”Ritva Oksanen päästää taiteilijajuhlanäytelmässään katsojan kurkistamaan näyttelijäntyön ytimeen. Näyttelijätär kaivautuu muistiinsa ja nostaa sieltä roolitöitä 50 vuoden ajalta. Löytyvätkö vuorosanat vai tarvitaanko kuiskaajaa? Mitä muuta nousee päivänvaloon? Aloitteleva näyttelijä maaseututeatterissa. Neljän pienen tytön äiti Radioteatterissa. Vierailija kuukausipalkkaisten puristuksessa. Freelancer lama-Suomessa.
Ravintolaemäntä Josafatissa. Floorshown tähti Adlonissa.
Kesäteatterin vetonaula. Murhanhimoinen ex-vaimo. Vanheneva filmitähti. Yksinäinen oopperalaulaja.
Juopotteleva näyttelijätär. Tiukka bisnesnainen. Katkeroitunut
eteläpohjalainen. Ylpeä hämäläinen. Elämään pettyvä karjalainen."
Naisenelämää,
osa I
Ja sitä se oli. Naisenelämää, joka kosketti syvältä
samalla kun laittoi omia ajatuksia ja muistoja järjestykseen. Esitys muistutti myös yhdestä lempisitaatistani, joka on peräisin eräästä Pentti Saarikosken runosta: ”Elämä
on ihmiselle annettu, jotta hän tarkoin harkitsisi missä asennossa tahtoo olla
kuollut.” On elettävä silloin, kun vielä seisoo omilla jaloillaan.
Makuulle ehtii kuoltuaankin.
Jäin pohtimaan, miten yksi ihminen voi täyttää suuren
näyttämön niin hyvin? Miten yksi ihminen pystyy luomaan illuusion siitä, että
lavalla oli monta naista?
Nykynainen ei mielestäni aina ymmärrä, että hänellä on
lupa täyttää oman elämänsä näyttämö kaikella sillä mitä haluaa olla. Oikeus
olla tyttölapsi tällaisena aikana kun pitäisi puhua sukupuolineutraalista
kasvatuksesta. Oikeus olla nuori neitonen elämän kynnyksellä, oppia pikkuhiljaa
naiseksi, äidiksi ja isoäidiksi ja olla juuri sellainen millaiseksi on
syntynyt.
On hienoa olla nainen, sanan kaikissa merkityksissä. En halua, että naiseksi kasvattamisesta
ja kasvamisesta koskaan luovutaan, sillä jos niin käy, elämän näyttämölle jää naisen
mentävä aukko, tyhjä tila, jota ei taakseen katsoessaan edes näe.
Naisenelämää,
osa II
Mitä? Eilen?
Pitäisi toimia? Mistä se näkyi, että ”se” olisi eilen vielä toiminut?
Olin
vuotuisessa tarkastuksessa. Nostin hämmästyksestä päätäni ja näin polvieni
välistä miten punatukkainen nuorukainen väänteli kädessään sellaista
tötterönmallista helvetinkonetta, joka laitetaan – tuota – enpäs sentään
kerrokaan. Kun kaveri huomasi hölmistyneen ilmeeni, hänen kasvonsa lehahtivat
punaisemmiksi kuin hiuksensa.
- Anteeksi,
hän tokaisi, ja yritti nitkuttaa laitteen ”leukoja” auki.
Katselimme toisiamme
hämillisinä hetken aikaa, mutta pian räjähdimme niin remakkaan ja maailmaa keinuttavaan
nauruun, että olin kerta kaikkiaan pudota pöydältä. Pyyhin vesiä silmistäni ja
sanoin, että en arvannutkaan, että ”sen” pitäisi vielä tänäänkin toimia, saati
että siitä näkyisi miten hyvin se vielä eilen oli toiminut.
Olin varannut ajan omalle naislääkärilleni, mutta hän oli iltapäivällä sairastunut pikkukotikaupungin päiväkoteja läpikäyvään vatsatautiin ja kun minua ei tavoitettu puhelimitse, (olin unohtanut puhelimeni ”lentotilaan”) minut oli siirretty toiselle lääkärille.
Olin varannut ajan omalle naislääkärilleni, mutta hän oli iltapäivällä sairastunut pikkukotikaupungin päiväkoteja läpikäyvään vatsatautiin ja kun minua ei tavoitettu puhelimitse, (olin unohtanut puhelimeni ”lentotilaan”) minut oli siirretty toiselle lääkärille.
Onneksi oli siirretty eikä vain peruutettu aikaa, sillä
muutoin olisin menettänyt hyvät naurut. Olen nimittäin sitä mieltä, että
sellaiset ovat aina paikallaan, sekä lääkärissä että hammaslääkärissä, ja että
nauru pelastaa nolostumiselta ja kiusaantumisen tunteelta, niin kuin minutkin
nyt pelasti.
Sanoin, että on hyvän lääkärin merkki osata tulkita asiakasta ja nauraa silloin kun se sopii tilanteeseen, ja eritoten silloin, kun tutkittavana oleva asiakas osaa myös nauraa, itselleen. Pisamanaamainen lääkärini Timo oli samaa mieltä.
