Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

torstai 31. lokakuuta 2013

Tauhkaa ja timantteja?



Olen aina pitänyt Jorma Uotisesta. Kahdesta syystä. Hänellä on valtavan kaunis vartalo, ja hän on, ja on aina ollut myös viisas ja sanoissaan rohkea.

Kirsi Piha kirjoittaa tänään HS:n kolumnissaan Jorma Uotisen sanoneen, että "Hyvän vastakohta ei ole huono vaan yhdentekevä."

Varmasti määritelmä on totta, mutta samalla - miten kamalaa silloin, jos niin on myös ihmisten suhteen!

Olen elämäni varrella tutustunut moniin ihmisiin, joista on ajanoloon tullut minulle yhdentekeviä. Tiedän myös, että itse olen yhdentekevä monellekin ihmiselle. Silti en ole huono. Eivätkä ihmiset, jotka ovat minulle yhdentekeviä, ole suinkaan huonoja.

Kamalaksi asian tekee se, että yhdentekevä ihminen muuttuu mitättömäksi. Samalla hän muuttuu myös näkymättömäksi. Hän ei enää kiinnosta ketään, häntä ei kuunnella, ja työpaikalla hänen ohitseen puhutaan. Häntä ei huomata edes kadulla. Hän on se vastaantulija, joka aina väistelee muita, koska muuten hänen ylitseen käveltäisiin!

Pitäisikö siis pyrkiä olemaan hyvä, jotta ei olisi yhdentekevä? Merkityksellinen, ettei olisi mitätön? Pitäisikö aina huolehtia siitä, että saavuttaa elämässään vain parasta, ettei muuttuisi näkymättömäksi?

Yksi runoistani on julkaistu kirjassa, jota on painettu 1500 kappaletta. Se on kirjan ensimmäinen teksti pääkirjoituksen jälkeen ja sen saattaa lukea useampikin kuin 1500 ihmistä. Se on siis hyvä, ei yhdentekevä. Mutta se on hyvä vain sen kirjan toimituskunnan mielesta. Toki se saattaa olla hyvä myös joidenkin lukijoiden mielestä, monelle se silti voi olla yhdentekevä.

Miten minä taas päädyin näihin pähkäilyihin? Eikö täs nyt ole tarpeeksi muutakin puuhaa? Mutta kun tuo Uotisen määritelmä herätti minussa niin ristiriitaisia mietteitä, että en vieläkään pysty päättämään, oliko se viisaasti vai vähemmän viisaasti määritelty. Kas kun mun ajatusmaailmani mukaan ihmisen on pyrittävä parhaaseen, mutta siihen ei aina pysty. Ja mikä on minulle hyvä suoritus, on jollekin toiselle yhdentekevä.

No -  Yhdentekevää! Kai?
Teksti ja kuvat: AnnaY

8 kommenttia:

  1. Jormaa ei pitäis ottaa pilkuntarkasti.
    Hyvän vastakohta on usein paha, joskus huono, muttei koskaan yhdentekevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaankaan, mutta ajattelemisen aihetta hän väleen antaa. Niinkuin nytkin. Ainakin minulle. Mutta mikäpä ei antaisi, pähkäilijälle. Sitäkin vielä jatkomietin, että miksi yleensä määritellään? Eikö suhtautuminen asiaan kuin asiaan ole aina jokaisen oma mielipide?

      Vaikeaa näin aamulla. Mun kohdallani ei aina ole totta se, että "aamu on iltaa viisaampi"! Joskus vain.

      Poista
  2. Olen Pedron kans kyllä samaa mielipuolta ...jospa Uotinen tarkoittikin tanssiesitystä..?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsinkin Uotisen ajatuksen liittyvän enemmän tekemiseen kuin tekijään. Mun ajatuksenihan ne lähtivät harhailemaan sinne tekijän puolelle. Ihmisten käyttäytymisen pohtiminen, syyt seurauksineen, on kiinnostavaa.

