Kiitos kirjeestäsi.

Aamuvirkkulassa on juotu päivän ekat kahvit!

Tilaustyö painaa hartioita. Koko ajan. Tunne on fyysinen. Istun kumarassa ja kun nousen seisomaan, kipu sävähtää kyljissä. Mun pitää huomiseen puoleen päivään saattaa oikolukukuntoon 124 sivua tekstiä ennen pohjoiseen lähtöä.  Kuvia sivuille on aseteltava ainakin kaksikymmentä. Saan maksun tähänastisesta. Viimeistelystä, taittamisesta ja kirjapainoasoinnista maksetaan sitten, kun kirja tulee painosta.

Heräsin aamuyöllä kolmen aikaan hirvittävään painajaiseen. Minua raadeltiin ja revittiin palasiksi. Paljain käsin. Kun nousin petistä, kylkiin sattui niin, että menin kumaraan ja ajattelin jotenkin epäjohdonmukaisesti, että onneksi ei sada.

Ennen pohjoiseen lähtöä on vielä siivottava ja pestävä pyykkiä. On sitten mukava palata puhtaaseen ja vain pikkasen pölyttyneeseen kotiin. Kahdessa viikossa kasvaa ohut pölykerros lipaston pintaan. Nostan joka kerta kotiin palattuani äitivainaan virkkaaman pitsiliinan pois peilin edestä ja katson kuviota. Sitä ihmettelen, että jostakin ikkunoiden ihmerakosista ahtautuu harmaa kerros ohutta hiekkaa ikkunalaudoille. Se rahisee kun siirrän kynttilänjalkaa.

Pidän siitä, että tarjoat siellä naapuriapua ja ihmettelen samaa mitä sinäkin. Miksi ihmiset eivät pyydä apua, kun tarvitsevat sitä. Onko se pelkästään suomalainen ominaisuus, vai liekö yleismaailmallinen?

Muistan, kuinka meillä aina kotona sanottiin, että pitää pärjätä itse. Ihminen selviää vaikka viikon aijan vittaksena. Jos haluaa. Väärttejä ollaan, hauska vanha ilmaus ja nokko samoin. 

Meillä sanottiin nokko, kun jotakin oli vähän mutta riittävästi. Nokonnuukaa, sanottiin, kun tarkoitettiin, että joku asia ei merkitse paljoakaan.

Tämä päivä kuluu - kuntosalilla - kirjoittamassa - ystävättären luona päiväkahvilla ja taas kirjoittamassa. Huomenna tapaan työn tilaajan. Hän on oikein vanhan ajan herrasmies. Kättelee aina tullessaan ja lähtiessään ja tuo venäläistä kuohuviiniä. Sanoo, että olen kiltti ja kaunis. Minä?

Voi hyvin, pian nähdään.  

Anna

Teksti ja kuvat: AnnaY