Sanoin, että on hyvän lääkärin merkki osata tulkita asiakasta ja nauraa silloin kun se sopii tilanteeseen, ja eritoten silloin, kun tutkittavana oleva asiakas osaa myös nauraa, itselleen. Pisamanaamainen lääkärini Timo oli samaa mieltä.
Hieno nainen
ei tietenkään kertoisi tällaista tapahtumaa blogissaan, mutta kun minä en ole
hieno nainen, minä kerron. Sillä pidän
erityisesti tilannekomiikasta ja hyvät naurut ovat aina paikallaan.
Teksti ja kuvat: AnnaY
Kursivoitu teksti alussa Hämeenlinnan teatterin teosesittelystä.
Kursivoitu teksti alussa Hämeenlinnan teatterin teosesittelystä.
Kiitos AnnaY tästa naurusta. Onneksi, ettet ole hieno nainen, muuten olisi jäänyt vähemmän iloa jaettavaksi tässä maailmassa. Seuraavalla käynnilläsi voit viedä Viagra-pillereitä punatukkaiselle ihailijallesi.Sitten taatusti toimii... ;)
VastaaPoistaPuhutko kokemuksesta?
PoistaKiitos Milena. Haluan kirjoittaa ajatuksiani reippaanpuoleisesti, mutta yritän pitää jonkinlaista rajaa... Tähän ikään elänyt ihminen uskaltaa olla sellainen kuin on. Minä ainakin. Pidän jopa elämän tuhlauksena sitä, että yrittäisin olla jotakin muuta.
PoistaPedro Pedro...olet kai vielä niin "nuori"... ettet ole tarvinnut...
Anna, hauska tilanne, ja kun te molemmat osasitte nauraa hetkessä, niin siinä ei juuri vaivautuneisuuden tunnetta tullut eikä ollut.
VastaaPoistaHauska sattuma, juuri eilen illalla ystävättäreni soitti ja rupateltuamme aikamme kertoi vastaavanlaisesta tilanteesta, laite rikki. Pähkäilyyn yhtyi myös sairaanhoitaja.. :) Oli siinäkin naurussa piteleminen.
Kirjoitat edelleen sujuvasti ja luettavasti. Älä ikinä lopeta "kynän käyttöä" (tänä päivänä pitäisi kai sanoa näppäimistön naputtamista :)
Kiitos Orvokki. Lienevätkö säästöt asialla? Tuttuni tyttärellä piti olla vauvaultra, mutta laitteet eivät toimineet. Olen kuullut muistakin ongelmista. Pirullista.
PoistaEn lopeta kirjoittamista. Päinvastoin. Sitä on niin paljon pelkästään opiskeluun liittyvänä, että blogi on jäänyt vähemmälle. Yritän parantaa tapani. Olen matkalla Palkisiin ja siellä on eri fiilikset kirjoittaa tänne.
Kivat jutut, niin osa I kuin osa II. Naiseutta ja naurua - molemmissa!
VastaaPoistaKiitos Inna. On hyvä olla nainen!
PoistaLuin ja punastuin!
VastaaPoistaPedroseni... voi teitä punastelevia miehiä. Käytte sydämen päälle.
Poistakiitos anna päivän nauruista!
VastaaPoistaKiitos siskoseni. Olen Palkisissa ja katselen mäkihyppyä - vaikka en edes pidä urheilusta.
PoistaRiemullista!
VastaaPoista;-)
PoistaKyllä on ääni naiselle, annettu.
VastaaPoistaKun kuulee Oksaskan puhuvan, niin äänen sävy, vaikkapa osaksi opeteltukin, on jotain sellaista, jota ei suomen maassa hevin toista löydä.
Pidän hänen äänestään - muistuttaa Zarah Leanderia. Komeaa.
PoistaTilanne komiikka on parasta, hauska juttu.
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää!
Kiitos marizan. Ihmisen on hyvä nauraa itselleen. Se vapauttaa.
PoistaNäitä aina sattuu ja tapahtuu ja yleensä ne naurattavat. Kun olin vielä hyvin nuori, niin sattui etteivät sähköt toimineetkaan, joten olimme aika hämärissä olosuhteissa, lääkäri sanoi, että no, eipä niitä oikeastaan tarvitakaan, ehkä se tästä entisellä kokemuksella... Onneksi ei nähnyt miten punastuin. Oli komea väsyneen näköinen mieslääkäri ,joka hymyili ystävällisesti hämmennykselleni. Odotin vauvaa eikä ollut ikinä tehty sisätutkimusta, ikinä ei ole hellemmin tehty kuin silloin.
VastaaPoistaSen jälkeen on monenlaista kommelusta sattunut tässäkin, en kehtaisi kaikkea kertoa niin hulluja juttuja on tullut eteen tässäkin. Osaksi senkin takia että olin aikoinaan E-polin ajanvarauksessa töissä.