En edes tiennyt

Hamsteri. Kuva Wikipediasta.

että olen hamsteri.

Mökki on tyhjennetty maailman kärsivällisimmän ystävättären ja nuoremman pojan ja hänen lastensa kanssa. Pojantyttären pieni leikkimökki on isänsä mukaan täynnä ”voi kuinka ihana”-tavaroita niin, että tyttöparka voi enää vain ovelta ihailla omaisuuttaan.
Mutta sitä mie ihmettelen, mitä olen arvellut tekeväni kuudella erikokoisella kattilalla ja kolmella vanhanaikaisella kahvipannulla?
Kahdentoista hengen ruokailuvälinevarastolla, neljällä leipäveitsellä ja epälukuisalla määrällä erikokoisia ja –näköisiä kulhoja, kannuja ja kaatimia, erikokoisia lautasia, posliinia, lasia ja muovia. Kuppeja, mukeja, viinilaseja!

Voi herrajjestas sentään. Että ihminen on jossakin vaiheessa elämäänsä ollut tavaran perään. Olen kantanut koko suvisen sunnuntaiaamun Uffin keräilylaatikkoon lakanoita, pyyhkeitä ja pöytäliinoja ja siinä samalla riehaantunut siivoamaan komeroita myös kaupunkiresidensissä. 

On varsin mielenkiintoista, että täs samalla on tullut tehtyä inventaariota oman elämän suhteen. Kun alkuviikosta sirottelin isän tuhkaa muistolehtoon, mietin elämäni debet ja kredit sarakkeita. Nyt mökkiä tyhjentäessäni laskeskelin mitä on jäänyt viivan alle. Mihinkö päätelmään tulin? Siihen, että aivan riittämiin!

Olen miettinyt myös kritiikkiä ja sitä miten väärin vieläkin arvostelu ja kritiikki mielletään. Että jotkut kriitikkoina itseään pitävät ovat elämälle varsin katkeria esikuvansa Heikinheimon mukaan. Olen törmännyt ainakin kahden-, ellen kolmenlaisiin palautteen antajiin eri kirjoitusteni suhteen. Rakentava ja rehellinen suorasanainen palaute TEKSTIN suhteen on aina paikallaan ja sitä toivon saavani kaikilta luottolukijoiltani, jotta saan aikaan parasta mahdollista tekstiä.

Mutta se toinen porukka, joka luulee että kirjoittaja IHMISENÄ on se jota tulee arvostella ja kritisoida, saa niskavillani pystyyn. Miten voi joku täysin vieras alkaa analysoimaan ihmistä pelkästään tämän tekstien perusteella? Onko joillekin ihmisille annettu jumalallinen kyky ja taito nähdä kirjainten läpi ja onko se edes kriitikon tehtävä? Kuka voi sanoa täysin tuntemattomasta kirjoittajasta ”no, kirjoittajahan kirjoittaa aina itsestään!” Paskat, sanon minä!

Voi V, että maailma on pullollaan kaikentietäviä ihmisiä, jotka jo muutaman tekstinpätkän perusteella osaavat määrittää toisia. Hurraa teille!! Arvostelkaa edelleen ihmisiä omilla mittareillanne. Teistä itsestännehän se lopulta kertoo, samalla tavalla kuin muiden ihmisten kirjoitukset heistä itsestään. Teidän mukaanne!

Mutta takaisin mökille: Kolme rullaa voipaperia, kassillinen muovirasioita mustikoita varten, neljä erikokoista soppakauhaa, pullapeltejä joilla ei ole ollut koskaan aikomustakaan mahtua uuniin, kaksitoista muovisankoa, seitsemän muovivatia, viisi tiskiharjaa, kolme vesikauhaa… SUURI pahvilaatikollinen vaatteita kokoa 46-48 viisi kerää muovinarua, kolmet sakset ja kolme paistinpannua!

Kostan tämän kaiken pakkaamisen ystävättärelle osallistumalla täysin innoin hänen tulevaan muuttoonsa.

Teksti AnnaY

ps. kaksi ja puoli rullaa mustia jätesäkkejä, viisi sänkypeittoa, kolme suurta mattoa ja ainakin neljä pienempää. Kaksi raanua, kaksi muuta seinävaatetta, yhdeksän erikokoista tuikkukynttiläkulhoa …. pieni Suomen lippu, suurempi Suomen lippu ja pidemmän lipputangon nuppi! Ja kaikkea muuta…. TAVARAA!