”Sellaisesta
pahuudesta, jota ei edes pahuudeksi laskettu, muiden kuin sen kohteeksi joutuneiden
taholta. Jos aina heidänkään, sillä ihmiset kohtasivat onnettomuutensa
enimmäkseen omista syistään. He eivät tulleet edes ajatelleeksi, että joku
viattomalta vaikuttava syrjästäkatsoja olisi voinut puuttua tapahtumiin. Tehnyt jotakin
hyvin pieneksi ajattelemaansa. Tai jättänyt tekemättä, ja ajatellut, että eihän
se ole minun asiani puuttua tähän. Eihän?”
Maanantaina vien postiin neljä kirjekuorta ja jään odottamaan saako
kokoelmani siivet alleen. Jos ei saa, se ei vain ole kyllin hyvä, tai ei
sovi tämänhetkisen kirjallisuuden valtavirtaan. Mene – tiedä, mutta takki on
taas kerran tyhjä. Marian Luut tosin kalisevat hiljaa siihen malliin,
että kaivan ne Palkisissa esiin, kun olen siellä juhannuksen kahtapuolta. Minua
kiinnostaa suuresti, mitä Marialle nyt kuuluu.
Olen täs pitkin kevättä tehnyt kirjoittamisen tauoilla
empiiristä tutkimusta kiinnostavista asioista. Eräänä iltana päätin kysyä
tietokoneeltani, josko se pitäisi valkoviinistä, ja kaadoin oikein
reippaanlaisen lasillisen ranskalaista Laroche Petit Chablis 2012´a sen päälle.
Kone ei vastannut. Todennäköisesti sen otti kovasti ärmänttiin, että menin suoraan
asian ytimeen. Niinpä suljin koneen varsin nopsaan ja laitoin sen hellästi köllöttämään vatsalleen paksun froteepyyhkeen päälle. Tuuletin sitä illan
mittaan pariin otteeseen hiustenkuivaajalla, ja annoin nukkua lämpöpatterin
vieressä yli yön. Avasin sen varovasti aamuviideltä, ja iloni oli mittava, kun kone
hyrähti käyntiin ilman mitään antipatioita suuntaan tai toiseen.
Muistelin siin aamutuimaan, että energiajuomaa se on saanut
kerran, mutta siitä se selvisi hyvin. Konjakkia se sai tilkan ihan uutena ja
aivan liian nuorena, mutta onneksi sille ei jäänyt siitäkään mitään näkyvää traumaa. Punaviiniä en ole ajatellut sille tarjota, siitä pidän itse. Tahmeaa likööriä en myöskään anna, sillä tarvitsen konetta vielä pitkään kaverikseni Palkisiin. En aio kertoa sille vielä, että olen suunnitellut hankkivani tuliterän, tehokkaan ja
toimintavarman(?) pöytäkoneen, jos saan kustannussopimuksen jostakin - mistä
tahansa suunnasta.
Muut tutkimusalueet, joille olen ”aivot narikkaan ”–
periaatteella kirjoittamisen välissä kurkistellut, ovat vanhat rakkaat
ihmiskirppikset. Niin E-marketissa, kuin Finland24-palvelussakin estradilla
ovat samat hemmot, kuin olivat jo aloittaessani oman kierrokseni vuonna Jopo ja
Haisaappaat! Ei siis mitään uutta silläkään rintamalla. Ihmiskirppari vain on
joillekin elämän mittainen esillä olemisen estradi!
Kolmantena tutkimuskohteenani on ollut ”naamakirjan
kakkugalleria”. Se vasta onkin mielenkiintoinen alue. Kaverilistat ovat joillakin meistä tavan tahvoista varsin
laajat. Silti vain harva päivittää omaa palstaansa, saatikka kommentoi
kaverinsa sivua. Kuusitoistavuotias pojanpoikani sanoi asiasta viikko sitten
jutellessamme, että nuoret ovat jo palaamassa peruskanssakäymiseen IRL. Ainakin
sellaiset, joilla ei ole tarvetta paistatella päivää naamakirjan näyteikkunassa.
Häntä nauratti isosti, kun sanoin, että me mummelit halutaan
kyllä olla esillä kakkugalleriassa, varsinkin jos satumme päätymään,
toisistamme toki tietämättä, vanhojen ja hmm… mikseipä myös nykyisten
heilojen kokoelmaan. Ihana on lapsi! Viisas ja kaunis!
Elämä on hyvää. On pojat ja poikien lapset, on ehjä
tietokone, VR ja junat, Eskelisen Lapin Linjat ja Palkinen taas parin viikon
päästä peräti kahdeksi viikoksi.
Palkinen. On!
Teksti ja kuva: AnnaY
Että edes joku,.. Onnellinen ja odottava.
VastaaPoistaToivottavasti niillä kustannustoimittajilla on silmät kunnossa eikä lainkaan tunteet jäässä. Potkaus persiilles, josko onnentoivotus on kuin kalamiehilä, kielletty.
Kiitos siskoseni. Toivotaan niin. Minä puolestani toivon Sinun kanssasi, että asiat lapsenlapsen suhteen järjestyisivät parhain päin teidän molempien kannalta.
PoistaOnneksi olkoon! Upea suoritus, kun olet saanut kirjan aikaan ja jätä tietokoneparka rauhaan, ennen kuin se hukkuu! ;D
VastaaPoistaKiitos Milena. Olen varsin toiveikas. Taas. Niinkuin olin Marian luidenkin suhteen. Sen menestystä kilpailussa tuuletan vieläkin ja melkein uskon, että se saa vielä siivet, jahkas kirjoitan sen kerran vielä uudelleen.
PoistaPidellään peukkuja! Olen varonut juottamasta omaa konettani, sokeria olen joskus näppäinten lomaan sirotellut, saman tien pois kopistellut. .
VastaaPoistaKiitos peukuista. Minulla on paha tapa juoda tietsikan äärellä. Milloin kahvia, teetä tai roibosta. Ja joskus jopa viiniä. Kone ei taida tykätä siitä, sen enempää kuin sokerimurusistakaan.
PoistaMinulla on samanlainen enkeli, toivon että se tuo Sinulle onnea elämääsi, haaveisiin ja muuhun sellaiseen. Koneet ovat tosi persoja juomille ja myös näkkärille:)
VastaaPoistaHyvää onnea kirjoituksillesi!
VastaaPoistaTulee roikuttua netissä siellä naamakirjassa. Kuvia on kiva pistää sinne, jos se onnistuu. Ei aina onnistu. terveisin merilii