Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Aamuporoja ja allergiaa

Olin jo keskiviikkona ihmetellyt naamaani. Tai, no, mitä ihmettelemistä siinä nyt on, vanhassa ja ryppyisessä, mutta nyt se oli saanut uutta kimmoisuutta ja kiiltoa. Naamaa läikittivät polttiaisten jäljet. Tai niin mie luulin.
Menin torstaiaamuna apteekkiin hakemaan voidetta ja avulias rouva siellä sanoi, että näyttää allergiselta reaktiolta! Sain apua enshätään ja raapimiskiellon.

Voide tuntui rauhoittavan, se vähensi kutinaa, mutta perjantaiaamuna läiskät olivat levinneet jo kaulaan ja kainaloihin. Piti lähteä kotiin, vaikka olisin mieluusti jäänyt Palkisiin vielä toiseksikin viikoksi.

Arvatkaas miten minua katseltiin junassa. Naama turvonneena, silmät puoliummessa. Ja vielä perjantaina iltapäivällä, kun Oulusta lähtevässä Pendoliinossa oli jäljellä yksi ainoa istumapaikka. Lemmikkivaunussa. Kolmen koiran ja kahden kissan keskellä. Niskani on oikealta puolelta kipeä, sillä katsoin koko ajan ikkunasta ulos. Oksetti. Olin kotona puoliltaöin. Pitäisin mielelläni tämän turvotuksen, se on oikonut rypyt, mutta haluaisin silmäni auki.

Junaliikenne Suomessa on oma lukunsa.

VR syyttää radan muutostöitä, mutta se ei selitä Pendoliinon nikottelevaa matkantekoa ja vähintään kerran tunnissa tapahtuvaa pysähtymistä ei missään. Se kai veti hetken henkeä ja jatkoi taas matkaansa Urhoollisesti se oli lopulta puolenyön aikaan pikkukotikaupungissa, vain reilun puoli tuntia myöhässä. Onneksi yöllä, kun kukaan tuttu ei nähnyt naamaani. Tänään näkevät. Valitettavasti. Toivottavasti se ei ole tarttuvaa, kutiavaa se ainakin on!

Teksti ja kuvat: AnnaY

17 kommenttia:

  1. Hurja juttu tuommoinen allergia. Toivottavasti saat selvyyden ja hyvät rasvat ja/tai antibiootit. Mutta turhaan kainostelit, tokko ne ihmiset juuri mitään ajatelleet, korkeintaan päivittelivät mielessään sun allergiaa, ei sinua.
    Mutta tylsää, että tuommoisen takia jouduit keskeyttämään oleskelun siellä jossain kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain eilen tääl kotikylässä uudet lääkkeet. Naama on ruvella. Lääkäri käski - taas kerran - kokeilla eri ruoka-aineiden vaikutusta. Se on diagnosointikin nykyisin ulkoistettu tai sisäistetty ihmiselle itselleen. No, miepä tutkin! Menen sitten kertomaan mistä on kyse ja määrään lääkkeeksi punaviiniä! Reseptillä. kiitos myötätunnosta.

      Poista
  2. Tuttua juttua, jos kutisee, entä taipeet.
    Totta on, älä hitossa raavi.
    Auttaako kutinaan pesu niin kylmällä vedellä kuin löytyy.
    Kutiaako silmät, ja jos niin alkoivatko ne oireilla lainkaan.
    Mulla vasen reagoi aina heti ensimmäiseks.
    Ellei, kyse tuskin on eläimistä, ehkä sisutusmateriaaleista, vuodevatteiden pesu-huuhteluaineista, ruoka aineista, tai niiden paremminkin mausteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sellaista. Raapimista. Sormet menee väkisin naamalle. Selkää pitää hangata tuolinselkämykseen. Taipeita krahnuttaa sästeliäästi. Silmät eivät kutia, mutta luomet on turvoksissa.

      Kyseessä ovat mitä luultavimmin - ja taas kerran - kasviksiin ja muuhunkin ruokaan lisätyt kemikaalit ja muut lisäaineet. Chiliä epäili terveydenhoitaja jo aiemmin, kun sain elokuussa "pilkkukuumeen". Naama oli kuin kesakoita täynnä, mutta punaisia.

      On tämä. Itse perkeleestä, tämä tällainen. (Menee kylmään suihkuun!)

      Poista
    2. Mulle ei chili tee muuta kuin hyvän tasaisen olotilan.
      Tomaatit ja citrushedelmät aikuttaa eniten.
      Olen turun ylipiston allergia ja astma tutkimuksen erä koekaniini ja Kirsi Kalimo jkertoi joka johti tutkimusta 1980 luvulla, kertoi mun olevan suomen allergisimpia tutkittavia.
      Kaikki muut kiellettiin, mutta ei naista ja alköhööliä, tupakkaa poltin siihen aikaan.