      Poista
  3. Joka tapauksessa erinomaisen aiheellinen pohdinta. Tuollaiset JU:n nyt sanomat lausahdukset ovat usein hyvinkin pureksimattomia ja ajattelemattomia, mutta Uotisen tapaisen henkilön kannattaisi kyllä hieman myös harkita sanamuotojaan. Aina on huonoa - ei yhdentekevää - jos kuulija ja lukija joutuvat spekuloimaan mitä puhuja(kirjoittaja itse asiassa SAATTOI tarkoittaa. Annan - ja itseni - tapaiset asioita pohtivat henkilöt joutuvat syystäkin hämmennykseen ja MAHDOLLISESTI väärille jäljille. Jos me, minä ja Anna, olisimme vaikkapa iltalehtien toimittajia, niin halutessamme saisimme Uotisen näyttämään ihan idiootilta muodostamalla erilaisia merkityksiä tuolle huono = yhdentekevä -rinnastukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Make.

      Mie kyllä ajattelen, että Uotinen miettii hyvinkin tarkkaan sanomisensa, mutta joskus ei aivan loppuun saakka. Julkisuuden henkilön pitäisi - niinkuin sanotkin - miettiä asioita kuulijan näkökulmasta, sillä moni ihminen saattaa ajatella, että hän on oikeassa. Ja jättää omat, joskus hyvätkin, ajatukset asioista huomiotta. Eikä se ole ollenkaan hyväksi.

      Joskus mietin, miten suuri osa mielipiteistä on meihin valmiiksi asennettu. Sitäkin mietin, että miksi jonkun Jorma Uotisen ajatukset ovat arvokkaampia kuin minun? Mitä eroa meissä on?

      No, minua ei tunne kukaan, tai tuntee - varsin pieni joukko ihmisiä. Uotisen tuntee suurempi joukko. Mie en Uotisen tapaan ole lööpeissä enkä näkösällä. En ole ihminen, jonka arvo voidaan mitata katsoja- tai lukijaluvuilla.

      Siltikin olen sitä mieltä, että jotkut ajatukseni ihmisyydestä päihittävät ns. julkkisten ajatukset 9-3! Itserakastako? Ei toki!

      Maken vertaus toimittajiin on osuva. Jokainen julkisuuden ihminen pyrkii antamaan itsestään tietyn kuvan ja jokainen toimittaja yrittää muttaa sitä, jotta saa artikkelinsa näkösälle. Ja sitä kautta mainetta ja kunniaa.

      AnnaY vast Uotinen. Huoh...

      Poista
    2. Höh... vai olisivat muka jonku Uotisen ajatuksen arvoikkampia kuin Sinun, tai edes minun, on täysin lukijan yai tulkitsijann pääteltävissä. Ja joku Uotinen ei todellakaan ole yhtään sen kummempi kuin Sinä tai minä, Jos Uotinen pääsee esille jollain poikkeavuudellan tai millään eroavaisuudellaan esille, ei hän ole yhtään sen kummempi meidän edessämme kuin kukaan muukaan. Me vaan olemme niin helvetin suvaitsevaisia, että nostamme nuo homot yitse meidän normaalen. Homot ja lesbot silti ok. Kukin tykkää saada tavallaan.

      Poista
    3. Minulle Uotinen on aikoinaan tullut tutuksi tanssillisista taidoistaan, ei siitä että ei rakasta samalla tavalla kuin minä. Hänen ajatuksiinsa olen tutustunut vain niissä harvoissa haastatteluissa, joissa hän on kertonut niistä.

      Lukijalla on aina valta päättää, kenen ajatuksia hän pitää arvokkaina. Toivon vain, että silloin ei tulkita ihmistä vaan nimenomaan hänen sanojaan.

      Minua on alkanut suuresti pelottaa kaikenlainen suvaitsevaisuus. Jo sananakin se on hirvittävä, mutta toteutuessaan se antaa ihmisille luvan vaikka mihin. "Pakkosuvaitseminen" alistaa meidät entistä enemmän mielivallalle. Kuka, tai mikä tahansa ryhmä voi vaatia, että heitä ja heidän tekojaan "suvaitaan"! Lopputuloksena on anarkia ja kaaos, mutta onneksi minä en sitä näe.

      Ihmisista olen aina ajatellut, että minulle ei kuulu kuka mitenkin "saa". Pääasia on, että ihmiset rakastavat ja saavat vastarakkautta. Siitä en pidä, että asioista nostetaan niin helkkarinmoinen haloo. Ei ihmistä tee muita paremmaksi hänen seksuaalisuutensa, vaan kykynsä tuntea empatiaa.

      Poista