Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

perjantai 24. tammikuuta 2014

En ollut missään.


Maailmassa monta, on ihmeellistä.....
Kolmen hehtaarin lähikaupan kylkiäisenä olevan A-myymälän myyjät ovat jo pitkään olleet huolestuneita ja kyselleet toisiltaan, että missä se meidän ”höpötiainen” oikein on kun sitä ei ole näkynyt tän vuoden puolella melkein ollenkaan? Pitääköhän se tipatonta tammikuuta?
Joku hätäisempi Prisman kalatiskin mukavista nuorukaisista oli jo puoliääneen kavereilleen ihmetellyt, että missä ihmeessä on se aamuvirkku mummeli, joka tulee aina suoraan kuntosalilta ostoksille?

Ei kai se herrajjjumala sentään ole sortunut tarjousmaksalaatikon perässä asemanseudun Siwaan?

Mutta ei, tämä vain on taas niitä aikoja, kun kaikki on liian pientä. 

Olihan harvinaisen vaikea pariviikkoinen - sitten pohjoisesta paluun. Sukan kutominen ei ole napannut ja kirjat makaavat pöydällä pölyä keräämässä. Kirjoittaminen ei luista. Ei ole luistanut pitkiin aikoihin, mitä nyt vähän torstaina, kun piti naamakirjassa rähistä väärin perustein myönnetyistä EU-rahoista. 

Parvekkeelta aamulla
Kamera makaa jouten ja kyseli jo miksi me ei  mennä ulos.  Se on perinjuurin kyllästynyt ”kuvaamaan pintoja”, niin kuin sille ystävällisesti yritetään selitellä sitä, että ulkokuvatkin otettiin villasukissa parvekkeella.
Ja crosstrainer kuntosalilla on ihmettellyt missä olen. Se kaipaa kipeästi kahdentoista kilometrin yhteisiä sessioita, sillä se on joutunut liian monena aamuna tyytymään toisten mummeleiden tekemiin viiden minuutin pikapyrähdyksiin, eikä se ole ollut oloonsa lainkaan tyytyväinen.

Joskus vaan… toisinaan vain kaikki on liian pientä, sellaista sameata tyhjänpäiväistä paikallaan soutamista, pakastimen sulattamista, ja pakastettujen ruoantähteiden uudelleen kouluttamista syötävään kuntoon.

Kiinalainen kaappi
Siitä kaikesta irtirepeytyminen on joskus tosi vaikeata, mutta aamulla otin itseäni niskasta kiinni. Imuroin koko huushollin ja pyyhin pölyt, peseydyin ja piipahdin puolen päivän jälkeen kolmen hehtaarin lähikaupassa ostamassa oikeata ruokaa.

Kotona kierittelin kukkakaalia rypsiöljyssä ja sormisuolassa ja laitoin uunipannulle.

Kiedoin Kiinan kautta kulkenutta norjanlohta marinoitumaan punaiseen pestoon ja avasin happea haukkaamaan pullon sisilialaista punaviiniä nimeltään ”insieme”, jota olin kauppareissulla hankkinut. 

Turkkilainen liina.
Lupauduin "ystävyyden nimiin" omilla rahoillani paikalliseksi testaajaksi ja koemaistajaksi, sillä viini kuuluu A-kaupan tilausvalikoimiin ja oli ekaa kertaa lempimyymälässäni esillä, eikä viinin sopivuutta eri ruokiin oltu vielä paikallisesti testattu. insieme-viinillä on ”Organic Wine-status”, se on kotoisin Santa Tresa Stellar Winerysta, eikä siihen ole lisätty lainkaan sulfiitteja.

Viini oli kyllä hintaansa nähden (12 eeroo ja risat) pienoinen pettymys. Sen tuoksu pysyi pitkään väärällä tavalla happamena. Se ikään kuin irrotti itsensä kalasta, sillä se ei kerta kaikkiaan suostunut yhteistyöhän norjalaisen kanssa.