      Mitään näistä neuvoista en oo noudattanu. Pientä lisähuimausta on alkanu viime vuosina oleen suosikki makuni mukaisessa, < 160 cm luokassa.

      Poista
    3. Chili on päässyt takaisin armoihin!

      Poista
  3. Voi voi, kutina on kamalaa..raapiminen ihanaa :)

    Oletko ehkä haistellut jotain kukkaa, joka allergisoi. Muistelen, että joskus vuosikymmeniä sitten upotin naamani ostamaani ruukkukukkaan, olisko ollut sininen sineraaria. Seuraavana päivänä naama oli ihan punainen ja paksu, selvä raja, missä puseron kaula-aukko oli ollut.

    Olethan syönyt chiliä varmaan ennenkin ilman reaktiota. Toivotaan, että normalisoidut nopeasti, ei ole kivaa kulkea "punanahkana".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punanahkaisuus on pahentunut tänään. Ja kutina. En taida tietää missä mennään. Toivottavasti en ole allerginen pohjoiselle se olisi tuhoisaa! ;-)

      Nimenomaan chilin yliannostusta epäiltiin alkuun aiheuttajaksi ja olen ollut ilman tulista herkkuani jo yli kaksi viikkoa, mutta ei auta. En tie - ottaa päähän, ja päänahkaan.

      Poista
  4. No voi harmi kun sun piti kesken kaiken lähteä sieltä! Eräälle työtoverilleni uusi ripsiväri laukaisi allergiaoireet, silmät turposivat yms. Toivottavasti syy selviää niin että voit taas matkustaa tunturimajaasi!

    Olen minäkin matkustanut kerran lemmikkivaunussa. Pelkäämäni koirat olivat onneksitoisessa päässä vaunua, minua vastapäätä istui nuori pari, joilla oli kaksi isoa harmaata kissaa kantolaatikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se selviä. Ajanoloon. Jahka löydän syyn, käyn kertomassa sen lääkärille ja määrään lääkkeen.

      Ei se voi muuten olla punaviinikään, sillä olin jo pilkuissa kun viimeksi siitä herkusta nautin.

      Lemmikkivaunussa oli loppujen lopuksi aika kiva matkustaa. Lemmikkien omistajat olivat varsin huomaavaisia muita matkalaisia kohtaan.

      Poista
  5. Eipä kuulosta yhtään kivalta, koitahan saaha selevyys ja parane pian, jotta taas voit nauttia olemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaksi iski flunssa. Sellainen kunnollinen. Prkl. olenkohan pitänyt itseäni liian terveenä? Sairastin flunssan viimeksi liki neljä vuotta sitten.

      "Pilkkukuume" vaan jatkuu. Mitähän sitä jättäisi ruoasta seuraavaksi pois, ettei kävis kuin sille kuuluisalle tumman heimon hevoselle. Kohta en uskalla laittaa mitään ikenien alle...

      Onneks on vielä omat hampaat - ;-)
      - seuraavaksi varmaankin kiellettäisiin tekarit!

      Poista
  6. Tämän päivän Turun Sanomien erillisessä erikoisliitteessä sivu 16 eräs mies kertoo saaneensa avun pahaan ihottumaansa pihkasalvasta. Mies tekee salvansa nykyään itse, mutta ensimmäisen pihkasalvapurkkinsa hän kertoo saaneensa Sallasta. Tietysti voin sinulle postittaa kyseisen liitteen, jos et sitä saa muualta. Teksti on aika vakuuttava. Laita tarvittaessa mulle meiliä.

    Syysterveisin Ripranie

    VastaaPoista
  7. Ostin tuota pihkasalvaa viime talvena Siidasta. On se ihan jees. Ainakin kantapäiden kuivumisen estämiseen. Mutta sen nyt kerrottiin auttavan ihan mihin vaan. Tiedä häntä. Näitä - ihmerohtoja sano.

    VastaaPoista
  8. Kiitos salvaneuvoista Ripranie ja Anonyymi. Uskon kuitenkin, että näpyt naamassa johtuvat vain ja ainoastaan siitä, että olen syönyt jotakin sellaista, jossa on joutavia kemikaaleja ollut mukana.

    Tarkempi tarkastelu sapuskoihin, huolellinen ihon puhdistus ja hoitava perusvoide apteekista. Siinä paketti jota tällä hetkellä kokeilen minkä nyt niistämiseltä jaksan. onneksi ruoka ei oikein maistu, joten iho saa aikaa toipua.

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Kyllä kiitos. Pilkut ovat hiipumassa ja tomaatti näyttää tällä hetkellä varsin syylliseltä vaivaani. Sitä mie kyllä harmittelen!

      Poista