304-sana on Valmis arkistoitavaksi? Ajan Ilmiöitä bongaamassa.

Tosi-TV. Life Style. Bloggaaminen. Kaikki ovat aikamme ilmiöitä. Bloggaamisesta eritoten on tullut suurten kansanjoukkojen huvia. Joutilas kun olen, haahuilen väleen ahkerastikin blogimaailmoissa ja olen löytänyt toinen toistaan luettavampia, koskettavampia, kauniita ja hyvin tehtyjä blogeja. Joidenkin blogien kohdalla olen toki ihmetellyt syitä ja seurauksia – jonkin aikaa.

Torstaina tunsin itseni varsin eläväksi arkistokappaleeksi. Olin ainakin kolmenkymmenen kaksi-kolmekymppisen naisen ja parin aikuisen miehen kanssa Ylen TV2 uuden ohjelmasarjan, Blogistanian, esittelytilaisuudessa hyvin pienessä ja Erikoislaatuisessa Ravintolassa. Miljöö sopi vallan mainiosti näistä kaksi-kolmikymppisistä bloggaajanaisista kertovan ohjelmasarjan julkistamispaikaksi.  

Yle.fi/olotila

Arvelen, että juuri sellaisissa paikoissa saattaisivat viihtyä esimerkiksi ”Fiona Timantti”, ”Rokkaava nukkekotibloggaaja Riikka” tai ”Outsapop” – vapaa-ajallaan. ”Jauhot suussa” –blogin kirjoittajan tiedän kyllä sentään tomerampia leivonnaisia rakentavan, kuin paikan pienen pientä purtavaa pipertänyt keittiömestari.

Tosi-TV on minulle sangen ristiriitainen näyte ajan ilmiöistä, mutta ymmärrän hyvin, että sellainen ohjelma tehdään myös bloggaamisesta - ajan ilmiönä. Aiheeseen kun sopii kolmaskin ilmiö, kaikilta mahdollisilta kanavilta tulvivat elämäntapaohjelmat. On sisustamista ja kokkauskoulua, haetaan morsianta maajussille ym. Herrajjestas sentään kurittomia koiriakin ja niiden isäntiä koulutetaan tottelemaan toisiaan.

Blogistania on suunnattu nuorille aikuisille. Samoin ovat useimmat muutkin elämäntapaohjelmat. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että me mummelit olemme niitä TV-ohjelmien suurkuluttajia. Miksei meille ole muorielämäntapaohjelmia? Miksei tehdä sisustusohjelmaa tosimummujen teak-puisista kirjahyllyistä, joissa on kirjojen sijaan sotilaskuva miesvainaasta ja parista sodassa kaatuneesta isosedästä. Lasten ja lastenlasten valokuvia. Lämpimiltä saarilta 70-80 luvulla tuotuja keraamisia törppöjä ja kansallispukuisia nukkeja, kotimaisten lasitehtaiden kynttilänjalkoja ja maljakoita. Oman osionsa ansaitsisivat myös ne eriväriset miniviinapullot, joita papparaiset sinne kirjahyllyn lasiovien taakse keräsivät.

Miksi meistä tuntuu, että ohjelmat ovat huonontuneet sitten meidän nuoruuden? Miksi Ylekin keskittyy lanseeraamaan ohjelmia (meidän mielestämme) etupäässä nuorille aikuisille? 

Toimittaja Jukka Lindforsia jututin ja tässä väljästi häntä siteeraan. Hänen ajatuksensa oli, että jos nämä tämän ajan nuoret aikuiset eivät löydä nyt televisiosta mieluista katseltavaa, he saattavat kadota kokonaan internetin ihmeelliseen yhteisöön. Se kun tarjoaa nyt ja tulevaisuudessa varmasti erilaisia elämysverkostoja ja monenlaista viihdykettä jopa maailman rannan takaa.

Ja kun he vanhenevat aikanaan voi olla, että he pikkukakkosen ja Tao Taon unohtaessaan eivät enää löydä takaisin television ääreen tulevaisuuden keinutuoleissa keinuessaan. Piipahtavat vain tuokion omien lastensa kanssa, mikäli Tao Tao pitää pintansa nykyhärpäkkeiden vilkkuvasta muovilelumaailmasta tehtyjen animaatioiden keskellä. Ymmärrän, että pikkukakkosen ja kansakunnan kohtalonhetkistä kertovien tarinoiden välimaastoon on pakko kehittää uusia ohjelmia ja ajan ilmiöt ovat sangen sopivia niiden perustaksi.

Toisestakin asiasta hän minua muistutti. Mehän olimme nuorina aikuisina kiinnostuneita juuri niistä ohjelmista, joita silloin katsoimme. Ne kuuluivat meidän aikaamme, senkin vuoksi me saatamme kokea nyt, että ennen sentään ohjelmat olivat paljon parempia. Ne kuvasivat meidän arkeamme, glamouria ei siihen juurikaan liittynyt – muistaakseni?

Koska jokainen aikakausi luo omat ilmiönsä, elämäntapansa ja ohjelmansa, meidän on vaan seassa pärskittävä, mummeleidenkin. Siltikään en peru ehdotustani ”Muoristaniasta” ja sen tarpeellisuudesta Blogistanian rinnakkaisilmiönä!

"Yle kuvanauha / Elävä arkisto"

Vaikka me mummelit emme ole mediaseksikkäitä, olemme silti kiinnostuneita muustakin, kuin oman aikamme elämäntapaohjelmista ja Kokki Kolmosesta. Me olemme innostuneita ja intohimoisia, eikä meille riitä enää Tauno Palo ja Ansa Ikonen iltapäivisin katsottavaksemme, niin kultaisia kuin nuo heidän elokuvansa ovatkin.

YLE/ Ada Pykäläniemi.

Blogistanian tähdet ovat nuoria ja kauniita. He tekevät hyvin persoonallisia Life Style-blogeja, joiden maailma on aivan erilainen kuin mun nuoruudessani! Elämä on muuttunut hyvin erinäköiseksi ja jopa oudoksi? Arvelen täs, että kun nämä nuoret aikuiset vilkaisevat meidän aikamme ilmiöitä, tai lukevat "Muoristaniasta" mummojen muisteluksia, ne saattavat tuntua heistä vielä oudommilta.

Ajattelin ryhtyä (vain ajoittain) mellastamaan myös Ylen (sangen) Elävässä arkistossa. Sieltä saattaa löytyä niitä vanhoja hyviä omaan elämänkertomukseeni liittyviä tarinoita, jotka muistuttavat siitä, että elettiin sitä ennenkin. Vettä juoksutettiin kraanasta jo kauan ennen Blogistaniaa ja virtuaalimaailmaa. Saas nähdä miltä muistot tulevat maistumaan.

Tuon blogaaminen – bloggaaminen sanan oikeinkirjoitusta pitää kyllä kysyä Kotuksesta, jos ne siellä jo ovat ennättäneet kantansa määrittää sen suhteen.

AnnaY