Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Olipa kerran..



Niinhän sadut aina alkavat. Paitsi että tämä ei ole satu. Tai mistäs senkään niin varmaksi tietää, varsinkin kun on joulu. Siis; olipa kerran pieni tyttö, joka rakasti runojen kirjoittamista ja niiden esittämistä. Jo ennen kuin aloitti koulun, hän seisoi usein keittiön tuolilla ja lausui äidille riimejään. Niin kuin esimerkiksi että

"Olipa kerran kettu
sen lempisyömistä oli verilettu
lempijuomista kylmä maito
mutta puuttui laulamisen taito."

Tai että:

"Metsässä kulki peikko
sillä oli selkä heikko
ja se kulki kumarassa
mielessä matalassa."

Ensimmäisellä luokalla koulun kuusijuhlassa tytön piti lausua runo. Hän oli intoa tulvillaan, vaikka alkuun ujostuttikin. Jopa niin paljon, että runoa harjoitellessa opettajan piti olla kamarissa kun tyttö opetteli tekstiä keittiössä.

Ja niin tuli juhlailta. Siihen aikaan oli tapana, että koko kylä kokoontui koulun kuusijuhlaan, paljon muita juhlia kun ei hautajaisten lisäksi koulun lähikylissä juuri ollutkaan. Yhteisesitys ”Tontut ja Keijut” meni mukavasti. Tyttö tanssi tonttuna toisten joukossa. Hän katseli kyllä hieman arkaillen saliin, sillä se oli ihan täynnä. Vanhemmat istuivat takapenkeillä ja koululaiset sisaruksineen edessä.

Onpas paljon ihmisiä ja aikuisia, tyttö ajatteli vähän peloissaan, mutta kun oma esitysvuoro tuli, hän asteli tomerasti näyttämölle ja aloitti: - Mä olen Tonttu Tippeli ja osaan monta seikkaa… Tyttö vilkaisi hätäisesti sinne missä äiti oli luvannut istua opettajan kanssa esityksen ajan. Kaksi tyhjää tuolia tuijotti häntä ikkunan vierestä. Tyttö käänsi selkänsä katsomolle ja pakeni verhojen taakse. Yleisöä nauratti ja tyttö kuuli naurun.

Jonkin aikaa maaniteltuaan äiti ja opettaja saivat tytön marssimaan uudelleen estradille: - Mä olen Tonttu Tippeli ja osaan monta seikkaa, näin mä juosta hips….. tyttö vaikeni ja tuijotti alta kulmain yleisöä.

Hänellä oli yllään äidin kutomat harmaat villahousut ja punainen villapusero, päässä tonttulakki ja jalassa harmaat huopatossut. Hän oli melkein yhtä paksu kuin pitkäkin. Yleisöä alkoi naurattaa. Tyttö tuijotti hetken puolapuita. Hänen päähänsä ei mahtunut muuta ajatusta kuin että miten paljon vieraita aikuisia! Ja taas verhot heilahtivat, kun tyttö pakeni itku kurkussa näyttämön taakse. Yleisö taputti käsiään ja nauroi jo suureen ääneen.

Äiti ja opettaja käyttivät kaikki suostuttelutaitonsa ja saivat tytön vielä kolmannen kerran näyttämölle. Hän laahusti esiin pää painuksissa. Kurkussa kirveli itku. Tomerasti hän aloitti: Mä olen Tonttu Tippeli ja osaan monta seikkaa, näin mä juosta hipsutan ja heitän kuperkeikkaa. Viimeisen sanan kohdalla tytön olisi pitänyt heittää kuperkeikka, mutta hän kääntyi, pakeni taas esiripun taakse ja yleisö kuuli tytön ulvovan: Tippeli ja Tippeli, en halua olla tuollaaaaaaa….. äitii! 

Pesiökylän koulun yhdistetty voimistelu-/juhlasali raikui naurusta ja tyttö tuli vasta aikuisena ajatelleeksi, että oli esittänyt sen kuusijuhlan hauskimman ohjelmanumeron. Sen pituinen se! 

AnnaY

6 kommenttia:

  1. Ainesta stand-up -koomikoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman elämänsä koomikko tai paremminkin klovni. Pelle. Itku heti naurun varjossa. Kiitos terävästä huomiosta Make.

      Poista
  2. Hellyttävä tarina! Muistui mieleeni muuan lumihiutale, joka kolisteli esiintymislavalle mustissa monoissa, koska ei ollut saanut nauhoja auki. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petriina, meissä on sisaruutta monessa asiassa!

      Poista
  3. Hei AnnaY.
    Hyvää tätä vuotta sinulle.
    Pitkästä aikaa pääsin tänne bittimaailmaan ja löysin Joulutarinan.Tuli mieleeni, että joko novellikokoelmasi on julkaistu. Lupasit jo vuosia sitten oikein omistuskirjoituksellasi varustetun kappaleen minulle.
    Anonyymi kirjoituksiesi ihailija savolainen K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos K ja mukava nähdä sinua täällä. Novellikokoelma jäi kahden pidemmän käsikirjoituksen varjoon, mutta on taas työn alla. Hion tarinoita, sillä novelli on tosi tarkkaa työtä. Niissä pitää muutamalla lauseella avata kokonainen taivas.

      Toinen pitkistä on oma romaanikäsikirjoitus, joka aloitti lokakuussa tuskaisan tiensä; kustantajakierroksen. Toinen oli tilaustyö, joka julkaistiin juur joulun alla. Hyvää tätä vuotta myös sinulle.

      Poista