Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kyllä tämän vielä pitäisi toimia?

RITVA OKSANEN 50 VUOTTA NÄYTTÄMÖLLÄ 

”Ritva Oksanen päästää taiteilijajuhlanäytelmässään katsojan kurkistamaan näyttelijäntyön ytimeen. Näyttelijätär kaivautuu muistiinsa ja nostaa sieltä roolitöitä 50 vuoden ajalta. Löytyvätkö vuorosanat vai tarvitaanko kuiskaajaa? Mitä muuta nousee päivänvaloon? Aloitteleva näyttelijä maaseututeatterissa. Neljän pienen tytön äiti Radioteatterissa. Vierailija kuukausipalkkaisten puristuksessa. Freelancer lama-Suomessa. 

Ravintolaemäntä Josafatissa. Floorshown tähti Adlonissa. Kesäteatterin vetonaula. Murhanhimoinen ex-vaimo. Vanheneva filmitähti. Yksinäinen oopperalaulaja. Juopotteleva näyttelijätär. Tiukka bisnesnainen. Katkeroitunut eteläpohjalainen. Ylpeä hämäläinen. Elämään pettyvä karjalainen."

Naisenelämää, osa I

Ja sitä se oli. Naisenelämää, joka kosketti syvältä samalla kun laittoi omia ajatuksia ja muistoja järjestykseen. Esitys muistutti myös yhdestä lempisitaatistani, joka on peräisin eräästä Pentti Saarikosken runosta: ”Elämä on ihmiselle annettu, jotta hän tarkoin harkitsisi missä asennossa tahtoo olla kuollut.” On elettävä silloin, kun vielä seisoo omilla jaloillaan. Makuulle ehtii kuoltuaankin.

Jäin pohtimaan, miten yksi ihminen voi täyttää suuren näyttämön niin hyvin? Miten yksi ihminen pystyy luomaan illuusion siitä, että lavalla oli monta naista?
Nykynainen ei mielestäni aina ymmärrä, että hänellä on lupa täyttää oman elämänsä näyttämö kaikella sillä mitä haluaa olla. Oikeus olla tyttölapsi tällaisena aikana kun pitäisi puhua sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Oikeus olla nuori neitonen elämän kynnyksellä, oppia pikkuhiljaa naiseksi, äidiksi ja isoäidiksi ja olla juuri sellainen millaiseksi on syntynyt. 

On hienoa olla nainen, sanan kaikissa merkityksissä. En halua, että naiseksi kasvattamisesta ja kasvamisesta koskaan luovutaan, sillä jos niin käy, elämän näyttämölle jää naisen mentävä aukko, tyhjä tila, jota ei taakseen katsoessaan edes näe.

Naisenelämää, osa II 

- Kyllä tämän vielä pitäisi toimia … hmm … eilen  se toimi vielä aivan hyvin.
Mitä? Eilen? Pitäisi toimia? Mistä se näkyi, että ”se” olisi eilen vielä toiminut?
Olin vuotuisessa tarkastuksessa. Nostin hämmästyksestä päätäni ja näin polvieni välistä miten punatukkainen nuorukainen väänteli kädessään sellaista tötterönmallista helvetinkonetta, joka laitetaan – tuota – enpäs sentään kerrokaan. Kun kaveri huomasi hölmistyneen ilmeeni, hänen kasvonsa lehahtivat punaisemmiksi kuin hiuksensa.
- Anteeksi, hän tokaisi, ja yritti nitkuttaa laitteen ”leukoja” auki.

Katselimme toisiamme hämillisinä hetken aikaa, mutta pian räjähdimme niin remakkaan ja maailmaa keinuttavaan nauruun, että olin kerta kaikkiaan pudota pöydältä. Pyyhin vesiä silmistäni ja sanoin, että en arvannutkaan, että ”sen” pitäisi vielä tänäänkin toimia, saati että siitä näkyisi miten hyvin se vielä eilen oli toiminut.

Olin varannut ajan omalle naislääkärilleni, mutta hän oli iltapäivällä sairastunut pikkukotikaupungin päiväkoteja läpikäyvään vatsatautiin ja kun minua ei tavoitettu puhelimitse, (olin unohtanut puhelimeni ”lentotilaan”) minut oli siirretty toiselle lääkärille. 
Onneksi oli siirretty eikä vain peruutettu aikaa, sillä muutoin olisin menettänyt hyvät naurut. Olen nimittäin sitä mieltä, että sellaiset ovat aina paikallaan, sekä lääkärissä että hammaslääkärissä, ja että nauru pelastaa nolostumiselta ja kiusaantumisen tunteelta, niin kuin minutkin nyt pelasti.
Sanoin, että on hyvän lääkärin merkki osata tulkita asiakasta ja nauraa silloin kun se sopii tilanteeseen, ja eritoten silloin, kun tutkittavana oleva asiakas osaa myös nauraa, itselleen. Pisamanaamainen lääkärini Timo oli samaa mieltä.

