Kävin täs taannoin
silmälääkärissä. Aiemmin todetun pahan piilokarsastuksen lisäksi olen saanut
riesakseni kaihin, joka etenee vauhdilla. Mikäli on uskominen omiin silmiinsä.
Ja mihin sitä muuhun ihminen uskoo, jos ei itseensä?
Jouduin pari kuukautta sitten
hankkimaan uudet lasit, ja ostin tietenkin myös uudet kehykset. Nuori komia mies
myi minulle Anselmi avaruusapinan avaruuslasit kehumalla, kuinka ne kohottavat
ilmeeni.
Kun kuitenkin epäröin erikoisenmallisia kehyksiä, hän sanoi että ne
näyttäisivät kohottavan myös kasvoni. Ja se kikka puri! Kasvojen kohotus
silmälasien hinnalla, se on poikaa se. Silmälasikaupassa minustakin näytti siltä, mutta kun
kotona katsoin peiliin, olin ennallani, enkä ymmärtänyt syytä.
Nyt huomaan jo, että näköni on
taas huonontunut. Siis se ”sisänäkö”. Ymmärrän sen, kun kuljen kuvaamassa.
Vaikka vaihdan lukulasit, kuvista tulee liian usein epätarkkoja. En
mielestäni hätiköi ja odotan tunturissa hetken sykkeen tasaantumista,
etteivät kädet kuvatessa tärisisi.
Ulkonäkö puolestaan on
kohentunut, rypyt ja poimut kasvoilla ovat taas silenneet, mikäli on uskominen…
jne.
En ymmärrä, miksi minun pitää odottaa vuosi ennekuin silmäni leikataan. Ei
nykyisin tarvitse kaihia ”kypsytellä” niin kuin ennen vanhaan. Olenkin päättänyt käydä pian uudelleen lääkärin
pakeilla, sillä en aio luopua toiseksi parhaasta harrastuksestani kovin
helposti.
Tunturi on mielenkiintoinen ja ihmeellisin löytämäni paikka on korkealla
Utsuvaaran ja Levitunturin välissä pujotteleva tunturipuro. Sen yläpuolella on Utsuvaaran kaltio, ja vielä pikkasen ylempänä on kapea suoalue, jonka kautta tunturin vedet puroon kulkeutuvat. Suo
ei suinkaan ole ”maantasalla” sillä olin noussut jo puoliväliin rinnettä,
melkein puurajalle, kun eteeni tupsahti pitkospuut, rahkasammalta, hillankukkia ja rentukoita.
Paksu sammal upotti sen verran, että en tohtinut suolla kovin pitkälle. Ja
kuvaaminenkin jäi vähiin, kun jalkani olivat melkein puolisääreen märät. Jatkoin silti huipulle, kengät kuivuivat ja mitä nyt muutamasta hiertymästä.
Niitähän elämässä tulee aina. Alarinteessä oli kulleroita. Tervehdin niitä ilolla, kuin pitkään kadoksissa olleita ystäviä. En ole nähnyt kulleroita vuosikymmeneen.
Takka tekaisi temput, kun
yritin sitä illansuussa sytyttää. Jostakin syystä se oli minuun suuttunut,
sillä se tupsautti savut sisälle. Liekö ennakoimassa säiden muuttumista – mene
tiedä – mutta hirmuisen äänen päästi talon palovaroitin… ja pitkän! Ei
naurattanut.
Lepytykseksi tein yömyöhällä
suklaatortun, kun aurinko räkötti näkösällä aamutunneille asti. Ei nukuttanut.
Ai niin, se hymyileminen? Kun
kerroin ystävättärelleni pettyneeni silmälasien kasvojakohottavaan vaikutukseen
kotioloissa, hän sanoi, että entäpäs jos hymyilisit useammin! Teen täällä niin.
Ja yritän tehdä saman myös etelässä.
Teksti ja kuvat: AnnaY
Olin kaihileikkauksessa viime maanantaina, toinen silmä leikataan heinäkuussa. Alun alkaen jonotusajaksi arvioitiin puoli vuotta, mutta sain kutsun esitutkimukseen jo vajaan kuukauden kuluttua ja kaikkiaan jonotusta kesti 3 kk. Eilen paikallisuutisissa kerrottiin että Päijät-Hämeen keskussairaalassa on tällä hetkellä Suomen lyhyimmät jonotusajat, keskiverto jonotusaika 29 vuorokautta. Nykyään leikkaukseen voi pyrkiä myös muualle kuin oman paikkakunnan sairaalaan eli sinne missä on lyhimmät jonot. Ehkä tiesitkin tämän jo.
VastaaPoistaLeikkaamattomalla silmällä maailma näyttää likaisen kellertävältä, leikatulla hohtavan puhtaalta ja värikkäältä. Värit saattavat vielä tässä vaiheessa näyttää ylikirkkailta, mutta tasaantuvat vähitellen., lääkäri arveli. Varsinaisen järkytyksen koin kun eilen aloin tarkastella päivän valossa peilikuvaani. En ole tiennyt olevani semmoinen ryppy-Reetta! Varsinkin nyt kun en ole viikkoon käyttänyt edes naamarasvaa, rypyt korostuvat. Vaan viis rypyistä, pääasia että mieli on kevyt ja hyvä!
terveisin rouva Ruppana.
Se vielä että jos kaihisi ei ole vielä kyllin "kypsä" kunnalliseen leikkausjonoon, silloinhan kertomistani tiedoista ei tässä vaiheessa ehkä ole hyötyä ja ainoa mahdollisuus päästä siitä pian eroon on yksityinen silmäklinikka. Minulle yksityisklinikkaa suositeltiin jo 3 vuotta sitten, mutta oli liian hinnakas mun budjettiini.
VastaaPoistaNo voi että!!! Kyllä ne silmälasi pojjaat osaa, toivon että pääset leikkaukseen heti miten. Kyllä sitä jonkun aikaa joutuu odottamaan, eikä näistä kuvista mitään huomaa etteivät olisi tarkkoja, joskus kamera ei vain suostu yhteistyöhön, mutta kuten sanoin se ei täällä näy.
VastaaPoistaJa tuosta hymystä samat ajatukset, kun olen totisen torvensoittajan ilmeellä niin kuulen usein että, oi miten hymy valaisee kasvosi ja hymyile aina. Sinulla on kaunis hymy ja plaa plaa. Kukapa sitä nyt aina jaksaa.
Nauratti tuo Petriina rouva ruppana, sitä ollaan jo täälläkin, vaikka voiteita isketään ämpäritolkulla naamaan:) Kivaa kesää Anna ystäväni.