut Auervaaraan! Sain kurkistaa “saalistajan” mielenmaisemaan ja se olikin mielenkiintoinen. Sillä kaikessa kerronnassaan mies oli vilpittömästi sitä mieltä, että entinen vaimo oli oikeastaan pilannut hänen elämänsä eroamalla “turhanpäiten”.

- Eikä Tuijakaan miestä oikein ymmärtänyt. Lapsettomana tämä oli luvannut testamentata miehelle asuntonsa, kertoi Maija. - Tuija oli kuitenkin jossakin vaiheessa muuttanut testamenttinsa miehen tietämättä vain “hallinta- ja käyttöoikeudeksi”! Mies peri vain mahdollisuuden asua asunnossa niin kauan kuin hän sitä tarvitsee! Jos mies muuttaa pois, hän menettää asunnon ja sekin tuntui karvastelevan miehen mieltä, sillä haussa oli jo uusi intohimon kohde. Vakava parisuhde, jota mies vilpittömästi marketeista etsi mainiten profiilissaan erityisesti olevansa luotettava!

- Miehen kunniaksi on kyllä myös kerrottava, että hän oman kertomansa mukaan pysyi Tuijan rinnalla loppuun saakka ja se on kyllä sentään hyvä asia. Sen sanoi Maija kaikesta kuulemastaan huolimatta uskovansa!

Huh.. huh.. onneksi tämä oli vain satua, kuvitteellinen tarina niistä Auervaaroista, jotka tuntuvat “marketeissa” vaeltavan. Siellä Ihan Oikeiden Ihmisten seassa!
AnnaY