Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Selänpesijän paluu?



”Muruseni, sun suloiset pakarasi ovat ihanan mustat, kuiskasi selänpesijä ja moiskautti pusun olkapäälle. Sellaisen makean. Maistelevan. Ja hellän. Sitten puraisi vähän.”

Eilen satoi lisää lunta. Kävin illansuussa uudelleen lenkillä ja sain kulkea täysin yksin, ilman ainuttakaan vastaantulijaa. Ilman sitä, että kukaan olisi kulkenut edelläni. Sain tehdä omat jälkeni.

Upea tunne. Olin yksin äänettömässä vastasyntyneessä maailmassa. 

- ”Riekko, orava, jänis, orava, riekko. Naali?” juttelin aamulla yhdeksän jälkeen puoliääneen, kun kävelin metsän kautta kohti Levi-Keskusta. Uudessa lumessa ei näkynyt jälkeäkään ihmisestä, ja kun katsoin taakseni, näin vain omat jälkeni eläinten jälkien rinnalla. Ajattelin, että voi jospa ihmiset tulisivat edes joskus miettineeksi, minkälaiset jäljet he jättävät luontoon, ja toistensa sieluun, kun he astuvat väleen aivan liian raskaasti. Olin surullinen siitä, että on ihmisiä, jotka polkaisevat pahasti ja vielä hiertävät ja painavat kantapäällään, että varmasti toiseen sattuisi. 

Pakkasta oli kymmenen astetta ja ”tykit” lumettivat jo rinnettä jota tavallisesti kipeän. Aurinkoisesta päivästä huolimatta päätinkin viettää puoli päivää kylpylässä. Sain hintaansa nähden varsin oivallisen jalkahoidon ja nautin suunnattomasti Marian asiantuntevasta, myötätuntoisesta ja hellästä käsittelystä, mutta sen päätteeksi huomasin haluavani lisää.

Varasin saman tien turvehoidon.

Saamastani esitteestä luin, että  "Lehtosuon hoitoturve on puhdas suomalainen luonnontuote, joka nostetaan suosta käsin koostumuksen rikkoutumisen estämiseksi. Hoitoturpeeksi hyväksytään vain paras raaka-aine, joka jauhetaan erittäin hienoksi massaksi heti nostamisen jälkeen. Turpeeseen ei lisätä mitään, ainoastaan maatumattomat puunpalaset poistetaan.” 

Sain pikkupikkuiset mustat tangat, tohvelit ja kylpytakin. Katselin suihkussa hetken tangoja, naru siellä, toinen täällä. Eivät kuulu normaaliin elämänmenooni, vaikka pitseistä pidänkin, mutta ”maassa maan tavalla” virnistin itselleni, ja kiskaisin narut asiaankuuluville paikoilleen. Kapusin hoitopöydälle ja kun Auli alkoi hienotunteisen huolehtivasti levittää alastomalle kropalleni lapsuuden muistot mukanaan tuovaa suolta tuoksuvaa turvetta, ajattelin, että mitä sitä turhia ujostelemaan. 

Kun Auli asetteli ympärilleni Anselmi avaruusapinan alumiinikaapua, sanoin, että  olen kantanut tätä elämän kuluttamaa ”hengen temppeliä”, tai se minua, jo 65 vuotta ja se näkyy. Itsekseni ajattelin, että riekon kynnen jäljet ovat kuin ompeleita ihollani, saattaapa arpina olla mukana pari oravan loikkaa ja jokunen jäniksenkin, naalin tassunrivi kukaties? Ja vaikka en sudenjälkiä aamulla nähnytkään, tiedän, että jokunen susi on raapaissut ihoni pintaa. Kavalista ketuista jätän täs kohtaa nyt puhumatta! Niistä myöhemmin.

Kauhtuneenkin kauneuden eteen on naisen kerta kaikkiaan tehtävä se mitä tehtävissä on ja mie kävin jo varsin kuumana, kun nousin laverilta ja menin suihkuun. Esitteen tekstin mukaan turve vauhdittaa aineenvaihduntaa, tekee ihon pehmeäksi ja rentouttaa koko olemusta. Mutta kokemuksesta sanon, että sen pois peseminen omin voimin on kyllä varsin haastavaa.

Jaa-a. Palasiko selänpesijä? No ei tietenkään. Uneksin vain, kun aloin kirjoittaa. Laitan silti kohta saunan lämpenemään. Turvetta on vielä siellä sun täällä. 

