Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

”Soon turha tunturia syyttää, jos ei itte jaksa!”



Sydänlämpöiset terveiset Lapista, olen palannut. Hieno loma. Oli aikaa ajatella, sillä jätin tietsikan ja kirjoittamisen kotiin. Nautin raikkaasta ilmasta ja puhtaanvalkoisesta luonnosta. Ajatusten läpi virtasi kuulas taivas ja työnsi edellään pois suuren osan ikävän kipua. Vähän jätti vielä, silleen sopivasti, hellästi ja kauniisti.

Vaalin sitä tunnetta. Se on tärkeä, sillä se tarkoittaa, että en ole haaskannut tätä vähenevää aikaani. Ajattelen samoin kuin Kettu, joka sanoi Pikku Prinssille: ”Aika jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle!
 
Ihmisenä pysymisessä on tärkeätä se, että elää sovussa itsensä kanssa. Yhtä tärkeätä on tulla toimeen toisten kanssa, vaikka se välillä onkin vaikeata, pelottavaa ja jopa surullista. Sillä Pikku Prinssi sanoo: ”Jos joku rakastaa kukkasta, jota ei ole enempää kuin yksi miljoonasta ja taas miljoonasta, niin hän voisi olla onnellinen, kun saa vain katsella sitä. Mutta jos lammas syö kukan, tuntuu kuin kaikki tähdet sammuisivat!”

Melko lällyä, vai mitä? Sitä se Lapin luonto teettää. Herkistää. Yäk, sanoisi Rölli.

Kotimatkalle lähdin Keminmaalta, mutta en palannut junalla, niin kuin tavallista. Matka autolla kesti 12 tuntia ja rapiat ja oli matkakumppanin vuoksi jokaisen tunnin väärti. 

Juttelimme siitä, että ihminen joka kulkee hetkenkin rinnalla, on tarkoitettu juuri siinä kulkemaan, sillä hänellä on annettavana jotakin tärkeätä. Totesimme yhteen ääneen, että sattumaa ei ole ja että kaikki elämässä on ajoitettu tapahtumaan tarkasti kulloistenkin tarpeittemme mukaan.

Puhuimme siitä, että ihmisten on turha syyttää toisia omista epäonnistumisista, sen enempää kuin antaa kiitosta onnistumisista. Ja siitä, että ihmiselle on annettu vapaa tahto valita oikean ja väärän välillä.

Senkin totesimme, ja varsin tomerasti, että vapaaseen tahtoon nivoutuu tiukasti vastuu! Se, että ihminen kantaa vastuun tunteistaan ja tekemisistään, eikä sysää niitä toisten kontolle. Ja että on valtavan huojentavaa ajatella ja kokea niin.

Kas kun se syyllisen etsiminen vasta raastaakin sielua!

Pirskatti, että oltiin viisaita!

Jahhas? ”Leuka rintaan ja otta kohti uusia iskuja ja pettymyksiä!” sanoo esikoiseni. Ja hän on kyllä melko viisas mies.

Motto, teksti ja kuvat AnnaY
Tykkylumikuvat: LH

8 kommenttia:

  1. Ihan lomailu Sinulla kuin kuvatkin, Lappiin tekisi mieli, vaikka olenkin nyt aika lähellä Riksua.. kävin taas vähän hiihtelemässä ja mietin miten ihmeessä senkin taidon voi ikäänkuin unohtaa, puhumattakaan ettei kunto riitä enää minhinkään, vaikka itse on ihan muuta kuvitellut.

    Elämä tuntuu aika sotkuiselta taas kerran, mutta ehkä huomispäivä on jo kirkkaampi, who knows?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mustissisko. Hieno oli loma ja yllättävän helposti pystyin olemaan ilman tietsikkaa ja kirjoittamista. Ihmettelin itsekin.

      Keskustelut ystävien kanssa antoivat tosi paljon uusia ideoita kirjoittamiseen, siitä olen hyvilläni. Olin hiukan jumissa lähtiessäni.

      En hiihtänyt, kävelin ja kävelin. Tuntuu kuin sydän voisi paremmin ja sitäkin tuntumaa vaalin hartaasti niin kauan kuin se kestää.

      Kiitos ystävät kaikista hyvistä toivotuksista edellisessä postauksessa.

      Poista
  2. Kyllä, on ihmeellistä miten aika kuluu nopeasti oikean seurassa ja hitaasti väärän seurassa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits Milena. Sitäkin mieltä olen, että matkan pituuteen vaikuttaa suuresti se, haluaako sen jatkuvan vai loppuvan!

      Poista
  3. Hei Anna,komeet tykkylumikuvat sulla ja hyviä mietteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unikko, kerron kuvakehut eteenpäin!

      Poista
  4. Kiitos sinulle matkakumppani.Jokainen minuutti oli arvokas ja olen eri iloinen, että olemme tutustuneet. Mielen voimaa ja voimaantumista, sitä tuli roppakaupalla niin Lapin hangilla kuin automatkalla. Olet tervetullut viisas matkakumppanini koska tahansa samanlaisilla matkalle, ja onneks nähdään muutoinkin. Matka oli lyhyt, vaikka aikaa siihen menikin enemmän kuin kesähelteillä. Tosin kivempi olla perillä ehjänä, kuin ei. perillä ollenkaan :D♡♡♡kiitos sinulle Anna Y

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystäväni. Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa. Varsinkaan sellaisia, jotka puolesta sanasta ymmärtävät mistä on kysymys - elämässä ja kanssaelämisessä! Iloiset Halit sinulle LH!

      Poista