Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Sormiharjoituksia



Miten se kirjoittaminen maistuukin taas niin hyvältä. Olen saanut tällä viikolla valmiiksi kaksi novellia, toisessa on peräti kymmenen liuskaa, ja kirjoittanut kahteen perusrungon. Täs välillä ennätti olla aika, kun koko homma oli silkkaa pakkopullaa ja se kyllä alkoi näkyä teksteissäkin.

Ennen ajattelin, että kun takkuaa niin takkuaa, ja kun niin käy, silloin on paras tehdä vain pakollinen. Mutta parista liian pitkäksi venähtäneestä kirjoitustauosta viisastuneena olen täs koko alkuvuoden puolipakottanut itseni näppäimistön ääreen, sillä novellikokoelma uhkaa muutoin ilmestyä vasta syksyllä. Olen lupaillut sitä jo niin moneen suuntaan, että paras on vain palata ruotuun, menetän muuten kohta kasvoni.

Huomasin helmikuussa, että vanhoista tarinoista voi tuunata uusia, kahdesta vanhasta voi koota yhden uuden, tärkeintä on että kirjoittaa joka päivä. Olen penkonut perusvarastoa, käynyt läpi vanhoja blogikirjoituksia ja onnistunut löytämään melko mitalla tuunattavaa. Olen selannut vanhoja valokuvia ja löytänyt herkullisia henkilöhahmoja tarinoihini. Ja olen lukenut, lukenut ja lukenut. 

Olen palannut päiväjärjestykseen. Aamulla kirjoittamista kolme tuntia, sen jälkeen kauppareissu, jos on tarvetta, lenkki harjulla kuntosalin sijasta kolmena päivänä viikossa, ennen kokkailua. Ja iltapäivällä suuri kannullinen Rooibos-teetä ja toinen kirjoitusrupeama.

Kun valo lisääntyy, herään aikaisemmin. Eilen aamusta kirjoitin kaksi tuntia, ja kiersin toisen kaksi tuntia pikkukotikaupungissa. Löysin paikkoja, joissa en ollut aikaisemmin käynyt. Löysin kiviaitaa ja kallioita.

Tapasin harjulla äidin ja kaksi reipasta lasta. 
Poika sojotti oksanpätkää minua kohti ja sanoi, että se on pyssy. Pum! Hviuu! En kysynyt mihin hän sitä tarvitsee, sanoin vain että autsh ja että nimpäs onkin, ihan on pyssyn näköinen. Tyttö nosti ylähuultaan, häneltä puuttui toinen etuhammas. Sanoi, että käytiin hammaslääkärissä näyttämässä. Tyttö kertoi lääkäritädin sanoneen, että kyllä sen voi ottaa pois kun hän on jo viiden. 

Maitohammas, ei sattunnu yhtään, tyttö tuhahti ja jatkoi vielä painokkaasti, että me mennään päiväkotiin ja äiti menee koko päiväksi paariin. Äiti hymyili pikkasen nolona ja sanoi, että hän menee kymmeneksi töihin Ravintola A:n ruokaravintolaan jossa on erikseen "baarin" ja kahvilan puoli..

Löysin kummallista kuvattavaa. Meillä näköjään numeroidaan kivet ja puut. Ainakin harjulla. Ja puihin ripustetaan outoja pusseja. No, tapansa kullakin, mutta hylätty jalkapallo kyllä suretti, olenhan syntyjäni futarisukua.

Lähden ensi viikolla pohjoiseen ja palaan vasta huhtikuussa. Olen päättänyt kaivaa Palkisissa Marian Luut esille ja käyn käsikirjoituksen vielä kerran läpi. 
On mielenkiintoista katsoa sitä liki viiden kuukauden tauon jälkeen, tietäen, että se oli sentään seitsemänkymmenen parhaan joukossa 770 kilpailijasta.