Kotimaiset puolukat tumman kotimaisen siirapin ja italialaisen balsamicon kanssa se juuri ja juuri sieti. Mutta lopulta se avautui täyteen kukkaansa Arctic Milk´in ArticAurora Borealis – sinihomejuuston kanssa! Voiherrajjestas sentään.

Elämä voittaa. Sittenkin. Se on totta, mitä HK:n mainoksessa sanotaan: ”Hyvä ruoka, parempi mieli.”

Mutta odottaminen? Se on pirullisinta mitä tiedän!

Teksti ja kuvat AnnaY

7 kommenttia:

  1. Tuttuja tilanteita ja tunteita minullekin! Ei auta vaikka kuinka ajattelisi että tämäkin kuuluu elämään. Ja odottaminen on kamalaa! Siinä tilanteessa hyvällä ja ruoalla ja viinillä voi olla suorastaan terapeuttinen vaikutus! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petriina... joskus sitä vain on.. mutta toisaalta sekin on hyvä tila. Mieli lataa taka-alalla paristoja! Tein niin hurjan tempun, että heitin pakkasesta loput nyttöset ja nöttöset roskiin ja jätin vain marjat ja kasvikset. Niin ja peuranfileet. Niille kaipaisin ruokaseuraa, sillä ne neljä filettä ovat kietoutuneet niin tiukasti toisiinsa, etten saa edes yhtä irti. No, sulatan juhlaan - jos tulee syytä juhlia!

      Poista
  2. Ihan tuli semmoinen olo, että ootte sentään samointuntevia sisaria. Minä vaan valun niin hirveän syvälle.
    Tunteesta nautin jo hetken, kunnes jostain virtajohdosta tuli tietoaate, ne odottaa jotain , henkilöä, tapahtumaa, jotain mikä vetää virrasta.
    Ah. Siinä se siskouden suuri ero.
    Ootelkaa, löytäkää, onnea kaikkeen menoon. Ihan toisissaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. peequu, siskoseni, kirjoitin blogissani lokakuussa, että "esikoinen lähti ensilennolleen" eli käsikirjoitukseni läks kustantajakierrokselle. Ja vaikka tiedän, että hylkyvastauskin viipyy nykyisin jopa puoli vuotta, odotan silti.... ja sitten seuraavalle ja seuraavalle jne, kunnes kyllästyn.

      Odottaminen on kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa. Siks sitä on vain kelluttava virran mukana ja yritettävä kaikin keinoin pysyä pinnalla. Jotkut sanovat sitä elämäksi ja tottahan se sitä on.
      Hylsyjen keräilykin. Kiitos onnentoivotuksista, niitä aina tarvitaan. Voimia sinulle myös, sinnittele sinnittele!

      Poista
  3. Hienosti proosasteltu Anna ystäväni, jaksat sukeltaa minuuteesi tuntoihin. Virkkaaminen ei ole itselläkään mistään kotoisin, sukkaa piti aloittaa lapsenlapselle, kirjoittaminen on ahterista ja kysymykseni ihan tolloja. Odottamista täälläkin hela livet? Mutta mitä? Kuolemaa ja eläkettä, toinen tulee ainakin väjäämättä:)

    Onko tuo pieni bambi muuten arabian aarteita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti mustis. Omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin sukeltaminen on paikallaan. Kun kirjoittaa niistä, saa usein selville mitä itsessä on meneillään. Miksi olo on sellainen kuin on, vaikka ei olisi syytäkään. Kirjoittaminen on minun tapani tutkia elämää. Omaa ja mikseipä toistenkin.

      Bambi ei ole niin pieni kuin kuvasta voisi olettaa. Se on sorkankärjestä korvannipukkaan 22,5 cm korkea ja pohjassa lukee vain "import", eli tuontitavaraa maailmalta. En tiedä mistä.

      Poista
    2. Niinhän se on, nykyään on vaikeuksia sen suhteen...Arabia värkkäsi kyllä importanttiakin, ehkä tämä joku uusiojuttu, tosin ne arabia bambit oli aika pieniä. Vaikutti kuvassa tosiaankin pienemmältä.

      Poista