Talvijälkiä |
- Siekö se
olit taas takan kylessä, Risto hytisi. Se yritti ajatella olevansa arktisiin oloihin
kehittynyt vetojuhta. Tai käristysliha, se äkkiä muisti ja kahlasi lämmittelemään metriseen
hankeen.
- Pakkasta
pitelee. Anna katto aamulla mittaria ja sano, että kahtakymmentäviittä näyttää,
Oiva tiesi.
- Hakiko se
jo puita? Pena laukkasi paikalle kuin tuulispää.
- Mitä jos
haki tai ei hakenu?
- No, että
näkys, onko sen häntäluu parantumhaan päin.
- On se jo
parempi, vaikka Anna istuuki vielä tyynyn päällä, Oiva valisti tovereitaan.
- Mitä se
tyynyn päälä istuu? Kirjottaako se taas? Niitä luita?
Luut vaivasivat Ristoa. Pena hymähti. Ristoriepu se ajatteli, mutta ei sanonu sitä ääneen. Sanoi vain, että on sillä tavalla pehmosempaa.
Luut vaivasivat Ristoa. Pena hymähti. Ristoriepu se ajatteli, mutta ei sanonu sitä ääneen. Sanoi vain, että on sillä tavalla pehmosempaa.
- Soli kyllä aamulla vähä ärmäntilhän. Oiva pyöräytti päätään. - Se luki siitä konheestaan uutisia ja kirvasi ko Raattaman pankopoika halkorantteella hutin lyöessään.
- Konheesta?
Uutisia? Riston arvuutteli.
- Kone on se
millä se kirjottaa ja uutiset on maalimantapahtumia, Pena opasti tietävällä
äänellä, ja vilkaisi Oivaa. - No mitäpä uutista se mekotti?
- No sitä kutaas oli joku ämmiriepu lähettänny rahhaa vieraan maan veitikalle ja menettäny
melki neljäkymmentäviistuhatta! Ja ottannu
vielä velekaa avuks.
- Velekaa?
- Annahan
Risto olla, kuuntele vaan. Jospa net maaliman ihmeet vielä sullekki selvenevät. Pena kahlasi ihan Riston viereen. Se näki että poikaa paleli.
Riekot "puvunvaihtopuuhissa" |
- Saattava
ämmit olla ottanheet lämpimikseen muutaman leuallisen kirkasta, vai liekkö ovat oikeasti niin
rakkauenkippeitä, että tulevat sokkeiksi, Pena pohdiskeli ja huomasi, että
Risto vapisi vähemmän.
- Siepäs se olekki lämmin, Risto sanoi. - Jospa net ämmikki palelevat ja tarttevat jonku lämpösen kylkheensä?
- Taas sie osasit sanua viishaan sanan. Pena myönsi. -
Net saattava palella sisältä ja siksi uskovat kaiken mitä joku hulijanteri
niile amerikan kielellä kirjottaa.
- Piessa ko
kiristyy tuo pakkanen. Sisältä palelemista Risto ei enää ymmärtänyt, mutta oli
taas hyvillään Penan kehuista.
- Se
pakkanen kiristyy joksiki aikaa ko taivas valakenee, Anna tuli hakemaan puita. -
Mie laitan takkatulet jo iltapäivällä. Ei tule yöksi liian kuuma, hän jutteli puoliääneen. Lumitraktori ilmestyi pihatielle.
- Kattokaas pojat, seki senhtään ilmesty lopulta, Anna hihkaisi, mutta näki enää pulskat takalistot pomppimassa metsän puolelle. - Pitäsköhän minun pistäytyä kaupalla?
- Suksibussillako? Oiva palasi pihaan.
- Pakko vissiin!
- Kattokaas pojat, seki senhtään ilmesty lopulta, Anna hihkaisi, mutta näki enää pulskat takalistot pomppimassa metsän puolelle. - Pitäsköhän minun pistäytyä kaupalla?
- Suksibussillako? Oiva palasi pihaan.
- Pakko vissiin!
Ref. MTK:n sivulta
Riekko, elämän lintu.
Enontekiöllä
ja Utsjoella on paikallisilla asukkailla lupa harjoittaa perinteistä
riekonpyyntiä. Metsästysaika alkaa marraskuussa ja päättyy maaliskuun lopussa.
Paikalliset suosivat vanhaa tapaa; ansapyyntiä.
Ansalla pyytäminen sopii riekonpyyntiin, sillä ravintolat eivät osta ammuttuja riekkoja haulien takia.
Ansalla pyytäminen sopii riekonpyyntiin, sillä ravintolat eivät osta ammuttuja riekkoja haulien takia.
Enontekiön
Vuontisjärvellä asuva Pauli Laakso harjoittaa maatilan töiden ohella talvisin
ansapyyntiä. Hän kokee ansat kahdesti viikossa. Ajaa ansapolun moottorikelkalla ja yhdelle reissulle saattaa kertyä matkaa kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen kilometriä.
Riekot asuvat tunturikoivikossa ja ansat asetetaan niiden ruoanetsintäalueelle. Riekkokanta on Laakson mukaan melko vahva pohjoisimpien kuntien alueella. Ravintoloiden linnuista maksama hinta vaihtelee kysynnän ja tarjonnan suhteessa.
Riekot asuvat tunturikoivikossa ja ansat asetetaan niiden ruoanetsintäalueelle. Riekkokanta on Laakson mukaan melko vahva pohjoisimpien kuntien alueella. Ravintoloiden linnuista maksama hinta vaihtelee kysynnän ja tarjonnan suhteessa.
Riekonpyytäjät
oppivat ansapyynnin salat isältään ja siirtävät osaamista eteenpäin. Perinnettä
halutaan jatkaa, sillä riekkoa on pohjoisessa aina pidetty elämän lintuna, ja varsin tärkeänä
lisäelinkeinona.
Teksti ja ref. AnnaY
Kuvat yle.fi - arkistosta
Teksti ja ref. AnnaY
Kuvat yle.fi - arkistosta
Kiva juttu taas. Sisäinen vilu täälläkin
VastaaPoistahttp://www.iltalehti.fi/uutiset/2015012019053006_uu.shtml
VastaaPoistaLisää huijattuja ja siihen suostuneita!
Mielettömän hyvää dialogia nää sun Lapin juttusi! Ja kieli on tosi kiehtovaa.
VastaaPoistaKiitos Petriina. Kirjoittajakoulutuksessa ja ennakkoteksteissä yritän aktiivisesti perehtyä dialogiin, ja Marian Luut on alkanut elää ihan eri tavalla.
PoistaTuosta "murtheesta" en ole aina varma kaikkien sanojen oikeellisuudesta, mutta muistelen lapsuuteni kieltä ja erityisesti sen sointia. Kun käyn pohjoisessa, piipahtelen kaupoissa ja kuppiloissa kuuntelemassa henkilökuntaa ja paikallisia ihmisiä. Sirkan kauppa on kielen kannalta ehdottomasti paras. Alkossa on nuori mukava nainen, joka puhuu vanhalla nuotilla, ja olen saanut häneltä joskus vinkkejä myös sanoista..
Hieno tunnelma ja kauniit kuvat jälleen kerran. Tulee mieleen tuosta murteesta Tuntemattoman dialogit joita on kuulemma paranneltu oikeaoppisemmiksi. Murre dialogina ei ole helppoa, varsinkaan ko murtehet heleposti erilaistuu paikkakunnan ja kylänkin mukaan ja oma muisti ei enää riitä.
VastaaPoista