Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tahdistimia ja takkatulia



Kun järjestin paperiarkistojani uuteen uskoon, löysin kirjekuoren, jossa oli viimesyksyinen sydänoireiluni kiteytettynä yhdelle A-neloselle. Kaiken lopputulemaksi oli jäänyt kardiologin lausunto, josta  voi lukea, että olen liian terve ollakseni sairas. Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli ”holterin” tallentama alin sykelukema, joka oli aamuyöstä ollut pitkään 36. Sen perusteella omalääkäri suositteli päiväkirjaa johon tuli merkitä tilanteet, joissa rytmihäiriöitä ilmeni ja suositteli, että pitäisin taukoa kuntosalilla ja vain kävelisin.

Mutta kun ne rytmihäiriöt eivät ole koskaan olleetkaan varsinainen ongelma, vaan ne värinät ja tärinät. Ne taas lääkärin mukaan eivät ole ongelmia lainkaan. ”Ne ovat varsin tavallisia ja niihin kyllä tottuu”, oli hänen kommenttinsa. Voin tässä valaehtoisesti todistaa, että ei totu! Mie en ainakaan totu siihen, että sisälläni huristaa Singerin ompelukone yöaikaan liki yhtämittaa. Ja päivälläkin, kun asetun kirjan kanssa soffalle maate.

Aloitin perjantaina kuntosalilla kevennetyllä ohjelmalla, sillä tajusin lopulta, että sydänhyppelyistä tahdistintoiveisiin on jo vuosi, eikä mitään edistystä asian suhteen ole tapahtunut. Tunnin varovainen treeni sai hien virtaamaan ja kropan suorastaan tärisemään. Tällä kertaa silkasta riemusta. Liikuntaa! Ei pelkkää kävelyä, vaan monipuolisempaa LIIKUNTAA. Ans kattoo kuink´ ämmän käy! Paheneeko vai paraneeko?

Muuten olen sitä mieltä, että talvi on luvassa aivan ennen aikojaan, jos ensilumen sataa kun on vielä lehti puussa. Tai sitten pitää vuokrata sukset seuraavalla Levin reissulla viikolla 42, sillä tunturiin on päästävä. Ja metsään. Onneksi tiedossa on hyvää seuraa, joka on tietääkseni hiihtänyt viimevuosinakin, toisin kuin allekirjoittanut. Mie olin suksilla viimeksi vuonna 1967!

Sen kans jauhan edelleen eestaas, että lähetänkö käsikirjoituksen kustantajakierrokselle, vai osallistunko lokakuun 26. päivä päättyvään kilpailuun. Ja sekin aiheuttaa päänvaivaa, kumman novellikokoelman päätän julkaista ja kenen kanssa. Omakustanne vai pienkustantamo?  Ja sitäkin, että pitäisikö jo myydä Nokiat ja jättää koko firmasta jäljelle vain äitivainaan haaltuneen vihreät marjastussaappaat vuodelta 1968.

Sitä on kertynyt taas tuota päätettävää enemmän kuin on hyväksi, sillä siihenkin pitää löytää ratkaisu, että kenen kanssa marraskuussa Palkisiin. Tarttisin taitavan takkatulen sytyttäjän. Viimeksi poltin siinä vain kynttilöitä. 

Teksti ja kuva: AnnaY
ps. kuvan takka ei liity tapaukseen. Se on ystävättären talossa ja lämmittelin sitä liki viime syksynä.

16 kommenttia:

  1. Huomenta Anna! Liikunnanriemua! Minä menin arkaillen, koko kuntosalia hiukkasen inhoten "Tasapainoa ja liikuntakykyä ikääntyneille kuntosalilta" -ryhmään (!) - ja ihastuin ikihyväksi! Ei kukaan ollut kertonut - noo... olithan sinä! - että salilla on hauskaa että on mukavaa saada itsensä taas toimimaan...
    Jospa sinun sydämesikin...?
    Ehdottomasti olen sitä mieltä, että julki tekstiesi on tultava, tavalla tai toisella. Ja pienkustantajia kannatan!
    Nyt tuo ihanuus kulkee sillä mallilla että tästä on laittauduttava matkaan, ettei jää kyydistä - terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin nyt aamulla uudelleen ja aivan yhtä hyvältä tuntui. Maanantaina on vuositarkistus lääkärissä ja aion kertoa kurittomista tekosistani. On valtavan hyvä tunne olla melkein voimissaan taas.

      Ehkä se auttaa tekemään päätöksiä myös kirjoitusten suhteen. Muutkin ystävät ovat jo alkaneet hoputella. Luottolukijani on uhannut jo kaapata tekstini ja lähettää eteenpäin, jos itse en saa toimeksi. Pitänee varoa kutsumasta häntä vieraisille?

      Jaa - mikäkö mättää? No se, että pelottaa lähettää lapsensa maailmalle. Siellä saattaa tulla vastaan kaikenlaista...

      Kiitos Taivis ja KIITOS!