Hieno nainen ei tietenkään kertoisi tällaista tapahtumaa blogissaan, mutta kun minä en ole hieno nainen, minä kerron.  Sillä pidän erityisesti tilannekomiikasta ja hyvät naurut ovat aina paikallaan.

Teksti ja kuvat: AnnaY
Kursivoitu teksti alussa Hämeenlinnan teatterin teosesittelystä.

18 kommenttia:

  1. Kiitos AnnaY tästa naurusta. Onneksi, ettet ole hieno nainen, muuten olisi jäänyt vähemmän iloa jaettavaksi tässä maailmassa. Seuraavalla käynnilläsi voit viedä Viagra-pillereitä punatukkaiselle ihailijallesi.Sitten taatusti toimii... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milena. Haluan kirjoittaa ajatuksiani reippaanpuoleisesti, mutta yritän pitää jonkinlaista rajaa... Tähän ikään elänyt ihminen uskaltaa olla sellainen kuin on. Minä ainakin. Pidän jopa elämän tuhlauksena sitä, että yrittäisin olla jotakin muuta.

      Pedro Pedro...olet kai vielä niin "nuori"... ettet ole tarvinnut...

      Poista
  2. Anna, hauska tilanne, ja kun te molemmat osasitte nauraa hetkessä, niin siinä ei juuri vaivautuneisuuden tunnetta tullut eikä ollut.
    Hauska sattuma, juuri eilen illalla ystävättäreni soitti ja rupateltuamme aikamme kertoi vastaavanlaisesta tilanteesta, laite rikki. Pähkäilyyn yhtyi myös sairaanhoitaja.. :) Oli siinäkin naurussa piteleminen.

    Kirjoitat edelleen sujuvasti ja luettavasti. Älä ikinä lopeta "kynän käyttöä" (tänä päivänä pitäisi kai sanoa näppäimistön naputtamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki. Lienevätkö säästöt asialla? Tuttuni tyttärellä piti olla vauvaultra, mutta laitteet eivät toimineet. Olen kuullut muistakin ongelmista. Pirullista.

      En lopeta kirjoittamista. Päinvastoin. Sitä on niin paljon pelkästään opiskeluun liittyvänä, että blogi on jäänyt vähemmälle. Yritän parantaa tapani. Olen matkalla Palkisiin ja siellä on eri fiilikset kirjoittaa tänne.

      Poista
  3. Kivat jutut, niin osa I kuin osa II. Naiseutta ja naurua - molemmissa!

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Pedroseni... voi teitä punastelevia miehiä. Käytte sydämen päälle.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos siskoseni. Olen Palkisissa ja katselen mäkihyppyä - vaikka en edes pidä urheilusta.

      Poista
  6. Kyllä on ääni naiselle, annettu.
    Kun kuulee Oksaskan puhuvan, niin äänen sävy, vaikkapa osaksi opeteltukin, on jotain sellaista, jota ei suomen maassa hevin toista löydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän hänen äänestään - muistuttaa Zarah Leanderia. Komeaa.

      Poista
  7. Tilanne komiikka on parasta, hauska juttu.

    Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos marizan. Ihmisen on hyvä nauraa itselleen. Se vapauttaa.

      Poista
  8. Näitä aina sattuu ja tapahtuu ja yleensä ne naurattavat. Kun olin vielä hyvin nuori, niin sattui etteivät sähköt toimineetkaan, joten olimme aika hämärissä olosuhteissa, lääkäri sanoi, että no, eipä niitä oikeastaan tarvitakaan, ehkä se tästä entisellä kokemuksella... Onneksi ei nähnyt miten punastuin. Oli komea väsyneen näköinen mieslääkäri ,joka hymyili ystävällisesti hämmennykselleni. Odotin vauvaa eikä ollut ikinä tehty sisätutkimusta, ikinä ei ole hellemmin tehty kuin silloin.

    Sen jälkeen on monenlaista kommelusta sattunut tässäkin, en kehtaisi kaikkea kertoa niin hulluja juttuja on tullut eteen tässäkin. Osaksi senkin takia että olin aikoinaan E-polin ajanvarauksessa töissä.

    VastaaPoista