Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Perimmäisten kysymysten äärellä

Siinä se nyt on. Kokoelma novelleja. Pahuudesta.

”Sellaisesta pahuudesta, jota ei edes pahuudeksi laskettu, muiden kuin sen kohteeksi joutuneiden taholta. Jos aina heidänkään, sillä ihmiset kohtasivat onnettomuutensa enimmäkseen omista syistään. He eivät tulleet edes ajatelleeksi, että joku viattomalta vaikuttava syrjästäkatsoja olisi voinut puuttua tapahtumiin. Tehnyt jotakin hyvin pieneksi ajattelemaansa. Tai jättänyt tekemättä, ja ajatellut, että eihän se ole minun asiani puuttua tähän. Eihän?”

Maanantaina vien postiin neljä kirjekuorta ja jään odottamaan saako kokoelmani siivet alleen. Jos ei saa, se ei vain ole kyllin hyvä, tai ei sovi tämänhetkisen kirjallisuuden valtavirtaan. Mene – tiedä, mutta takki on taas kerran tyhjä.  Marian Luut tosin kalisevat hiljaa siihen malliin, että kaivan ne Palkisissa esiin, kun olen siellä juhannuksen kahtapuolta. Minua kiinnostaa suuresti, mitä Marialle nyt kuuluu. 

Olen täs pitkin kevättä tehnyt kirjoittamisen tauoilla empiiristä tutkimusta kiinnostavista asioista. Eräänä iltana päätin kysyä tietokoneeltani, josko se pitäisi valkoviinistä, ja kaadoin oikein reippaanlaisen lasillisen ranskalaista Laroche Petit Chablis 2012´a sen päälle. Kone ei vastannut. Todennäköisesti sen otti kovasti ärmänttiin, että menin suoraan asian ytimeen. Niinpä suljin koneen varsin nopsaan ja laitoin sen hellästi köllöttämään vatsalleen paksun froteepyyhkeen päälle. Tuuletin sitä illan mittaan pariin otteeseen hiustenkuivaajalla, ja annoin nukkua lämpöpatterin vieressä yli yön. Avasin sen varovasti aamuviideltä, ja iloni oli mittava, kun kone hyrähti käyntiin ilman mitään antipatioita suuntaan tai toiseen.

Muistelin siin aamutuimaan, että energiajuomaa se on saanut kerran, mutta siitä se selvisi hyvin. Konjakkia se sai tilkan ihan uutena ja aivan liian nuorena, mutta onneksi sille ei jäänyt siitäkään mitään näkyvää traumaa. Punaviiniä en ole ajatellut sille tarjota, siitä pidän itse. Tahmeaa likööriä en myöskään anna, sillä  tarvitsen konetta vielä pitkään kaverikseni Palkisiin. En aio kertoa sille vielä, että olen suunnitellut hankkivani tuliterän, tehokkaan ja toimintavarman(?) pöytäkoneen, jos saan kustannussopimuksen jostakin - mistä tahansa suunnasta.

Muut tutkimusalueet, joille olen ”aivot narikkaan ”– periaatteella kirjoittamisen välissä kurkistellut, ovat vanhat rakkaat ihmiskirppikset. Niin E-marketissa, kuin Finland24-palvelussakin estradilla ovat samat hemmot, kuin olivat jo aloittaessani oman kierrokseni vuonna Jopo ja Haisaappaat! Ei siis mitään uutta silläkään rintamalla. Ihmiskirppari vain on joillekin elämän mittainen esillä olemisen estradi!

Kolmantena tutkimuskohteenani on ollut ”naamakirjan kakkugalleria”. Se vasta onkin mielenkiintoinen alue. Kaverilistat ovat joillakin meistä tavan tahvoista varsin laajat. Silti vain harva päivittää omaa palstaansa, saatikka kommentoi kaverinsa sivua. Kuusitoistavuotias pojanpoikani sanoi asiasta viikko sitten jutellessamme, että nuoret ovat jo palaamassa peruskanssakäymiseen IRL. Ainakin sellaiset, joilla ei ole tarvetta paistatella päivää naamakirjan näyteikkunassa.

Häntä nauratti isosti, kun sanoin, että me mummelit halutaan kyllä olla esillä kakkugalleriassa, varsinkin jos satumme päätymään, toisistamme toki tietämättä, vanhojen ja hmm…  mikseipä myös nykyisten heilojen kokoelmaan. Ihana on lapsi! Viisas ja kaunis!   

Elämä on hyvää. On pojat ja poikien lapset, on ehjä tietokone, VR ja junat, Eskelisen Lapin Linjat ja Palkinen taas parin viikon päästä peräti kahdeksi viikoksi. 

Palkinen. On!

Teksti ja kuva: AnnaY

8 kommenttia:

  1. Että edes joku,.. Onnellinen ja odottava.

    Toivottavasti niillä kustannustoimittajilla on silmät kunnossa eikä lainkaan tunteet jäässä. Potkaus persiilles, josko onnentoivotus on kuin kalamiehilä, kielletty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos siskoseni. Toivotaan niin. Minä puolestani toivon Sinun kanssasi, että asiat lapsenlapsen suhteen järjestyisivät parhain päin teidän molempien kannalta.

      Poista
  2. Onneksi olkoon! Upea suoritus, kun olet saanut kirjan aikaan ja jätä tietokoneparka rauhaan, ennen kuin se hukkuu! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milena. Olen varsin toiveikas. Taas. Niinkuin olin Marian luidenkin suhteen. Sen menestystä kilpailussa tuuletan vieläkin ja melkein uskon, että se saa vielä siivet, jahkas kirjoitan sen kerran vielä uudelleen.

      Poista
  3. Pidellään peukkuja! Olen varonut juottamasta omaa konettani, sokeria olen joskus näppäinten lomaan sirotellut, saman tien pois kopistellut. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukuista. Minulla on paha tapa juoda tietsikan äärellä. Milloin kahvia, teetä tai roibosta. Ja joskus jopa viiniä. Kone ei taida tykätä siitä, sen enempää kuin sokerimurusistakaan.

      Poista
  4. Minulla on samanlainen enkeli, toivon että se tuo Sinulle onnea elämääsi, haaveisiin ja muuhun sellaiseen. Koneet ovat tosi persoja juomille ja myös näkkärille:)

    VastaaPoista
  5. Hyvää onnea kirjoituksillesi!
    Tulee roikuttua netissä siellä naamakirjassa. Kuvia on kiva pistää sinne, jos se onnistuu. Ei aina onnistu. terveisin merilii

    VastaaPoista