"Olipa kerran
kettu
sen
lempisyömistä oli verilettulempijuomista kylmä maito
mutta puuttui laulamisen taito."
Tai että:
"Metsässä
kulki peikko
sillä oli selkä
heikkoja se kulki kumarassa
mielessä matalassa."
Ensimmäisellä luokalla koulun
kuusijuhlassa tytön piti lausua runo. Hän oli intoa tulvillaan, vaikka alkuun
ujostuttikin. Jopa niin paljon, että runoa harjoitellessa opettajan piti olla
kamarissa kun tyttö opetteli tekstiä keittiössä.
Ja niin tuli juhlailta. Siihen aikaan oli tapana, että koko kylä kokoontui koulun kuusijuhlaan, paljon muita juhlia kun ei hautajaisten lisäksi koulun lähikylissä juuri ollutkaan. Yhteisesitys ”Tontut ja Keijut” meni mukavasti. Tyttö tanssi tonttuna toisten joukossa. Hän katseli kyllä hieman arkaillen saliin, sillä se oli ihan täynnä. Vanhemmat istuivat takapenkeillä ja koululaiset sisaruksineen edessä.
Onpas paljon ihmisiä ja aikuisia, tyttö ajatteli vähän peloissaan, mutta kun oma esitysvuoro tuli, hän asteli tomerasti näyttämölle ja aloitti: - Mä olen Tonttu Tippeli ja osaan monta seikkaa… Tyttö vilkaisi hätäisesti sinne missä äiti oli luvannut istua opettajan kanssa esityksen ajan. Kaksi tyhjää tuolia tuijotti häntä ikkunan vierestä. Tyttö käänsi selkänsä katsomolle ja pakeni verhojen taakse. Yleisöä nauratti ja tyttö kuuli naurun.
Jonkin aikaa maaniteltuaan äiti ja opettaja saivat tytön marssimaan uudelleen estradille: - Mä olen Tonttu Tippeli ja osaan monta seikkaa, näin mä juosta hips….. tyttö vaikeni ja tuijotti alta kulmain yleisöä.
Äiti ja
opettaja käyttivät kaikki suostuttelutaitonsa ja saivat tytön vielä kolmannen
kerran näyttämölle. Hän laahusti esiin pää painuksissa. Kurkussa kirveli itku.
Tomerasti hän aloitti: Mä olen Tonttu Tippeli ja osaan monta seikkaa, näin mä
juosta hipsutan ja heitän kuperkeikkaa. Viimeisen sanan kohdalla tytön olisi
pitänyt heittää kuperkeikka, mutta hän kääntyi, pakeni taas esiripun taakse ja
yleisö kuuli tytön ulvovan: Tippeli ja Tippeli, en halua olla tuollaaaaaaa…..
äitii!
Pesiökylän koulun yhdistetty voimistelu-/juhlasali raikui naurusta ja
tyttö tuli vasta aikuisena ajatelleeksi, että oli esittänyt sen kuusijuhlan
hauskimman ohjelmanumeron. Sen pituinen
se!
AnnaY
Ainesta stand-up -koomikoksi :)
VastaaPoistaOman elämänsä koomikko tai paremminkin klovni. Pelle. Itku heti naurun varjossa. Kiitos terävästä huomiosta Make.
PoistaHellyttävä tarina! Muistui mieleeni muuan lumihiutale, joka kolisteli esiintymislavalle mustissa monoissa, koska ei ollut saanut nauhoja auki. .
VastaaPoistaKiitos Petriina, meissä on sisaruutta monessa asiassa!
PoistaHei AnnaY.
VastaaPoistaHyvää tätä vuotta sinulle.
Pitkästä aikaa pääsin tänne bittimaailmaan ja löysin Joulutarinan.Tuli mieleeni, että joko novellikokoelmasi on julkaistu. Lupasit jo vuosia sitten oikein omistuskirjoituksellasi varustetun kappaleen minulle.
Anonyymi kirjoituksiesi ihailija savolainen K.
Kiitos K ja mukava nähdä sinua täällä. Novellikokoelma jäi kahden pidemmän käsikirjoituksen varjoon, mutta on taas työn alla. Hion tarinoita, sillä novelli on tosi tarkkaa työtä. Niissä pitää muutamalla lauseella avata kokonainen taivas.
PoistaToinen pitkistä on oma romaanikäsikirjoitus, joka aloitti lokakuussa tuskaisan tiensä; kustantajakierroksen. Toinen oli tilaustyö, joka julkaistiin juur joulun alla. Hyvää tätä vuotta myös sinulle.