Teksti ja kuvat: AnnaY

11 kommenttia:

  1. Se mikään "pussi" ole vaan rastilippu! Tiesit kyllä.... ja odotit että kommentoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannet kiitokset, että kommentoit ;-)
      Tuhlaavaisia ovat suunnistajat, kun jättävät pussejaan tuolla tavalla metsiin! Arvelin toki - en ollut ihan varma, niitä nimittäin roikkui muutama lähes näköetäisyydellä toisistaan? Mutta että kivet ja kannot numeroidaan, sitä en kyllä ymmärrä. Ei lie tarviskaan. MUTTA siivotonta menoa se on yhtäkaikki!

      Postauksen pointti oli tosin se, että kun tekee hankaliakin hommia sinnikkäästi, ne alkavat jossakin vaiheessa taas muuttua mukaviksi. Kun löytää oikean rytmin.

      Poista
  2. Katsos ehkä heillä suunnistelijoilla oli ns. rinttireenit menossa tai tulossa, notta nuo lippuhärpäkeet oli juuri rentouttavan sormireenisi aikana paikoillaan odottamassa pussinmetsästäjiä. Ja kas... toisilla saattoi olla toiset pussit kuin toisilla. Ei saa käydä toisen pusseilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinttireenit ja paikalliset rinttikilpailut oli vissiin jo viime kesänä, sen verran rähjääntyneiltä pussit vaikuttivat. Olis luullu että on ollut aikaa kerätä ne pois puista. En usko, että ne odottivat mun pyyhältävän paikalle sormireenieni kanssa. ;-)

      Poista
    2. Onhan nuo yleensä aika räjähtäneen näköisiä nuo harjoitusliput, kun ne metsässä ja kortteleissa ovat 2-3 kertaa viikossa läpi vuoden säässä kuin säässä :). Jos eivät häviä, niin sitten vaan yhteys RiSuun (Riihimäen Suunnistajat)

      Poista
  3. moi anna täältä puolimatkasta! täällä herättiin joutsenten ylilentoon ;)
    oon ajatellu tuota mainitsemaasi aikataulutusta eli kun parina aamuna kirjoittelin heti herättyä, se tuntuikin kovin mukavalta. minulta kun tahtoo aamut venyä eikä sitten saa oikein mitään aikaan.
    sulle ihanaa pohjoista oloa!

    VastaaPoista
  4. noita kivien ja puiden maalaamisia en oikein ymmärrä, ei sellaista saa tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että olet puolimatkassa. Mieki näin joutsenia junamatkalla. Palajon! Niillä oli kokoontuminen Pohjanmaan pelloilla. Kiitos toivotuksesta, olen vielä Kemissä. Palkisissa sitten, toivon mukaan, viikolla 13-14.

      Poista
  5. Hyvää kirjoittelua Anna, tuttu oli tuo tunne kun suoriutuu satojen joukosta johonkin, aikoinaan pinnani loppui kuitenkin liian lyhyeen kun ei suorinta tietä päässyt. Ja eihän kirjoittaminen olisi minua elättänyt, kyllä raakaa työtä piti tehdä. Nyt sitä voisi harrastusmielessä ajatella, mutta niinpä tuo väsyttää kaikki.. Kaunista kevättä ja intoa matkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mustis. Sain uutta puhtia siitä. On taas mukava kirjoittaa. Suorinta tietä ei taida päästä mihinkään, korkeintaan alaspäin. Mutta muutoin joutuu monta mutkaa kiertämään ja mäkeä kiipeämään.

      Varmasti olisi paljon vaikeampaa kirjoittaa, jos olisi pakko saada sen avulla elantonsa. Onneksi on eläke! Hurraa sille.

      Poista
  6. Hei sinä ja kauttasi muutkin samakasalaiset! Olen niin laiska tai oppimaton, etten ole saanut omaa sivua aikaiseksi. Ehkä joskus. Olen facebookissa, mutta olin sieltäkin poissa melkein koko talven.
    Iloista kevättä! Meidänkin luovan kirjoittamisen kerho loppui, mutta syksyllä alkaa uudelleen. terveisin merilii

    VastaaPoista