      Poista
  2. Ei ne lääkärit aina tiijä, mikä on hyväksi, parei, ku ite kuuntelee sydäntä ja pitää rytmin tasaisena liikkuen oman mieltymyksensä mukaan. Tietysti joskus pitää uskoa lääkäreitäkin:D
    Mukavaa syksyä ja kirjoitukset raameihin, kilpailut on siitä kiva, että saa sitä yhenlaista jännitystä elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Plätty. Tahdistinhoitaja kertoi, mikä minua vaivaa ja sanoi tahdistimen auttavan asiassa ja parantavan elämänlaatua. Mutta hän sanoi samalla, että nyt hoidetaan vain hengenvaarassa olevat. Samaa sanoi omalääkäri hoitamisesta.

      Mie olen aina ollut vähän huono kilpailemaan, en kai kestä sitä odottamista. Tämäkin nyt meneillään oleva ratkeaa vasta tammikuussa. No, mulla on vielä aikaa osallistumisen suhteen. Mietin sitä, kun jatkan opiskelua lokakuun alussa.

      Poista
  3. Kirjoitukset kehiin ja sukkelaan. Sillä mitä kauemmin panttaat, sitä kriittisemmäksi tulet. Vaikka nyt ovat valmiit, niin tulet aina löytämään jotain muutettavaa, jollet uskalla etsiä kustantajaa... jne. Ja kuuntele luottolukijaasi. Pääset sitten seuraavan haasteen kimppuun.
    Ihan niinkuin nyt tuon liikunnankin, otit ja menit. Saisinpa minäkin itsestä irti.. no kunhan flunssa hellittää, jollei sitten tule taas jotain joka estää, niinkuin on ollut tässä viime kuukausina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta Orvokki. Ja olet oikeassa tuon itsekritiikin suhteen. Huomaan miettiväni entistä enemmän esim. sitä, onko kirjani aihe kiinnostavaa ja ketä se saattaisi kiinnostaa. Nykyisin kun joskus tuntuu, että aiheet kirjoihin haetaan todella kaukaa.

      Toipumista flunssaan. Se kestää sen pari viikkoa, teki mitä hyvänsä.

      Poista
  4. Ovat muuten maailman ihmeellisimpiä nuo nuoret miehet. Pojan sakki käväisi moikkaamassa ja O-poika korjasi äänettömän televisioni. Noin vain? Kun kerroin irrottaneeni kaikki piuhat pariin eri kertaan, hän irroitti yhden scart-liittimen (jota en ollut hoksannut irrottaa) ja a vot, ääni palasi. Laittoi takaisin ja ääni säilyi. Ihmekaveri. Tietää melkein kaiken erilaisista masiinoista. 12 vee!!

    VastaaPoista
  5. Ehdottaisin pienkustantamoa mieluummin kuin omakustannetta, sillä kuten tiedätkin, kustantaja hoitanee myynnin ja markkinoinnin, varmaan pienkustantajakin ainakin osittain. Omakustanteen kanssa tekisit kaiken itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi pienkustantajaa on tällä hetkellä kiinnostunut novelleistani. Mie mietin vielä. Omakustanteita tulee tällä hetkellä markkinoille aika paljon. Ajattelen niin, että olisi mukava saada rahansa pois, jos itse kustantaa, mutta kirjoittajana haluan ensisijaisesti tavoittaa niitä kaikista tärkeimpiä - LUKIJOITA!

      Poista
  6. juu ja tuli vielä mieleeni että kun laitat nämä tekstit "menemään", teet uusille tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi kirja kolkuttaa jo oikeata olkapäätä.

      Ja onhan se aika hassua, että vanhasta vaan yrittää pitää kiinni viimeiseen asti. Pois antaminen pelottaa.

      Poista
    2. Anna hyvä, ethän sinä mitään antaisi pois - saisit kaksinverroin takaisin. Ajattele uunituoreen julkaisun tuoksua, ja kuinka selaisisit uutta kirjaasi. Sinä jarrutat itseäsi tuolla jahkailulla.

      Poista
    3. Tiedän tiedän. Samaa sanovat käsikirjoituksen lukeneet. Ja oikeasta narusta kyllä nyt vedit tuon tuoksun kanssa. Minulla on aina tapana haistella uutta kirjaa ja jos voisi niin maistaisinkin. Älkää tulko laskemaan hampaanjälkiä kirjoistani. Yhdet on! Pojantyttären jäljet Pikku Pegasoksessa.

      Poista
  7. Hieman sarkastista ja karskia. Mutta eikös ole isompi mahdollisuus voittaa, jos hengenhädässä olevien kanssa kilpailee? Juu....u. Ei ollut hyvä eikä edes hauska.... Kun ny kirjoitin... (Viite 22.9. klo 10.27)

    VastaaPoista
  8. jotain yhteistä sinulla ja minulla, sydän rytmin vaihtelut, joskus ne pelästyttää, mutta kyllä niihin tosiaan tottuu, ja kun lääkäri vakuutti, että ei mitään turhaa tressiä niistä niin uskottava on.. lääkityksenä käytän aspiriin gardioottia, säännöllisesti, joka aamu.. kirjoittaminenkin voi olla tressaavaa, jos siihen paneutuu täysillä, olen jo vähentänyt itseltäni niitä paineita, ei mun tarvii olla hyvä, ei tarvii olla muuta kuin olen.. nyt nautitaan syysruskasta.. hyvää viikonloppua

    VastaaPoista