Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Takkatulen sytyttäjä kävi.



Tuli ja meni. Tuomansa ruusut olivat yön aikana kumartuneet. Väsyneet vissiin. Yöhön ja siihen, että valoa on vähemmän.

Aamupäivä tunturissa. Ensilumi haurasta kuin vanha pitsi. Kahden tunnin lenkki poluilla pysytellen, ettei rikkoisi ja repisi. Melkein tuntui syntiseltä kuvata sitä. Niin herkältä se näytti.


Silti tiedän, että tunturin rinne sen alla on kovaa harmaata kiveä, jonka läpi elämässä pusken ja pusken. Otsa mustelmilla. 

Ei minulle sovi ollenkaan pysyä ennalta määritellyillä poluilla ja kulkea nuolen osoittamaan kiertosuuntaan. Samaan kuin toisetkin? Voiherrajjestas sentään!


Outo apeus tuntuu valtaavan mielen, vaikka olen ”kotona”.

Mutta se johtuu vain siitä, että on tehtävä ratkaisuja tulevan suhteen. Kipeitäkin. Ystävien suhteen ja siskojen, senkin jonka tapasin ensimmäistä kertaa kun hän oli jo 42 v. Kun isä kuoli. Onko edes olemassa sisaruutta, joka perustuu siihen, että on sattunut syntymään samaan sukuun.

Tai onko oikea ystävä sellainen, joka etsii tekosyitä, eikä uskalla sanoa suoraan mitä haluaa, vai sellainen, joka sanoo suoraan kipeätkin asiat? On rehellinen ja aito. Sellainen kuin on.

Vai onko ”rehellisyys” ja "suorasanaisuus" (huom nipsut!) sittenkin tarkoitettu vain satuttamaan? Verhotaanko loukkaavat sanat tarkoitushakuisesti rehellisyyden kaapuun. Tässä sitä on taas miettimistä tippaleipäaivoille potenssiin seitsämän.

Enkä minä ole ollenkaan hyvä tekemään päätöksiä, varsinkaan toisten puolesta. Omissakin on riittävästi mietittävää.

Ulkona on harmaa iltapäivä. Hiljaista. Pysähtynyttä. Autot liikkuvat varovasti ja hidastavat poikkitielle kääntyessään vauhtinsa mateluksi. Liekö ensilumi onnistunut taas kerran yllättämään autoilevan kansanosan. Avaan viinipullon. Minun kengissäni on pitopohjat. Liukkaallakin.

Teksti ja kuvat: AnnaY

6 kommenttia:

  1. ajattelin sinua ja että olet varmaankin kavunnut tunturin rinnettä.
    Täällä paistaa aurinko,aamulla oli 3 astetta pakkasen puolella. Itse makaan sängyssä 39 asteisena. Kaikkea hyvää sinulle sinne myös takansytyttäjälle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä lumet hävis illemmalla, olivat kai liian kevyet jäädäkseen. Lisää on kuitenkin luvassa. Nyt juur on pakkasta vain yksi aste.Toivottavasti voit jo paremmin. Täällä ei hätää. Takansytyttäjä kävi vain näyttämässä miten takka toimii.... :-) ei sen enempiä. Tänän tars löytää joku uusi haastava reitti - johonkin suuntaan. Tai sitten menen kylpylään harjoittamaan vesikelluntaa. Tiedä vielä?

      Poista
  2. Iloitse nyt takasta kaikin keinoin. Paista ohuita rieskoja, muikkuja, omenoita ym. hiilillä. Toivottavasti sulla on halsteri. Kellu jos keljuttaa kävely. Viikko hurahtaa melko nopeasti, nautiskelet nyt erilaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole halsteria vielä, mutta muikut on paistettu voissa. Unohdin ruisjauhot, mutta onneksi oli kaulin, näkkileipää ja muovipussi. Sain mukavaa rouhetta kalan pintaan. Njam!! Lenkki oli sopivan mittainen, kauppareissulla meni 2 tuntia, siitä kaupassa vartin verran. Aurinkoa ja tuulta. Kun pääsin kotiin, taivas meni pilveen ja nyt palaa tuikkukynttilöitä pitkin tupaa. Huomenna jalkahoito ja sen jälkeen tunturiin. Paitsi jos sataa.

      Poista
  3. Aivan upea teksti taas tämäkin "Takan sytyttäjä kävi." Jatkoja!

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Ja kiitos. Arvostan suuresti kannustusta, ja erityisesti kun sen saa ihmiseltä, joka itse kirjoittaa varsin taitavasti ja sujuvasti.

    VastaaPoista