Kuljen pää kumarassa. ART-Häme on ohi, mutta sen aiheuttama
stressi valvottaa vielä. Jälkistressi. Päässä pyörii kysymyksiä. Mitä olisi
vielä pitänyt tehdä seuran näkyvyyden parantamiseksi? Niskaa painaa ikeen
lailla sekin, että toisen yhdistyksen tilinpäätös on työn alla. Pienihän se,
helppotekoinen, mutta tehtävä kuitenkin.
Pohjoisessa otetut 145 valokuvaa pitäisi käsitellä, lajitella ja ”mapittaa” koneen kansioihin.
En saa nukutuksi. Toinen yö peräkkäin meni harakoille, mutta
sain onneksi luettua kertaalleen Taija Tuomisen kirjan ”Minusta
tulee kirjailija”. Kuluu kahvia ja Rooibos-teetä. Valvoessa on valmistunut
kaksi sukkaparia. Tai oikeastaan kaksi puolikasta, sillä kudoin kaksiin päkiän
kohdalta pohjistaan puhjenneisiin uudet terät ja sukista tuli kuin uudet.
Olen
villasukkien suurkuluttaja. Pidän sukkia yötäpäivää. Paitsi juhannusyönä.
Nukkumasukat ovat äidin aikoinaan kutomia, käytössäni hiutuneita ja
vanuttuneita. Pehmoisia.
Minulla on liian paljon ajateltavaa. Sekin, että
kirjamessuilla suurimmat seinillä olevat valokuvat kertoivat, että kirjailijat
ovat varsin nuoria ja kauniita. Kaikki. Minulla mitään saumaa….
Tämä syksy? Eilisen satoi vettä. Maa puistoissa on mustaa,
kuin karrelle palanutta. Kulottunut ruoho makaa likaisenruskeana eikä edes
yritä olla mitenkään elossa. Puut ovat kääriytyneet viluviittoihin ja naakat,
naakat ovat vallanneet taas kirkonkaton ja istuvat apeina kukin omalla
laatallaan. Nokkaisevat, jos toinen yrittää
kylkeen. Ihmisetkin? Nokkivat toisiaan. Kaikkea sitä…
Onneksi pohjoisessa odottaa oma suojelusenkeli!
Teksti ja kuvat: AnnaY
Huomenta! Täällä toinen aamuvirkku. Ei anneta periksi! Minullakin pitkästä aikaa uusi romaani aluillaan, vaikkei entisistäkään yksikään kustantaja ole kiinnostunut. Jos saan tämän kokoon, saattaisin julkaista oma- tai puolikustanteena,
VastaaPoistaOlet taatusti yhtä hyvä, parempikin kirjoittaja kuin ne messujen seinällä keekoilevat nuoret kirjailijat. Päinvastoin kuin heistä monen, sun ei tarvitse tukeutua alatyyliin eikä rivouksiin, saat sanomasi perille muutenkin. Tekstisi on tuoretta ja elävää, tarinoistasi tulee lämmin ja kotoinen olo. "Puut ovat kääriytyneet viluviittoihin ja naakat..." Oli iloa lukea tätä heti uuteen aikaan herättyäni! Kiitos! .
Ei anneta periksi Petriina, si sitte millään. Nukutaan kun uni tulee ja muulloin kirjoitetaan. Kirjoittaminen on kuitenkin "se juttu" niinkuin sanotaan. Kustantaminen on pelkkää bonusta. Oma- ja puolikustanteita voi julkaista, sillä kustannuskenttä on muuttunut suuresti. En edes tiedä, josko haluaisin jonkin suuren kustantamon "talliin". Saattaisi tulla liikaa paineita ja tämä ei suinkaan tarkoita, että "happamia, sanoi kettu.." sillä käsikirjoitukseni on edelleen matkoilla.
PoistaKiitos ystävällisistä sanoistasi, ne ilahduttivat mieltä jo eilen, mutta Ahdin kässäri teetti niin paljon työtä, että en jaksanut keskittyä kirjoittamaan tänne. Kiitos ja Kiitos!
Pakkopullana ei kirjoittaminen kuitankaan taida maistua tai ainakaan se ei taida edistyä väkisin yrittämällä. Pitää olla se kunnoon fiilinki että saisi jotakin aikaiseksi, tai ainakin mulla on näin. Se koskee kyllä paljon muitakin tapahtumia kuin pelkästään kirjoittamista.
VastaaPoistaOtan osaa tuohon huonoon nukkumiseesi. Mulla on ollut onni nukkua hyvin pitkä aikaa, paitsi se täysikuun odotuksen aika.
Nyt kuitenkin taloyhtiö on saanyt vuosikaudet pimeänä olleen pihavalon toimimaan ja sen loiste keittiöni ikkunan kautta ja verhojen läpi on haitannut kunnollista, syvän unen nukkumistani jo kolmen viikon ajan
Työt ovat töitä ja ne pitää kirjoittaa, vaikka "pakkopullanakin". Sanotaan myös, että jos haluaa kehittyä kirjoittajana, on kirjoitettava joka päivä jotakin. Hyvää tai huonoa tekstia, sen ei ole väliä, mutta kirjoittamisella itsellään on. Sitä ohjetta yritän noudattaa.
PoistaUskon, että nukkuminen taas tasaantuu. Olen huomannut, että reagoin stressiin samalla tavalla kuin työssäollessani. Valvon. Onneksi nyt voi nukkua päivällä takaisin ne yöllä valvotut.
Kiitos ajatuksistasi.
Niin, ei se ihmisen stressi tai miksi sitä nyt nimittää (ajatukset tulevasta, olevista töistä jne) ole riippuvainen onko työssä vai ei. Ei se "työ" ole elämää kummallisempaa, osa eloa vaan. Onnellinen eläkeläisen (lomalaisen) olo kun saa elää omaan rytmiinsä.
PoistaSamoin olen todennut, etteivät ne työhuolet eroa oman elämän huolista näiden aiheutuvien seurausten osalta. Elämä vaan on.
Tekemättömät työt odottavat jonossa. Samassa jonossa seistä töröttävät asiat, jotka odottavat ratkaisuja ja päätöksiä.
PoistaPirskules sentään, miks aina pitää tehdä ja päättää kaikki itse? Olis niin paljon helpompaa, jos joku muu tekisi hommat ja päättäisi puolest... ---- ?? Mitä mie höpisen siitä ei kyllä tulisi muuta kuin sanomista. Ja isoilla kirjaimilla.
nimim. Senkin kokenut!
Tekemättömät työt rasittavat, mutta ei maailma ole pelkästään nuorten, vaikka niin kyllä tuntuu itsestäkin, olen loppuunkaluttu vanha luu, mutta ,, ja tottakai kirjoitat!
VastaaPoistaSinä mikään vanha luu.. kun en minäkään! Me ollaan voimissamme. Ja tietenkin kirjoitan, on tärketä saada valmista tekstiä. Julkaiseminen on ihan toinen juttu. Se vähemmän tärkeä.
Poista