Aamuvirkkulassa on juotu päivän ekat
kahvit!
Tilaustyö painaa hartioita. Koko
ajan. Tunne on fyysinen. Istun kumarassa ja kun nousen seisomaan, kipu sävähtää
kyljissä. Mun pitää huomiseen puoleen päivään saattaa oikolukukuntoon 124 sivua
tekstiä ennen pohjoiseen lähtöä. Kuvia sivuille on aseteltava ainakin
kaksikymmentä. Saan maksun tähänastisesta. Viimeistelystä, taittamisesta ja
kirjapainoasoinnista maksetaan sitten, kun kirja tulee painosta.
Heräsin aamuyöllä kolmen aikaan
hirvittävään painajaiseen. Minua raadeltiin ja revittiin palasiksi. Paljain käsin. Kun nousin petistä, kylkiin sattui
niin, että menin kumaraan ja ajattelin jotenkin epäjohdonmukaisesti, että
onneksi ei sada.
Ennen pohjoiseen lähtöä on vielä
siivottava ja pestävä pyykkiä. On sitten mukava palata puhtaaseen ja vain pikkasen
pölyttyneeseen kotiin. Kahdessa viikossa kasvaa ohut pölykerros lipaston pintaan. Nostan
joka kerta kotiin palattuani äitivainaan virkkaaman pitsiliinan pois peilin edestä ja katson
kuviota. Sitä ihmettelen, että jostakin ikkunoiden
ihmerakosista ahtautuu harmaa kerros ohutta hiekkaa ikkunalaudoille. Se rahisee
kun siirrän kynttilänjalkaa.
Pidän siitä, että tarjoat siellä naapuriapua
ja ihmettelen samaa mitä sinäkin. Miksi ihmiset eivät pyydä apua, kun
tarvitsevat sitä. Onko se pelkästään suomalainen ominaisuus, vai liekö
yleismaailmallinen?
Muistan, kuinka meillä aina kotona
sanottiin, että pitää pärjätä itse. Ihminen selviää vaikka viikon aijan
vittaksena. Jos haluaa. Väärttejä ollaan, hauska vanha ilmaus ja nokko samoin.
Meillä sanottiin nokko, kun jotakin oli vähän mutta riittävästi. Nokonnuukaa, sanottiin, kun tarkoitettiin, että joku asia ei merkitse paljoakaan.
Meillä sanottiin nokko, kun jotakin oli vähän mutta riittävästi. Nokonnuukaa, sanottiin, kun tarkoitettiin, että joku asia ei merkitse paljoakaan.
Tämä päivä kuluu - kuntosalilla -
kirjoittamassa - ystävättären luona päiväkahvilla ja taas kirjoittamassa.
Huomenna tapaan työn tilaajan. Hän on oikein vanhan ajan herrasmies. Kättelee
aina tullessaan ja lähtiessään ja tuo venäläistä kuohuviiniä. Sanoo, että olen
kiltti ja kaunis. Minä?
Voi hyvin,
pian nähdään.
Anna
Teksti ja kuvat: AnnaY
Hyvää matkaa Anna ja onnellista oloa pohjoisessa! <3 Shamppanja on aina shamppanjaa ja olet sen ansainnut.Ihana pappa!
VastaaPoistaKiitos myrskysisko, onneksi mutkamäen kisat ovat alkavalla viikolla ja kylä tyhjenee seuraavalle. Ja kuohujuoma on kuohujuomaa. Venäläinenkin. Kiitos toivotuksista. Tilaaja oli tyytyväinen tähänastiseen ja haluaa laajentaa hanketta!
PoistaHyvää matkaa pohjoiseen! Tuo pitsiliina ja kelon kuviot todella synkkaavat! Ovat ikäänkuin eri maailmasta - hand made ja nature made - mutta kohtaavat hienosti. Ajatelkaa!
VastaaPoistaKiitos, nautin jo ajatuksestakin. Ja kiitos että näit "kohtaamisen"!
PoistaToivoin kovasti, että se näkyisi. Sekin, että hauras ja luja voivat olla samanlaisia. Tai että lujakin haurastuu. Tai että.... tulkinta on aina katsojan.
Olen eri tunteella kuvannut molemmat kuvat, toisen kotona ja toisen "kotona." Yhdessä ne herättävät monenlaisia ajatuksia.
Kuvistasi mulle tuli mieleen Hesarin "identtiset kaksoset" :)
VastaaPoistaHienosti työsi poikii työtä, mutta muistathan nauttia myös ihanasta lorvailustakin.
Kiitos Anjuusa, nautin lorvailusta myös. Sain ostettua pari lisäpäivää Palkisiin. Huomisesta alkaen.
Poista