Teksti ja kuvat: AnnaY

Ps.. STUDIO FEEL IT – palveluja saa myös Tampereella ja tiedot löytyvät osoitteesta www.studiofeelit.fi 

Kursivoitu teksti turpeesta on peräisin turvehoidon esitteestä. Hoitajat Levillä ovat Maria Vainio ja Auli Erola-Mursu. Marialla on muuten mielenkiintoinen ammattiyhdistelmä. Hän on kosmetologi ja taksinkuljettaja. Auli on kouluttautunut kosmetologiksi ja luontaishoitajaksi. Taisi olla yhdeltä osaamisen alueeltaan myös kampaaja?
AY


8 kommenttia:

  1. Kokemus sulla takana, jokaon multa ainaskin kokematta....vaikka tuota lukiessani muistui mieleeni Turkkilaisen saunan reissu...joka naurattaa aina vuosienkin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi mielenkiintoinen hoito, ja saunassa illansuussa nousi iholta suon tuoksu. Olen minäkin ollut "turkkilaisessa" kerran Bulgariassa. Pesuineen päivineen!

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettua tekstiä. Kaiken tämän keskellä minua kouraisi lause:

    "Olin surullinen siitä, että tunnen ihmisiä, jotka polkaisevat pahasti ja vielä hiertävät ja painavat kantapäällään, että varmasti toiseen sattuisi."

    Minäkin tunnen. Enimmäkseen ihmiset ovat kuitenkin ihmeellisen ystävällisiä. Mietin sitä, miksi tuollaista murjottua on niin vaikea puolustaa, vaikka sattuisi olemaan paikalla. Pelkääkö sitä, että tulee itsekin murjotuksi, jos ei puutu, niin kuin ehkä voisi puuttua ja puolustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu, hioutuu vielä.

      Enemmän mieki tunnen hyviä ihmisiä, silti surettaa se, että tunnen myös toisenlaisia. Kirjoitin niistä, jotka polkevat henkisesti.

      Kyllä se varmaan niin on, että meistä monet mieluummin väistävät kuin puuttuvat. Pelkoa se varmaan suuremmalta osalta on. En haluaisi uskoa, että se on piittaamattomuutta.

      Poista
  3. Sama teksti kouraisee kuin Liisuakin. Älä Anna katso taaksesi, katso eteenpäin. Joskus se murjojakin voi tulla vastaan tukea kaivaten. Elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle jää avautumatta huomautuksesi, että "Älä Anna katso taaksesi... jne". En tunnista tekstissäni kohtaa, johon sen liittäisin.

      Poista
  4. Piti nukkua yön yli, että ymmärsin. Sen, että osa ihmisistä lukee näitäkin tekstejäni aivan kuin kaikki kirjoittamani olisi tapahtunut minulle. Samat ihmiset varmasti ajattelevat, että kirjailija kirjoittaa aina itsestään, että sarjamurhista kirjoittava on potentiaalinen tuleva murhaaja.

    Minulla on täällä tapana toki kirjoittaa myös omista kokemuksistani, teen sitä usein, kun kerron, niinkuin nyt, turvehoidosta tai upeasta kävelystä koskemattomalla lumella. Minulla on myös tapana kävellessäni ajatella suuria ajatuksia, tiedättehän, sellaisia yleismaailmallisia.

    Ajatella sellaisiakin asioita ja tapahtumia, mitä muut ihmiset ovat minulle kertoneet ja kirjoittaa ne sitten tänne blogiin yleisinä huomioina. Että ihmiset alkaisivat ajatella mitä tekevät.

    Mun mielestäni ei kannata ampua pianistia, jos hän soittaa musiikkia josta itse ei sattumoisin pidä. Ei se ole pianistin vika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista suurista ajatuksista olen joskus kertonut:
      Makasin aurinkotuolissa kuopuksen pihassa omenapuun alla. Yläpuolellani puussa kiipeili kaksi pojanpoikaa, toinen kuuden, toinen kolmen. Kallistin tuolin nojaa taaksepäin ja vedin aurinkohatun lierin silmilleni. Kuulin seuraavan keskustelun.
      - pitääkö olla hiljempaa, kun oravamummi nukkuu, kolmevuotias kysyi veljeltään.
      - ei tartte. Ei mummi nuku. Se ajattelee suuria ajatuksia.
      Pienempi mietti hetken.
      - Varmasti ainakin rekka-autoja!

      Naurahdin itsekseni. lapsetkin sen jo tiesivät mikä oikeasti on suurta ajateltavaa.

      Poista